Lue keskustelun säännöt.
Kuihtuneessa suhteessa on yksi huono puoli...
13.10.2016 |
Liittomme on käytännössä tullut tiensä päähän. Mies on tehnyt selväksi ettei tietyistä asioista keskustella eikä asioille tarvitse tehdä mitään. Hän ei myöskään halua erota enkä minä viitsi veriseen erosotaan lähteä. En tässä ala erittelemään syitä tai seurauksia sen enempää. Meillä ei riidellä eikä kodin ilmapiiri ole mitenkään kylmä.
Olen hyväksynyt tilanteen ja päättänyt, että eroan, jos jostain syystä tilanne ajautuu sietämättömäksi tai kunnes lapset kasvavat. Vielä ei ole syytä erota väkisin.
Ongelma onkin, että kaipaan suunnattomasti läheisyyttä! Meillä ei ole seksiä eikä läheisyyttä juuri koskaan. Haaveilen vieraista miehistä ja sivusuhteesta, mutta se olisi lopullinen kuolinisku suhteellemme. Jos joku mies on minua kohtaan edes hieman ystävällinen, näen hänestä märkiä päiväunia. Alan kuvitella normaaleista kohteliaista eleistä liikoja. Miehelleni olen näkymätön.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (7)
Eikö tilanne ole jo sietämätön? En itse kestäisi suhteessa, jossa ei olisi läheisyyttä... Rikot vaan itsesi pidemmän päälle..
Mua myös kiinnostais, miten tollaseen tilanteeseen on ajauduttu. Oliko - näin jälkiviisaana ajatellen - ns. merkkejä ilmassa jo aiemmin suhteessa? Ymmärrän kyllä, jos et yksityiskohtiin tosiaan halua mennä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne kuin meillä, että onhan näitä kylmiä suhteita varmasti paljon. Minäkin janoan rakkautta, kosketusta, mutta en omalta mieheltäni. Turhauttavaa tämä on.
Finderella kirjoitti:
Ja siis on mahdotonta palauttaa läheisyyttä väliinne? En ehkä jaksaisi tuollaista jos mitään toiveita paremmasta ei ole ja edessä joka tapauksessa ero.
Onhan sinkkuelämäkin ihan mukavaa jos ei ota huomioon seuran-, läheisyyden-, huomion-, seksin-, rakkaudenkaipuuta.
En usko, koska miehen mielestä kaikki on hyvin, kunhan ongelmat lakaistaan maton alle. Ongelmia ei siis ole, jos niistä ei puhuta. En tiedä mikä saisi miehen mielen muuttumaan. Vaakakupeissa on minun seksin- /läheisyydennälkäni ja toisessa lasten onnellinen lapsuus hyvällä alueella ja tutussa kaveripiirissä. Enkä pienten lasten kanssa pystyisi kuitenkaan hankkimaan seuraa mistään, joten...
Vilkas mielikuvitukseni tekee tilanteesta kiusallisen. Minusta on tullut toivoton romantikko, joka liikuttuu parisuhdedraamoista ja hääohjelmista! Ennen ne eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.
ap
Olen ap niin pahoillani puolestasi.
Voisitko harkita terapeutilla käymistä. Parisuhdeterapiaahan te tarvitsisitte, mutta siellä voi käydä yksinkin, jos mies ei ole halukas tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap niin pahoillani puolestasi.
Voisitko harkita terapeutilla käymistä. Parisuhdeterapiaahan te tarvitsisitte, mutta siellä voi käydä yksinkin, jos mies ei ole halukas tulemaan.
Jonkinlainen terapia on käynyt mielessäni. Mitä parisuhdeterapiassa tehdään, jos toinen ei suostu tulemaan sinne? Mitä järkeä keskustella yksin parisuhteesta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nk. Kohtalon toveri. En tosin näe märkiä unia muista miehistä tai ajattele/ole ajattelut hankkivani sivu suhdetta. Meillä on tässä viime kuukausien aikana kasvanut kuilu väliin tai ainakin siltä tuntuu. On kyllä aikaisemminkin jo ollut hieman arkista (tai siksi minä sitä kutsun) ja läheisyys ja lämpö hyvin nollassa. Useimmiten meillä on vaivaantunut tunnelma ja joskus jopa hieman viileä. En tiedä mitä on tapahtunut, muuta kuin sen että jostain syystä minusta tuntuu että minä en enään kelpaa mihinkään muuhun kuin kotitöihin ja lapsen likaksi. Uskon että selviämme tästäkin, niinkuin tähän päivään mennessä kaikista haasteista mitä on meille tullut ja rakastan miestäni kuitenkin vaikkakin välillä olen punninnut suuntaan ja toiseen. Ikinä en ole pettänyt häntä, saatika miettinyt sellaista. Hänkään ei tietääkseni minua. Luotan häneen, mutta välillä tuntuu että hän ei minuun. Välillä käydään sellasta kuulustelua ihan pienistäkin jutuista, että itteä ahistaa.... Mutta kaipa se aurinko tänne paistaa vielä....
Ja siis on mahdotonta palauttaa läheisyyttä väliinne? En ehkä jaksaisi tuollaista jos mitään toiveita paremmasta ei ole ja edessä joka tapauksessa ero.
Onhan sinkkuelämäkin ihan mukavaa jos ei ota huomioon seuran-, läheisyyden-, huomion-, seksin-, rakkaudenkaipuuta.