Lue keskustelun säännöt.
Mistä juuri sinä olet katkera? Olen pikku hiljaa alkanut huomaamaan omia katkeruuden merkkejä...
17.10.2016 |
Olen negatiivinen ja en enää missään enää mitään hyvää. Kateellinen myös kaikesta ja kaikille :(.
Ja olen vieläpä suht. nuori. Luulen, että katkeruus johtuu siitä, että olen hyvin yksinäinen, työtön ja perheetön. Vartaloni on hirveä ja naama outo. Lapsuus oli rakkaudeton ja se on kasvattanut minusta hyvin kyynisen ihmisen.Eikä nytkään ole sitä perhettä joka tukisi.
Kommentit (13)
Olen katkera monesta asiasta. On helppo sanoa ettei ole ( sitä ei saa sanoa ääneen koska on muotia olla positiivinen ihminen). Koetan työstää asiaa. Menneisyydelle ei mahda mitään ja tulevaisuutta ei ole, parempi miettiä mitä tänään voi tehdä paremmin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa! Olen jo 35-vee ja pitkäaikaissairas. Ei päivääkään työkokemusta. Parisuhde on mutta huono. En ole päässyt matkustamaan ikinä minnekään. Odotin kauan milloin elämä alkaa ja nyt se on jo ohi ilman että sain sitä kokea. Köyhyys kuluttaa eniten, ikuinen opiskelijabudjetti.
Kavereita ei ole, joudun heti kiusatuksi jos joudun ihmisjoukkoon. Olen ruma ja sairaalloisesti ylipainoinen.
Olen vihainen ja katkera.
Perheelleni, jossa en ollut mukden alsten kanssa samassa asemassa. Tämä on vaikuttanut minuun voimakkaasti, sillä en osaa pitää itseäni arvossa. Olen nuorempana kestänyt hirveää kohtelua, sillä kuvittelin etten ansaitse parempaa. Nyt olen veloissa, mielenterveysongelmainen ressukka. Toistaiseksi jaksan vielä yrittää.
Olen katkera siitä, etten pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin levinneen syövän takia. Olen katkera siitä, etten tule näkemään lapsieni kasvavan ja aikuistuvan. Siitä etten pysty elämään normaalia elämää. Siitä että surkea sairastamiseni on läheiseni arkea, tehden siitä varmasti vaikeaa. Olen katkera siitä, että juuri minä olen se, joka on sairastunut vakavasti.
Mutta elämä on :(
Siitä että lähes kaikki miessuhteeni ovat olleet sairaita ja uskoni miehiin on mennyt. En halua enää päästää ketään miestä lähelleni kun ajattelen vain että kohta kosahtaa. Järki sanoo ettei kaikki ole samanlaisia järjen ääni ei vaan pääse läpi. Joten olen yksin lopunelämääni kun en uskalla tai halua enää kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen katkera siitä, että kukaan ihminen ei tunnu olevan mistään kiitollinen, edes hyvästä terveydestä. Näin vakavasti sairaana vituttaa, kuinka kanssaelijät mouruavat mitä pienimmistä asioista. Samalla ahdistaa materiakeskeisyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera siitä, etten pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin levinneen syövän takia. Olen katkera siitä, etten tule näkemään lapsieni kasvavan ja aikuistuvan. Siitä etten pysty elämään normaalia elämää. Siitä että surkea sairastamiseni on läheiseni arkea, tehden siitä varmasti vaikeaa. Olen katkera siitä, että juuri minä olen se, joka on sairastunut vakavasti.
Mutta elämä on :(
Voimaa sulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että naiset kiinnostuvat aina pelimieskaveristani, joka tekee niille paskasti
Katsotaanpas: naama on ruma, vanhenen ja rupsahdan koko ajan, tissit on huonot, lihon koko ajan, en tykkääkään uudesta työpaikastani, minulla ei ole ystäviä, en ikinä tapaa miehiä joiden kanssa olisimme toisistamme kiinnostuneita, eli olen lisäksi yksin loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ainoa.
Me kaikki muut olemme sinua kauniimpia, älykkäämpiä, varakkaampia, terveempiä ja onnellisempia.
Me emme myöskään koskaan tunne katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen katkera siitä, että kukaan ihminen ei tunnu olevan mistään kiitollinen, edes hyvästä terveydestä. Näin vakavasti sairaana vituttaa, kuinka kanssaelijät mouruavat mitä pienimmistä asioista. Samalla ahdistaa materiakeskeisyys.
Niin. Ihminen on sellainen, että ymmärtää vasta asian tärkeyden kun se on menetetty. Niinkuin sinäkin nyt, Ajattelitko ennen sairauttasi jo niin kuin nyt? Tuskin.
Hieman tässä nyt nostat itseäsi jalustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa töitä vaikka olen lukenut kaksi tutkintoa hyviltä aloilta. Olen eksyksissä ja onneton, pelkään äitini kuolemaa. En tiedä missä kotini on tai kenen vieressä se on. Sydänalassa painaa koko ajan. Itku ei helpota.
No eipä tuolle mitään oikein voi. Itse koetan olla tuhlaamatta aikaani olemaan kateellinen.