Jatkoa tuohon esikoulussa meissä henkistä kiusaamista...
No nyt jälkikäteen selvisi että esikoulun kanta tuosta on ettei kyseessä ole kiusaaminen. Sen parijutun selvittivät koska se oli kiellettyä, mutta leikkeihin ei ole pakko ottaa mukaan. Siihen ei otettu kantaa miten lapset sopivat keskenään leikeistä - ilmeisesti aika vapaasti. Tämä kaveri siis voi sanoa ettei poikamme pääse mukaan leikkeihin (kunhan sanoo tämän nätisti) ja toimii ihan eskarin sääntöjen mukaan. Eskarissa kannustavat lapsia itse olemaan aktiivisia ja näkevät että lasten pitäisi saada itse toimia näissä tilanteissa, eikä aikuisten puuttua tilanteisiin.
Kun vaadin ja kyselin tilanteista, niin eskarissa kokevat puuttumiseni tilanteisiin ongelmana, sanovat että kyseessä on äidin ongelma, ei pojan. Viimeksi tuli jo mainintaa, että onko poikamme käsittänyt kaverisuhteet oikein. Eli ei oikein kannata edes vaatia enää mitään eskarista.
Eli umpikuja. Kiusaamisesta ei siis ole kyse.
Kommentit (5)
On lähinnä " vain nopeat elävät" . Eli kuka ensin ehtii valita leikin. Ja dominoiva lapsi ehtiessään voi siis sanoa aina jollekin ettei pääse mukaan leikkeihin.
No oppiihan meilläkin poika tavoille ja varmasti pärjää. Siitä ei ole enää kyse, on oppinut jo jotain yhtä sun toista tässä. Enemmän kyse on siitä että me emme olisi halunneet pojan oppivan tätä kaikkea - olisimme kuitenkin halunneet opettaa hänelle toisenlaisia tapoja.
Nyt poika osaa töniä takaisin (kertoi kotona) ja oppi sopimaan sen kaverin kanssa joka ei sano " ettei leikitä sun kanssas" ja on alkanut pitää tätä leikeistä pois sulkijaa kurjana seurana ja on tyytyväinen jos tämä on pois, eikä vapaa-aikanakaan halua enää leikkiä tämän kanssa ja yrittää sopia toisen pojan kanssa että pitävät yhtä: Kunhan tuo poika pääsee vauhtiin, niin voi olla että tämä leikeistä pois sulkija on pian poisuljettuna. Poika osaa nyt myös ohittaa jonossa, jos muut niin tekevät yms. Kyllä tuo pärjää, mutta toisaalta oppii heijastamaan niitä arvoja millä pärjää ja mitkä hyväksytään. Meillä ei niinkään enää aiota puuttua pojan kaveritouhuihin, mutta haluamme silti tietää missä mennään.
Eskarin myötä meillä oli siis murrosta siinä että poika oppii ympäröivän maailman arvot ja kodin arvomaailman vaikutus pienenee. Umpiossahan emme tähänkään asti olemme eläneet, mutta enemmän arvot kavereilla/kerhossa/edellisessä asuinpaikassa ovat vastanneet meidän toimintamallia. Minulle oli hämmästys minkälaiset toimintatavat ovat nykyisin hyväksyttäviä/toivottavia lapsille, mutta täytynee sitten uskoa näitä ammattikasvattajia että kaikki on hyvin tälläisessä toiminnassa. Kotona voimme sitten edelleen opettaa pojalle tiettyjä arvoja, mutta kovin ristiriitaisiahan nämä eivät voi olla- tässä on tietyllä lailla taaplaamista.
Ei kenenkään aikuisen tietysti tarvitse vapaa-aikana lähteä jonkun kanssa elokuviin ja tämän voi sanoa nätisti. Töissä kuitenkin aikuisten pitää pystyä tekemää töitä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa eivät välttämättä haluaisi olla. Silloin ei voi vedota- olen väsynyt, en jaksa osallistua palaveriin yms. Tämä siis vastaisi minun vertauksissani tuota " leikeistä kieltäymistä" . " Toisen sulkemista leikeistä" vastaisi enemmän se että jättäisi jonkun kutsumatta palaveriin vedoten vaikka etten muistanut tms (jossei sitten halua sanoa suoraan etten halunnut sinua mukaan). Tälläisestä asioiden hoidosta työpaikalla ei oikein tule pidemmän päälle mitään. Tai miten olisi asiakaspalvelussa esim. kampaajalla seuraava: Valitettavasti sinulle ei löydy aikaa, eikä kyllä kuukaudenkaan kuluttua... yms.
Vastaavalla lailla pidän esikoulua ja koulua lapsen " työpaikkana" , joka ei ole lapselle täysin vapaaehtoinen. Jotenkin itse ajattelen että koulussa pitäisi tulla toimeen muiden kanssa, vaikkei näistä niin välttämättä pitäisikään. Vapaa-aikana sitten voi valita enemmänkin seuransa.
Mutta tämä on ilmeisesti näkökantaero.
tarvitseeko tosiaan jo pienillekin alkaa opettaa näitä raakoja pelisääntöjä. En tarkoita, että lapsia pitäisi kasvattaa pumpulissa ja yrittää välttää pahan mielen tuottamista. Mielestäni kyse on hyvästä ja toisia huomioonottavasta käytöksestä. Meillä eskariaikana mietittiin näitä synttärikutsuasioita. Lapsi joutui monet kerrat pettymään tosi pahasti, kun " kaikki muut" pojat saivat kutsun ja hän ei. Opejen mukaan lapsemme tuli hyvin toimeen muiden kanssa ja olin ihmeissäni, mistä on kyse.
Minun mielestäni juuri tuo " pitää leikkiä kaikkien kanssa" ei ole järkevää touhua. Toki päiväkodissa on paljon järjestettyä toimintaa/leikkiä ja kaiikien kanssa täytyy pystyä tulemaan niissä tilanteissa toimeen ilman mutinoita. Mutta vapaa leikki on mielestäni vapaata leikkiä eikä lapsia kuulu silloin pakottaa ottamaan kaikkia leikkiin mukaan.
Vertasit tilannetta työelämään. Mielestäni se ei oikein toimi, mutta jos haluat siihen verrata, niin vapaa leikki olisi silloin ehkäpä ruokatunti, kahvitauko ym. Kyllä kaikki varmasti hakeutuvat silloin jos mahdollista itsestä mukavilta tuntuvien ihmisten seuraan juttelemaan.
Kun päiväkodissa syntyy kaveri pareja, on mielestäni toisaalta myös väärin heitä kohtaan, että joku aikuinen tulisi " tunkemaan" leikkiin väkisin jonkun kolmannen. Ei se leikki enää silloin suju samalla tavalla. Joidenkin lasten/aikuisten kemiat vain sopivat yhteen ja usein he löytävät päiväkotiryhmässä toisensa.Tällainen ystävyys voi kestää aikuisikään asti (niinkuin itsenikin kohdalla). Jos siihen väkisin tungetaan muita lapsia, voi itse toisensa löytäneiden kaverusten välinen ystävyys kärsiäkkin siitä.
Eri asia on sitten kiusaaminen eli töniminen, nimittely,mustamaalaus ym. joka ei tietenkään ole sallittua.
Tässä yksi näkökanta asiaan.
Meillä tuo " kiusaaminen" tai ei leikkiin mukaan haluaminen oli syksyllä ajankohtaista kun eskari alkoi. Tyttö oli innokas leikkimään enemmän poikien kanssa mutta poikia ei kiinnostanut ottaa tyttöä mukaan leikkeihin joten tilanteen menivät sitten enemmän tai vähemmän kiusaamiseksi tai härnäämiseksi. Tyttö ärsytti poikia kärttämällä mukaan ja poikia ei kiinnostanut. Sanoin asiasta eskarissa että pojat on meille tuttuja pihalta ja samaa olen pihalla heidän leikkiessä huomannut. Kerroin että meidän tyttöa ei vaan kiinnosta muiden tyttöjen leikit vaan on innostunut enemmän juoksemaan ja riehumaan poikien kanssa. Eskari ope ihmeissään totesi että siittäkö tässä onkin kyse. Eskarissa kaikki leikkivät yhdessä ohjatut leikit välillä järjestävät pien ryhmiä jossa leikkivät itsekseen jotain tiettyä leikkiä mutta yleensä lapset saavat eskarissa itse valita kaverit ja tekemisensä. Tällä kuulemma opetetaan lapsia pohtimaan itse mitä todella haluavat ja kenen kanssa. Olen käsittänyt että tämän valinnan jokainen on saanut tehdä tämän valinnan aina yksin eikä muut ole pystyneet siihen paljoa vakuttaa. Kuitenkin kotileikkiin mahtuu vain tietty määrä leikkiöitä ja jos se on jo täynnä on valittava muuta jne.
Tosin sanoen kukaan lapsista ei pysty täysin dominoimaan mitä muut leikkivät kun leikin valinta järjestys vaihtuu jos dominoiva lapsi valitsee viimeisenä niin voi ola että ei enää mahdukaan haluaamaansa leikkiin kun se on jo täynnä muista lapsista.
Minusta on tärkeää että eskarissa opitaan suht turvallisesti myös se että aina ei kaikki vain halua leikkiä jurui sinun kanssa siksi olisi hyvä että olisi useampi kaveri jonka kanssa viihtyy. Eihän aikuisetkaan halua aina olla kaikkien seurassa mutta me vain puemme ei haluamisen kauniiseen pakettiin " en tänään nyt jaksa lähteä elokuviin kanssassi on töissä ollut nyt niin kiirettä..." . Toisaalta aina ei satu kohdalle se kaikkein reiluin ja ammatitaitoisin opettajakaan kohdalle valitettavasti.
Nyt tyttö on löytänyt eskarista poikia jotka haluaa leikkiä hänen kanssa ilman kiusaamista ja muutamia saman luontoisia tyttöjäkin.