Tuleeko sinulle koskaan myötähäpeä-olo, kun kuuntelet oman murrealueesi ihmisen julkista puhetta?
Minulle tulee olo kuin puhuisin itse julkisesti nololla murteellani jossakin virallisessa yhteydessä. Tulee olo, että eikö tuo nyt tajua puhua yleiskieltä niin ettei murre kuulu läpi...
Heikko itsetunto minulla ilmeisesti?
Kommentit (19)
Varmaan tulisi myötähäpeä, jos jotain murrealueen puhetta joutuisi julkisuudessa kuuntelemaan. Itse puhun yleiskieltä ja murteet särähtävät korvaan. Savo pahinta, turku ja pohjanmaa menettelevät, oululaisten puhe kaameaa.
Päinvastoin, nousee kotiseutuylpeys pinnalle.
Ei enää. Olen siivonnut turkulaisuuteni sisimmästäni täysin, en edes koe olevani millään tavalla turkulainen vaikka siellä synnyin ja asuin 23 ensimmäistä vuotta. Irtipääsy kesti yllättävän vähän aikaa, n. 5 vuotta.
Ei todellakaan. Ja mä olen aika hyvä häpeämään asiaa jos toistakin.
Murteethan on ihania. Täällä Jyväskylässä ei oikein ole murretta, paitsi jotain yksittäisiä sanoja. Mutta kyllähän me vokaaleita kovasti venytetään.
Olen Turusta. Mauno Koiviston murre ei haitannut. Sauli Niinistön murrekaan ei haittaa. Hänhän on lähellä Turun murretta, kun on Salosta.
Nämä koulutetut ihmiset puhuvat yleiskieltä. Vain jotkin pienet painotukset erottuvat.
Myötähäpeä on tunne jota ilmenee vain suomalaisilla.
Ei, tulee hyvä mieli ja koti-ikävä 🙄
Juu... Espoolaisten lantavarpaitten sönkötystä on noloa kuunnella Vaasankadun kuppiloissa. Puhuisivat amerikkaa kuten trendikkäät ihmiset tekevät.
Ei todellakaan. Lapin poliiseja kuunnellessa tulee vaan hyvä mieli. Mie piän!
Jos tilaisuus vaatisi arvokkuudeltaan yleiskieltä, sitten kyllä hävettää. Pitäisi ihmisen sen verran osata puhua yleiskieltä murteen sijasta, jos kerran änkeää puhumaan. Noin muuten ei hävetä.
Ei minulle toisten puolesta tule myötähäpeää, mutta aina tulee mietittyä, että tuoltako minunkin puheeni toisten korvissa kuulostaa.
-etelä-pohjanmaa-
Murteethan on just ihania! Älkää hävetkö! <3
Mulla on evakkokarjalaiset juuret, olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Hämeessä ja sitten muuttanut opiskelemaan ja jäänyt asumaan Turkuun.
Itse en osaa mitään murretta vaan jonkinlaista eteläsuomalaista yleispuhekieltä, mutta tulee todella lämmin tunne sydämeen aina, kun kuulen mitä tahansa noista murteista (eteläkarjalaa, sydänhämettä tai lounaismurretta) puhuttavan vaikka telkkarissa. Ei tulisi mieleenikään (myötä)hävetä!
Vierailija kirjoitti:
Jos tilaisuus vaatisi arvokkuudeltaan yleiskieltä, sitten kyllä hävettää. Pitäisi ihmisen sen verran osata puhua yleiskieltä murteen sijasta, jos kerran änkeää puhumaan. Noin muuten ei hävetä.
No itse asiassa on hyvin vähän tilaisuuksia joissa kieli täytyy olla täysin korrektia yleiskieltä. Aika monessa paikassa tuo kotiseutuväri vain elävöittää tilaisuutta. Mietipä poliitikkoja, silloin kun keskenään puhuvat. Pelkkä asiallinen jargoni puuduttaa, mukaan voi laittaa jaapaamista tai muuta hyvällä maulla tuotua kotiseutumaustetta. Asiallisuus ja ammattitaito ei tarkoita paskantärkeyttä, ihmiset jaksavat paremmin kuunnella viestiäsi kun siinä on hieman omaa persoonaasi mukana. Tämä todettu ja hyväksihavaittu viimeksi tänään arvovalaisen yleisön edessä.
Älkää hyvät ihmiset hävetkö murteitanne! Ne ovat mahtavia, mielenkiintoisia ja persoonallisia. Olisi tylsää, jos kaikki puhuisivat samalla tavalla.
Ei. Just entisen kotiseudun murretta on kiva kuulla.
Usein puheesta voi vielä erottaa paikkakunnan. Iisalmelaiset, yläsavolaiset puhuvat eri tavoin kuin kuopiolaiset, vaikka välimatkaa on vain 80 kilometriä.
Muinaisina aikoina, kun kävin koulua, puhuttiin aina, kuinka arvokasta on säilyttää murteensa. Kun sitten puhui murrettaan, minä aika erilaista kuin asuinpaikkakunnallani, niin johan opettajat katsoivat oikeudekseen naljailla. Olin kuitenkin niin yksinkertainen, etten välittänyt moisesta, vaan puhuin, niin kuin hyvältä ja oikealta tuntui. Hallitsin toki kirjakielenkin, mutta sitä käytin vain kirjoittaessani.
Työvuosinani olen asunut eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin. Murre karsiutui vähitellen melkein kokonaan pois, mikä suretti. Nyt kun taas vietän runsaasti aikaa synnyinseudullani, on murre palannut. Ei mene kuin päivä pari, niin alan kuulostaa taas paljasjalkaiselta eteläkarjalaiselta mie-kielen puhujalta. Mie ja sie eivät koskaan karsiutuneet kuten eivät jotkut tietyt sanat tai ruokien nimet.
Miksi pitäisi hävetä juuriaan? Äsken telkkarissa oli Hanna Pakarinen, joka on kotoisin Lappeenrannasta. Hän sanoi, että puhuu sitä kieltä, joka tuntuu luontevalta. Ai et se kuulost miun korvissain iha mussiikilt!
Todella heikko. Älytön syy hävetä.