Oletko koskaan kilahtanut?

Olen. Usein tälläisen raivokohtauksen jälkeen olen alkanut itkemään vuolaasti. Tunteet vaan sekoittuu. 

Silloisen tyttöystäväni kimppuun hyökättiin. Silloin kilahti niin, ettei ole oikein tilanteen kulusta sen jälkeen kunnollisia muistikuvia.

Ei tuolla tapaa. Olen muutaman kerran alkanut itkeä tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt älytä poistua paikalta. Tai minun olisi pitänyt heti sanoa, että tuollainen puhe ei todellakaan saa jatkua. Kyse oli aikuisten koulutustilanteessa, jossa minä tulin kohdelluksi todella törkeästi. 

Harvase päivä ympäri nettiä

En koskaan.

Myönnän että olen kilahtanut juuri noin. Entinen miesystävä osaa ärsyttää ja loukata. Ja kyllä teininkin kanssa joskus on hermot menneet.

Olen joskus, aikuisten ihmisten kesken.

Kerran joutui poliisit tulemaan väliin.

Yhden ainoan kerran sain ihan kunnon raivarit ja tavarat lenteli ja puhkesin aivan hysteeriseen itkuun silkasta raivosta ja epätoivosta.

Olin tehnyt aivan jäätävästi töitä yhdessä projektissa ulkomailla, firmalla meni huonosti, mutta asiaa peiteltiin ja vähäteltiin, enkä ollut vielä siinä vaiheessa tietoinen asiasta. Minulle päin vastoin luvattiin bonuksia hyvin tehdystä työstä, MUTTA sitä vastoin en saanut projektin päätyttyä latin latia. Firma oli hakeutunut konkurssiin selkäni takana ja pomot katosivat savuna ilmaan. Kukaan ei enää vastannut puhelimeen tai sähköposteihin, ja yhtenä aamuna koko toimisto oli kuin pois pyyhitty ja kyselin aivan hoo moilasena naapureilta, että mitä helvettiä täällä on tapahtunut. Tähänkään päivään mennessä en saanut menettämiäni ansioita. 

Tämän ansiosta jouduin kamalaan ahdinkoon ollessani yksin ulkomailla. Yhdessä vaiheessa tilillä ei ollut senttiäkään rahaa, jouduin näkemään nälkää, kämppä meni alta ja jouduin häntä koipien välissä kysymään rahaa milloin keneltäkin puolitutulta jonkin aikaa päästäkseni taas jaloilleni. 

Yks nisti tuli kerran kimppuun, kilahti ja hakkasin sen sairaalakuntoon.

Juu, kerran 12-vuotiaana kilahdin niin, ettei vastaavaa ole sattunut ikinä. Muuan luokkamme poika - koulukiusaaja, joka piinasi minua ja kavereitani koko ala-asteen - oli kiusannut minua koko päivän. Se jatkui vielä koulun jälkeenkin bussipysäkillä huuteluna, henkilökohtaisuuksille nauramisena ja lumipallojen heittelynä.

Minulla kiehui lopulta niin pahasti yli, että kävin tyypin päälle ja hakkasin hänet. Itselläni ei ole mitään muistikuvia tuosta tilanteesta, niin vihainen olin. Sain sitten loppuvuodeksi jonkinlaisen sekopään maineen, mutta kyllä tuolle pojallekin koulussa naurettiin, kun oli "saanut tytöltä turpiinsa". Eipä hän paljoa ainakaan minua kiusaillut sen jälkeen.

Kerran olen kilahtanut miehelleni niin, että oli pakko poistua paikalta potkimaan ämpäriä ympäri pihaa ja hakkaamaan puita etten kävisi käsiksi ihmiseen. Ämpäri hajosi ja puunsäleet sinkoilivat, ukko kurkki nurkan takana hieman säikähtäneen oloisena. Kun voimat loppuivat alkoi hysteerinen itkukohtaus, ja asia selvitettiin. Tuon jälkeen mies ei olekaan enää yrittänyt jyrätä päätöksillään minun oikeuksiani koskaan.

Olen. Kahdesti, itse asiassa. Kun mies jäi kiinni seksisuhteesta ja kun ehjänä löytyi kadottuaan ensin teille tietämättömille kolmeksi päiväksi. 

Ensimmäisellä kerralla miehen tavarat lentelivät huutokuoron saatteella pitkin rappukäytävää. Toisella kerralla huusin kurkku suorana kunnes ääni loppui ja itkin hysteerisenä. Luulin että saa hermoromahduksen.