Mitä mieltä olette leijonasydän elokuvasta?

Katselin sen vaikka ensin tunsin ennakkoluuloja.Pidin itseäni liian vanhana kyseiseen elokuvaan,mutta tunne oli täysin päinvastainen.

Aste asteelta kunnioitukseni nousi seuratessa nuorukaista,joka julmasta natsiminästään ja hurjista kumppaneistaan uskaltaa irrottautua kohdatessaan naisen johon rakastuu.

Kohtaaminen eritaustaisen-ja näköisen lapsen kanssa,tyyppi.joka änkeytyi sinne isottelemaan,siis naisen kotiin,uhat leijuivat vuorenkorkuisina.Jännitti oikeasti,miten käy.

Loppu oli karsea,mutta onneksi päättyi hyvin,hyi hitto mitä kidutusta mies sai lopussa vielä kokea,kunnes oli vapaa.

Ei mikään hyvä leffa, mutta osasi näyttää uusnatisen klanipääjengin ajattelun ongelmia ja siitä irtautumisen vaikeutta.

Itse olen maahanmuuttokriittinen mutta en ikinä ole syrjinyt ketään ihonvärinsä vuoksi. En ikinä kohtelisi lasta väärin siksi, että hänen vanhempansa ovat tehneet mielestäni virheellisiä tai jopa rikollisia valintoja.

Muistan nähneeni leffan,mutta en muista juonesta juuri mitään,eli ei tainnut tehdä minuun kovin suurta vaikutusta.Tykkäsin siitä,miten se Peter Franzenin hahmo  kehittyi leffan aikana,ensin se opetti pojalle,että väkivalta on OK,jos on hyvä syy,siis vaikka kiusaajalle kostaminen,myöhemmin se korjasi että väkivalta ei ole koskaan ratkaisu.