Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sitoutuminen vaikeaa
17.10.2016 |
Nyt ollaan taas sen äärellä, että pitäisi päättää poikaystävän kanssa yhteenmuutosta. Olen 30 vuotias ja mies on vanhempi. Mies jo kovasti odottaa yhteistä kotia ja arkea, itse taas kauhun sekaisin tuntein. Toki miestä rakastan, mutta se parisuhdearki ei kiinnosta ollenkaan. En näe mitään hohtoa siinä, että joudun jakamaan kotini ja elämäni jonkun toisen kanssa, etenkin kun ei olla enää vastarakastuneen alkuhuumassa, vaan suhdetta on takana jo 2,5 vuotta. Miten kestätte sen suhteen arkipäiväistymisen ja sen, ettei toinen enää samalla tavalla innosta ja himota? Olen aina rakastanut sinkkunaoloa ja olen elänyt varsin jännittävää ja mielenkiintoista sinkkuarkea, josta olen nauttinut suunnattomasti. Matkustelen paljon ja tapaan uusia ihmisiä, joiden kanssa on tapahtunut vaikka mitä seikkailuja. Parisuhteessa taas joutuu vastaamaan aina siitä toisestakin henkilöstä, jolloin ei voi vapaasti mennä ja tulla niinkuin haluttaa.. Miten ihmeessä olette muut raaskineet ja pystyneet luopumaan sinkkuelämästänne?
Vaikka olemme olleet yhdessä sen 2,5 vuotta, emme ole asuneet yhdessä, joten olenkin vapaasti voinut mennä ja tulla ilman mitään ilmoitusvelvollisuuksia. Yhdessä asuessa se ei tunnu enää luontevalta, ettei vaan ilmesty kotiin. Ahdistaa tämä yhteenmuutto todella paljon, vaikka miestä kovasti rakastan ja suhteemme on hyvä. Mitä oikein tässä voi tehdä?
Kommentit (5)
Sitä se on. Valintoja. Hyvin harvoin voi saada kaikkea. Jos jotain haluaa saada (vakiintuneisuutta, tulevaisuuden) niin jostain täytyy luopua (täysi vapaus).
Kannattaa nyt ehkä ajatella pidemmällä tähtäimellä asioita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette sitten yhtään aikaisemmin puhuneet tulevaisuuden toiveistanne ja haaveistanne? Mikä pakko on muuttaa yhteen? Yhä useampi pari asuu erillään vaikka onkin sitoutuneessa parisuhteessa.
Jos taas haluat seksiä muidenkin kanssa eikä se sovi miesystävällesi niin miksi ylipäänsä olet parisuhteessa?
Mitä puhumista siinä on? Itselläni ei ole parisuhdeemuodossa mitään tulevaisuudenhaaveita, se parisuhde mielestäni joko on tai sitä ei ole.. Pakko sinänsä muuttaa yhteen, koska mies siitä on nyt puhunut ja toivonut jo jonkun aikaa enkä usko, että hän haluaa jatkaa enää erillään asumista.
Eikö täällä muilla ole ollut sitoutumisen suhteen ongelmia?
Ap
Auttaisikohan jos kävisit juttelemassa jonkun terapeutin kanssa, että mikä siinä sitoutumisessa ahdistaa? Onko esim. vanhempiesi parisuhdemalli ollut sellainen, mitä yrität välttää? Puhuminen kuuluu parisuhteeseen, joten kyllähän sellaisista tulevaisuuden näkymistä pitäisi pystyä puhumaan jo suhteen alkuvaiheessa, jottei tule väärinkäsityksiä ja pettymyksiä odotuksien suhteen.
Ja ei kai se seksin haluaminen muiden kanssa nyt liity varsinaisesti parisuhteeseen? en ole kuitenkaan muiden kanssa sänkyyn mennyt, mutta halu on luonnollinen asia kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Ette sitten yhtään aikaisemmin puhuneet tulevaisuuden toiveistanne ja haaveistanne? Mikä pakko on muuttaa yhteen? Yhä useampi pari asuu erillään vaikka onkin sitoutuneessa parisuhteessa.
Jos taas haluat seksiä muidenkin kanssa eikä se sovi miesystävällesi niin miksi ylipäänsä olet parisuhteessa?