Kun tuottaa vain pettymyksiä

Jätä se, ellei valitus lopu.

Nuo on aika tavallisia asioita, kumppanisi niuhottaa mielestäni hieman liikaa.

Kuulostaa kontrolloivalta kumppanilta. Mitä väliä jollain salatinlehdillä?

Just..

Itse en katselisi.

Vähän kunnioitusta nyt itseään kohtaan, kuka ääliö valittaa jostain salaatinlehtien koosta? Voi huhhuh.

Tehkööt itse jos paremmin osaa.

Olen myös hajamielinen usein ja se välillä vituttaa itseäkin mutta huumoria mukaan. Me olemme mitä olemme, ei kenenkään heikkouksia pitäisi korostaa.

Lakkaat murehtimasta hänen tunteistaan. Katsos, jokainen vastaa omistaan. Ole iloinen ettei sua harmita koittaa tehdä niin kuin hän sanoo, silloin toi ois jo monta astetta vaikeampaa elämää.

Onko nimesi Richard?

No ongelma ehkä siinä, että kun koittaa tehdä miten hän sanoo, mutta epäonnistuu koska hajamielisyys.

On ruvennu tää häiritseen, ruvennu miettiin et oonko mä hullu ku mua häiritsee se, että toinen näin pienistä asioista huomauttelee. Alkanut huomautukset saada oman pään sisällä aika suuren myllerryksen.

Ja ei, en ole Richard :D

Mun exä oli samanlainen, oli hirveän raskasta elää saman katon alla, kun toinen oli koko ajan mäkättämässä ja valittamassa, kun jälleen olin tehnyt jotain väärin - hänen mielestään. Koko ajan sai olla varpaillaan omassa kodissa kun ihan kaiken tein väärin, koska hänen tapansa tehdä mm. kotityöt oli ainoa oikea tapa, muu ei kelvannut.

Nykyisen puolison kanssa on aivan ihanaa, hän ei valita mistään, meni tosin aikaa ennen kuin tajustin, että saan ja voin tehdä asiat omalla tavallani omassa kodissani.

Se on vallan käyttöä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä teet tai jätät tekemättä, kumppanisi haluaa vaan kontrolloida sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä oli samanlainen, oli hirveän raskasta elää saman katon alla, kun toinen oli koko ajan mäkättämässä ja valittamassa, kun jälleen olin tehnyt jotain väärin - hänen mielestään. Koko ajan sai olla varpaillaan omassa kodissa kun ihan kaiken tein väärin, koska hänen tapansa tehdä mm. kotityöt oli ainoa oikea tapa, muu ei kelvannut.

Nykyisen puolison kanssa on aivan ihanaa, hän ei valita mistään, meni tosin aikaa ennen kuin tajustin, että saan ja voin tehdä asiat omalla tavallani omassa kodissani.

Se on vallan käyttöä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä teet tai jätät tekemättä, kumppanisi haluaa vaan kontrolloida sinua.

Miksi et suostu kontrolloitavaksi, senkin pahansisuinen ilkeä idiootti akka? Ettet olisi vain itse se kontrolloija nykyisessä suhteessanne ja nyksäsi joku mitätön tohveli, jota sun despoottimaisuutesi ei haittaa?

Neuvoton kirjoitti:

No ongelma ehkä siinä, että kun koittaa tehdä miten hän sanoo, mutta epäonnistuu koska hajamielisyys.

On ruvennu tää häiritseen, ruvennu miettiin et oonko mä hullu ku mua häiritsee se, että toinen näin pienistä asioista huomauttelee. Alkanut huomautukset saada oman pään sisällä aika suuren myllerryksen.

Ja ei, en ole Richard :D

Tietenkin oot hullu, ei sen pidä häiritä yhtään, vaan herättää sen sijaan entistä suurempaa tarvetta hoidella kumppanisi tunteita tekemällä niin kuin hän sanoo. Kyl kyl.

Mun mielestä kuuluu tavalliseen keskusteluun pohtia onko ruoka jees. Tätä sopii siis tehdä oli kokkina kumpi vaan tai miettiä vaikka itse tekemäänsä ruokaa. Tai näin siis ainakin itse teen. Ehkä sä oot herkkä tai ainakin tosi kurjaa jos tuntuu että kumppani arvostelee vaikka vaan tahtoo sanoa jotain ilman että kritisoi. Ainakin mulle on ok jos mies sanoo että nää salaatit joutuu leikkaamaan eikä ne mahdu suuhun suoraan. Hyvä, ei ole pois multa ja saatan olla samaa mieltä tai jatkossa voin leikata pienemmäksi kun tiedän että mies tykkää enemmän niin.

Miksi ihmeessä jätät oman vapaa-ajankäytön toisen edessä? Ja vielä suurempi kysymys on: miksi kysyt tätä? Tuo on minusta kiusaa. Teet riidan. Jos nipistät, se on sun valinta -jos tahdot siitä kunniaa tai nostaa esiin niin tuosta tulee riita. Noloa tuo. Sä joko teet päätöksen antaa aikaa tai et. Muttei noin voi tehdä että siitä jää toinen jotain velkaa, tai ainakin se pitää sopia etukäteen jos tahdot siitä jotain. Mä en noin tee.

No en itse asiassa ole nostanut asiaa esiin kumppanilleni. Ja ainoa asia, jota toivoisin siitä saavani, että häntä tuen, on yhtälailla kunnioittava suhtautuminen minuun. Minä en valita tuollaisista asioista, joista hän minulle huomauttelee, koska minulle suhteessa tärkeämpää on isot linjat. Se, että toista tukee, arvostaa jne. Mielestäni siihen kuuluu se, ettei päivästä toiseen löydä jotakin korjattavaa puolisostaan. Tämä on siis päivittäistä, eri asioista, laajalla skaalalla. Tokkopa se haittaisi, jos silloin tällöin tulisi huomautus vaikkapa niistä salaatinlehdistä, mutta jatkuvana kritiikkinä se nakertaa kyllä ja saa miettimään, onko minussa mitään hyvää.

Neuvoton kirjoitti:

No en itse asiassa ole nostanut asiaa esiin kumppanilleni. Ja ainoa asia, jota toivoisin siitä saavani, että häntä tuen, on yhtälailla kunnioittava suhtautuminen minuun. Minä en valita tuollaisista asioista, joista hän minulle huomauttelee, koska minulle suhteessa tärkeämpää on isot linjat. Se, että toista tukee, arvostaa jne. Mielestäni siihen kuuluu se, ettei päivästä toiseen löydä jotakin korjattavaa puolisostaan. Tämä on siis päivittäistä, eri asioista, laajalla skaalalla. Tokkopa se haittaisi, jos silloin tällöin tulisi huomautus vaikkapa niistä salaatinlehdistä, mutta jatkuvana kritiikkinä se nakertaa kyllä ja saa miettimään, onko minussa mitään hyvää.

Ihan tyhmää olettaa, että toinen on kuin sinä. Jos hän ei osaa tukea, niin se ei auta mitään, vaikka sä osaisitkin. Ja ihan tyhmää tehdä jotain ja odottaa saavansa samaa vastineksi. Sun pitää vain antaa. Mitään ei pidä odottaa saavansa takaisin. Jos et saa mielestäsi mitä haluat tai tarvitset, niin päätä se suhde ja etsi sellainen kumppani, joka sen osaa sulle prinsessalle antaa. Koska olet sen arvoinen. Hassua vaan, ettet ilmeisesti kenenkään muun mielestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun exä oli samanlainen, oli hirveän raskasta elää saman katon alla, kun toinen oli koko ajan mäkättämässä ja valittamassa, kun jälleen olin tehnyt jotain väärin - hänen mielestään. Koko ajan sai olla varpaillaan omassa kodissa kun ihan kaiken tein väärin, koska hänen tapansa tehdä mm. kotityöt oli ainoa oikea tapa, muu ei kelvannut.

Nykyisen puolison kanssa on aivan ihanaa, hän ei valita mistään, meni tosin aikaa ennen kuin tajustin, että saan ja voin tehdä asiat omalla tavallani omassa kodissani.

Se on vallan käyttöä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä teet tai jätät tekemättä, kumppanisi haluaa vaan kontrolloida sinua.

Miksi et suostu kontrolloitavaksi, senkin pahansisuinen ilkeä idiootti akka? Ettet olisi vain itse se kontrolloija nykyisessä suhteessanne ja nyksäsi joku mitätön tohveli, jota sun despoottimaisuutesi ei haittaa?

Mistä tiedät, että kirjoittaja on nainen? Muuten kommentoin että mene hoitoon.

Neuvoton kirjoitti:

Siltä minusta tuntuu. Että tuotan vain pettymyksiä kumppanilleni arkisissakin asioissa.

Myönnän, olen välillä hajamielinen ja tohottaja. Unohdan toistuvasti esimerkiksi tiskikoneen hanan auki. Liesituulettimen päälle. Tällaisia asioita.

Kumppanini on ihan kypsä siihen, että joutuu minun jälkeeni tekemään kaiken ja korjaamaan mokiani.

Imurointia minulle piti opettaa kädestä pitäen, että teen sen oikein, hänen tahtomallaan tavalla, täydellisyyttä hipoen. Salaatinlehdet jätän liian isoiksi salaattia tehdessäni. Parkkeeratakaan en osaa.

Vähemmälle huomiolle on tuntunut jäävän se, miten olen tukenut häntä pitkälti oman vapaa-aikani uhraten hänen harrastustensa vuoksi. Sitä taustaa vasten kritiikki tuntuu suhteettomalta, varsinkin kun en vain voi sille mitään, että unohdan asioita.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin voisit hiukan enemmän keskittyä siihen mitä teet. Ei tarvitse tohottaa. Jos olet elänyt uusavuttomuuteen kannustavan nuoruuden, on toki selvää että sinulle pitää opettaa miten imuroidaan tohottamatta. Eikä salaatinlehtiä laiteta kokonaisina salaattiin, vaan totta kai ne pilkotaan sopivan pieniksi haarukalla syödä. Ei niitä salaatinlehtiä ole tarkoitus veitsellä pilkkoa syödessä. Keskityt siihen mitä teet ja pidät ajatuksen tekemässääsi, niin hyvä siitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoton kirjoitti:

Siltä minusta tuntuu. Että tuotan vain pettymyksiä kumppanilleni arkisissakin asioissa.

Myönnän, olen välillä hajamielinen ja tohottaja. Unohdan toistuvasti esimerkiksi tiskikoneen hanan auki. Liesituulettimen päälle. Tällaisia asioita.

Kumppanini on ihan kypsä siihen, että joutuu minun jälkeeni tekemään kaiken ja korjaamaan mokiani.

Imurointia minulle piti opettaa kädestä pitäen, että teen sen oikein, hänen tahtomallaan tavalla, täydellisyyttä hipoen. Salaatinlehdet jätän liian isoiksi salaattia tehdessäni. Parkkeeratakaan en osaa.

Vähemmälle huomiolle on tuntunut jäävän se, miten olen tukenut häntä pitkälti oman vapaa-aikani uhraten hänen harrastustensa vuoksi. Sitä taustaa vasten kritiikki tuntuu suhteettomalta, varsinkin kun en vain voi sille mitään, että unohdan asioita.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin voisit hiukan enemmän keskittyä siihen mitä teet. Ei tarvitse tohottaa. Jos olet elänyt uusavuttomuuteen kannustavan nuoruuden, on toki selvää että sinulle pitää opettaa miten imuroidaan tohottamatta. Eikä salaatinlehtiä laiteta kokonaisina salaattiin, vaan totta kai ne pilkotaan sopivan pieniksi haarukalla syödä. Ei niitä salaatinlehtiä ole tarkoitus veitsellä pilkkoa syödessä. Keskityt siihen mitä teet ja pidät ajatuksen tekemässääsi, niin hyvä siitä tulee.

Jätitkö tahattomasti huomaamatta aloittajan kirjoitukseensa piilottamia moitteita kumppaniaan kohtaan? Ei ap suinkaan aidosti itseään huonona pitänyt ja moittinut, kuten ei pidäkään. Sinäkin, kuten ap:n mies, vaadit kumppaniasi tekemään kaiken, kuten ITSE haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoton kirjoitti:

Siltä minusta tuntuu. Että tuotan vain pettymyksiä kumppanilleni arkisissakin asioissa.

Myönnän, olen välillä hajamielinen ja tohottaja. Unohdan toistuvasti esimerkiksi tiskikoneen hanan auki. Liesituulettimen päälle. Tällaisia asioita.

Kumppanini on ihan kypsä siihen, että joutuu minun jälkeeni tekemään kaiken ja korjaamaan mokiani.

Imurointia minulle piti opettaa kädestä pitäen, että teen sen oikein, hänen tahtomallaan tavalla, täydellisyyttä hipoen. Salaatinlehdet jätän liian isoiksi salaattia tehdessäni. Parkkeeratakaan en osaa.

Vähemmälle huomiolle on tuntunut jäävän se, miten olen tukenut häntä pitkälti oman vapaa-aikani uhraten hänen harrastustensa vuoksi. Sitä taustaa vasten kritiikki tuntuu suhteettomalta, varsinkin kun en vain voi sille mitään, että unohdan asioita.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin voisit hiukan enemmän keskittyä siihen mitä teet. Ei tarvitse tohottaa. Jos olet elänyt uusavuttomuuteen kannustavan nuoruuden, on toki selvää että sinulle pitää opettaa miten imuroidaan tohottamatta. Eikä salaatinlehtiä laiteta kokonaisina salaattiin, vaan totta kai ne pilkotaan sopivan pieniksi haarukalla syödä. Ei niitä salaatinlehtiä ole tarkoitus veitsellä pilkkoa syödessä. Keskityt siihen mitä teet ja pidät ajatuksen tekemässääsi, niin hyvä siitä tulee.

Jätitkö tahattomasti huomaamatta aloittajan kirjoitukseensa piilottamia moitteita kumppaniaan kohtaan? Ei ap suinkaan aidosti itseään huonona pitänyt ja moittinut, kuten ei pidäkään. Sinäkin, kuten ap:n mies, vaadit kumppaniasi tekemään kaiken, kuten ITSE haluat?

Kyllä minä päivastoin luin avauksen siten, että ap. itsekin myöntää puutteensa toiminnassaan. Siitä kuinka rasittavasta ominaisuudesta hänen kohdallaan on kyse, emme voi oikeasti tietää koska emme ap:n perhe-elämää ja mahdollista uusavutonta kädettömyyttä voi itse nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoton kirjoitti:

Siltä minusta tuntuu. Että tuotan vain pettymyksiä kumppanilleni arkisissakin asioissa.

Myönnän, olen välillä hajamielinen ja tohottaja. Unohdan toistuvasti esimerkiksi tiskikoneen hanan auki. Liesituulettimen päälle. Tällaisia asioita.

Kumppanini on ihan kypsä siihen, että joutuu minun jälkeeni tekemään kaiken ja korjaamaan mokiani.

Imurointia minulle piti opettaa kädestä pitäen, että teen sen oikein, hänen tahtomallaan tavalla, täydellisyyttä hipoen. Salaatinlehdet jätän liian isoiksi salaattia tehdessäni. Parkkeeratakaan en osaa.

Vähemmälle huomiolle on tuntunut jäävän se, miten olen tukenut häntä pitkälti oman vapaa-aikani uhraten hänen harrastustensa vuoksi. Sitä taustaa vasten kritiikki tuntuu suhteettomalta, varsinkin kun en vain voi sille mitään, että unohdan asioita.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin voisit hiukan enemmän keskittyä siihen mitä teet. Ei tarvitse tohottaa. Jos olet elänyt uusavuttomuuteen kannustavan nuoruuden, on toki selvää että sinulle pitää opettaa miten imuroidaan tohottamatta. Eikä salaatinlehtiä laiteta kokonaisina salaattiin, vaan totta kai ne pilkotaan sopivan pieniksi haarukalla syödä. Ei niitä salaatinlehtiä ole tarkoitus veitsellä pilkkoa syödessä. Keskityt siihen mitä teet ja pidät ajatuksen tekemässääsi, niin hyvä siitä tulee.

Jätitkö tahattomasti huomaamatta aloittajan kirjoitukseensa piilottamia moitteita kumppaniaan kohtaan? Ei ap suinkaan aidosti itseään huonona pitänyt ja moittinut, kuten ei pidäkään. Sinäkin, kuten ap:n mies, vaadit kumppaniasi tekemään kaiken, kuten ITSE haluat?

Kyllä minä päivastoin luin avauksen siten, että ap. itsekin myöntää puutteensa toiminnassaan. Siitä kuinka rasittavasta ominaisuudesta hänen kohdallaan on kyse, emme voi oikeasti tietää koska emme ap:n perhe-elämää ja mahdollista uusavutonta kädettömyyttä voi itse nähdä. 

No luit huonosti, lue uudestaan.

Neuvoton kirjoitti:

Siltä minusta tuntuu. Että tuotan vain pettymyksiä kumppanilleni arkisissakin asioissa.

Myönnän, olen välillä hajamielinen ja tohottaja. Unohdan toistuvasti esimerkiksi tiskikoneen hanan auki. Liesituulettimen päälle. Tällaisia asioita.

Kumppanini on ihan kypsä siihen, että joutuu minun jälkeeni tekemään kaiken ja korjaamaan mokiani.

Imurointia minulle piti opettaa kädestä pitäen, että teen sen oikein, hänen tahtomallaan tavalla, täydellisyyttä hipoen. Salaatinlehdet jätän liian isoiksi salaattia tehdessäni. Parkkeeratakaan en osaa.

Vähemmälle huomiolle on tuntunut jäävän se, miten olen tukenut häntä pitkälti oman vapaa-aikani uhraten hänen harrastustensa vuoksi. Sitä taustaa vasten kritiikki tuntuu suhteettomalta, varsinkin kun en vain voi sille mitään, että unohdan asioita.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Jos noista huomauttaminen on aloittajasta oikeasti aiheellista niin ongelma on hänellä. Turha esittää että hän ei itse pitäisi miehen huomauttelua turhana, mitä se onkin.

Ikävä kyllä se että ap tukee miestä ei ole mitenkään yhteydessä siihen, millaiseksi mies on kasvatettu tai kasvanut.

Kuten todettua, olen välillä hajamielinen. Jos teen vaikkapa paria asiaa yhtä aikaa, voi olla, että jokin juttu jää huomaamatta. Kuten tänään tiskikoneen hana TAAS (kuten puolisoni ilmoitti tuskastuneena) koska samaan aikaan tein hänelle ruokaa.

Mutta olen alkanut olla sitä mieltä, että ei näiden asioiden pitäisi saada näin suurta reaktiota toisessa aikaan.

Mitä tulee mahdollisesta uusavuttomuudestani - kymmenen vuotta olen kotiani hoitanut ennen saman katon alle muuttamista tämän kanssa. Osaan siis kyllä tehdä ruokaa, imuroida, pestä ikkunat, pyykata. Salaatinlehdetkin pilkon, itselleni ihan sopivan kokoisiksi, mutta toiselle liian isoksi.

Mutta nyt olen oikeasti alkanut tuntea oloni paskaksi jatkuvien huomautusten vuoksi. Olen oikeasti miettinyt pitkään hommaa siitä näkökulmasta, että ehkä mun vain täytyy niellä tää homma, että itse oon se liikaa reagoiva. Mutta alkaa jo pelottaa tehdä yhtään mitään ja olla kotona, kun miettii, tuleeko siitä sanomista ja teenkö taas väärin.

Tässä on muutakin murhetta elämässä tällä hetkellä niin halusin kuulla ulkopuolisia mielipiteitä siitä, miten tällaista tilannetta käsitellä. Kiitos kommentoijille, puolesta ja vastaan on tullut ja ajattelemisen aihetta saatu.