Lue keskustelun säännöt.
Syntyisipä vauva jo.
13.10.2016 |
Laskettu aika tuli ja meni. Tuntuu ettei vauva synny ikinä.. tiedän kyllä, yksikään ei ole sisälle jäänyt. Se ei vaan lohduta tässä tilanteessa.
Ajattelin säästää miehen korvia marisemalla välillä tänne. Ja jos löytyy kohtalotovereita niin voidaan marista kilpaa.
Minulla oli siis laskettu aika viime torstaina. Tiedän kyllä että se ei tarkoita sitä että vauva syntyisi sinä päivänä vaan voi mennä 2 viikkoa yli.
Minua peloiteltiin jo raskauden puolivälistä saakka että vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Eipä ole näkynyt eikä kuulunut.
Joka päivä tulee jotain uusia oireita ja alan olla jo niin rikki ettei mitään jaksa/pysty tekemään.
Edelliset raskaudet oli niin helppoja tähän verrattuna.
Olen voinut pahoin raskauden alusta saakka. Viime viikkoina olo on huonontunut, ruokahalu täysin kadonnut. Mikään ei meinaa kestää sisällä.
Ihan liian monta kertaa olen tehnyt tuttavuutta kauppojen lattioiden kanssa kun taju on yllättäen lähtenyt.
Tällä viikolla on pyörryttänyt jopa istuessa ja makoillessa. Yhtäkkiä alkaa tuntumaan siltä että silmissä sumenee.
Nukkuminen on hankalaa kun supistelee öisin. Synnyttämään ei vaan vielä olla päästy. Pohkeet kramppailee öisin ja käsien turvotus aiheuttaa kovaa kipua sormissa.
Paikallaan olo sattuu ja asennon vaihtaminen sattuu.
Jo 2 viikkoa on tuntunut siltä että vauva tipahtaa jalkojen välistä. Kävelytyyli muistuttaa ankkaa. Alapäätä vihloo välillä niin kovaa että jalat lähtee alta. Liikkuessa on jatkuvaa särkyä.
Kaikenlaista vuotoa tulee päivän mittaan. Sidettä saa vaihtaa koko ajan.
Tiedän kyllä ettei tätä enää kauan kestä ja kohta saan ihanan nyytin syliini.
Olen vain niin väsynyt tähän jatkuvaan kipuun ja unenpuutteeseen että oli pakko saada avautua johonkin.
Onneksi on ihana mies joka jaksaa minua vaikka olen kiukkuinen ja hermoraunio. Iltaisin silittelee niin kauan että nukahdan ja on öisin pyytämättä herännyt hieromaan käsiäni kun en kivun takia pysty nukkumaan.
Kommentit (14)
Oletko pyytänyt/vaatinut käynnistystä sillä ei tuollainen pyörtyily ole normaalia!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja vauvalla oli kaikki ok kun kävin laskettuna päivänä äitiyspolilla ja silti olisi synnytys käynnistetty 2 päivän päästä koska painoarvio oli 4.2kg. Ihme ettei sinulle suorastaan tyrkytetä käynnistystä kun laskettu aikakin jo meni ja olot noin kamalat.
Minun synnytystä ei tarvinnut käynnistää koska vauva syntyi seuraavana yönä koska lääkäri teki ronskin sisätutkimuksen ja irrotteli kalvoja. Vauva oli 4kg HUH esikoinen oli vaan 2,9kg.
Ihan kun ite oisin kirjotellu ton.Ainot etten oo pyörtyny ja saan nukutuks joski samalla kylellä melkein koko yön.Nyt menossa rv 40+1
Miljoonat tsempit ja jaksamiset sulle.Kohta se pien on maailmassa:)
Synnytystä ei käynnistetä koska vauva voi hyvin.
Maanantaina seuraava aika äitiyspolille jos ei sitä ennen synny. Toivottavasti jo silloin käynnistävät.
Vauvan vointi on toki se tärkein ja itse olen ollut aina sitä mieltä että kyllähän ne viimeiset viikot seisoo vaikka päällään jos sitä vaadittaisiin, mutta nyt alkaa voimat olla todella vähissä.
Ap
Jos saan suositella yhtä melko veemäistä keinoa? Näin lähtenyt meikäläiseltä tulemaan.. Mee synnärille, "valehtele" että supistuksia ollut useamman päivän ja vaadi sisätutkimusta..näppärä kätilö osaa tutkia tarkemmin kuin olisi tarpeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sinne. Muistan kyllä tuon tunteen.
Koeta vielä kolmea ässää, eli siivousta saunaa ja seksiä.
Äidin vointi ei sitten merkkaa mitään? Onhan se vauvallekin vaarallista jos pyörtyilet niin voit vaikka loukata pääsi tai kaadut mahallesi ja iskun voimasta istukka irtoaa ym ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden viimeisen viikon aikana vauva ei paljoa liikkunut mutta voi kuulemma hyvin.
Onneksi syntyi 39+4. Napanuora oli tiukasti kaulassa ja istukka oli kalkissa. Tiedä kuinka olisi käynyt jos olisi mennyt vielä yli...
Älä ole liian kiltti. Vaatimalla saa tuossa vaiheessa käynnistyksen! Varsinkin kun sinulla ei ole pelkästään vaain vähän tukalaa vaan oikeasti kamalaa.
Jos kukaan ei auta niin sinuna menisin vaan pokkana synnyttämään. Pyytäisin kätilöä tekemään kunnon sisätutkimuksen ja jos ei auta niin käynnistysmömmöt sisuksiin kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden viimeisen viikon aikana vauva ei paljoa liikkunut mutta voi kuulemma hyvin.
Onneksi syntyi 39+4. Napanuora oli tiukasti kaulassa ja istukka oli kalkissa. Tiedä kuinka olisi käynyt jos olisi mennyt vielä yli...
Sama juttu! Mulla vaan oli itsellä paha tunne siitä että kaikki ei hyvin. Sain sitten hirveällä reuhkaamisella supistukset alkamaan sen verran että saatoin mennä synnärille "tarkastuttamaan tilanteen" vauva rupesi siitä syntymään kunnolla onneksi kun kätilö ärsytti paikkoja. Napanuora oli kaulan ympäri, vettä oli pari desiä ja vauva sai tulehdusoireita synnyttyään.. Mutta " kaikki oli kunnossa" kun kävin tarkastuksissa.
Kun olin esikoista synnyttämässä niin minulle sanottiin klo 11 maissa että saan lähteä vielä kotiin odottelemaan.
Sanoin suoraan että en lähde mihinkään vaan pysyn täällä ja vauva syntyy tänään ja piste. Tuskin olisivat minua väkisin ulos heittäneet. Kätilö kyllä veti herneen nokkaan.
Vauva syntyi pari tuntia myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tuo vuoto on sen merkki, että ihan kohta on lähtö edessä.
Omien lasten syntymästä on jo parisenkymmentä vuotta. Mutta vieläkin muistan sen tunteen, kun viimeiset päivät tuntuivat pitkiltä. Itse oksentelin loppuun asti ja liitoskivut olivat lopussa melkoiset.
Yksi synnytys jäi mieleen erityisesti. Olin henkisesti jo luopunut toivosta, että syntyisi käynnistämättä. Olo oli jotenkin alistunut ja masentunut. Koin itseni epäonnistuneeksikin, että elimistöni ei toiminut oikein. Olin jossain kummassa välimaastotilassa mielialaltani.
Kun menin nukkumaan, tuntui yhtäkkiä, että olen jotain kummaa täynnä. Nousin vessaan ja lapsivesi tuli ryöpsynä lattialle. Sen jälkeen mentiinkin jo lujaa sairaalaan, koska supistukset ryöpsähti heti päälle ja lapsi oli maailmassa vesien menosta puolentoista tunnin päästä.
Kenenkään muun lapsen kohdalla en ollut kokenut sellaista epätoivon koomaa, että ihan sama, mitä tapahtuu. Tämä ei tule ulos millään. Kun sitten tuli, niin tuli sen verran vauhdilla, että en meinannut tajuta sitä, mitä tapahtui, kun vauva oli jo yhtäkkiä sylissä.
Tämä muisteloni ei auta sinua toki mitenkään. Mutta jos siinä olisi edes sinulle ajankulua ja voisit edes pienet naurut saada, kun kuvittelen virtahevon seisomassa sängyn vieressä ja putous tulee jalkojen välistä ja sitten mennään vauhdilla sairaalaan ja sielläkin vielä änkytin, että minä en ymmärrä, mitä nyt tapahtuu :) Olin niin orientoutuntu ajatukseen, että tämä lapsi jää sisälleni minun loppuelämäksi.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos tsemppiviesteistä.
Kyllä tämä tästä. Tänään vaan on ollut taas rankempi päivä ja mieli maassa.
Ässät on kokeiltu. Niiden kolmen perinteisen lisäksi vielä shoppailu ja suuret suunnitelmat, ei vaikutusta.
Ei tässä kai enää montaa päivää tarvitse kärvistellä.
Ap
Mullakin oli laskettu aika 6.10. Vauva tosin syntyi jo ennen juhannusta. Voin kertoa, ettei kovin helppoa ole ollut tämäkään.