Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
2,8 v pääsi sitten puheterapeutille mutten ole tyytyväinen
07.03.2006 |
Varmaan moni on kanssani eri mieltä mutta tässä meidän tarinamme. Kommentoikaa, jos olin mielestänne tyhmä tai olisitte tehneet toisin.
Siis meidän ei kuulunut päästäkään puheterapeutille. Neuvolalääkäri oli kuitenkin 2-v neuvolassa ollut huolissaan lapsesta, kun tämä ei tehnyt asioita tämän pyynnöstä eikä puhetta ollut paljonkaan, joten oli toivonut tietämättäni, että meillä olisi terveydenhoitajan puhekontrolli 2,5 vuotiaana ja saimme sittenkin sinne kutsun. Olin tässä välissä jutellut puheterapeutin kanssa omista havainnoistani lapsesta puhelimitse ja kuullut, ettei tarvitse ennen 3.tta vuotta huolehtia puheenkehityksestä, kun lapsi selvästi ymmärtää, leikkii ja tuottaa puhetta, yrittää kommunikoida. Terveydenhoitaja ei ollut lapsesta huolissaan mutta halusi lapsen puheen epäselvyyden vuoksi, ja koska lapsi ei pahemmin hänelle puhunut, että menisimme puheterapeutille. Joten saimme kuin saimmekin sinne lähetteen! Luulin, että se olisi ihanaa ja lapsi iloitsisi kovasti siellä!
Puheterapiassa jäin sivulle, etten häiritsisi ja lapsi ujosteli aika paljon puheterapeuttia. Puheterapeutti oli äitiä tiukempi säännöissä ja lapsi tuli välillä itkemään hämmentyneenä luokseni, kun täti tahtoo hänen tekevän jotain, mitä hän ei tahtonut. Lapsella on uhma ja selitin sen puheterapeutille. Sanoin lapselle, että käännän hänet ja että nyt menet vaan takaisin juttelemaan ja leikkimään tädin kanssa, kivan tädin kanssa sitä, mitä täti tahtoo. Lapsi meni. Puheterapeutin mielestä se, kun lapsi hänen käskystään pinosi palikat, laittoi pussiin leluja, painoi napeista ja sanoi eläinten nimiä puheterapeutille (ja vain silloin kuulema katsoi tätiä silmiin), piirsi paperille ja nosti ja laski lentokonetta, laittoi hiiren sukkaan ja otti pois muttei tehnyt muita asioita, vaan halusi leikkiä muuta, oli huolestuttavaa. Kysyin häneltä, miksi. Sen tähden, että lapsi ei katso silmiin eikä tee myöskään kaikkea, mitä hän käskee, mutta kylläkin tekee heti, mitä äiti on ehdottanut puheterapian aikana. Erityisen huolestuttavaa on, ettei katso silmiin ja ilman muuta tee, mitä pyydetään. Sanoin, etten itsekään lapsena katsonut ventovieraita silmiin ja että lapsi oli aivan uppo-outo tilanteessa. Kaiken jälkeen en kuitenkaan ollut muuta kuin ihmeissäni, kun puheterapeutti oli sitä mieltä, että jo tällä perusteella lapsi oli laitettava pikimmiten erityislasten tarhaan jo ennen ensi syksyä, sillä se, ettei tottele muita ja siten puheterapia ei pääse edistymään, on sosiaalista kehittymättömyyttä, mitä ei tämän ikäisellä enää pitäisi olla tämän vertaa. Olen aika ihmeissäni tästä kaikesta sen vuoksi, että olen jutellut toisenkin puheterapeutin kanssa, joka sanoi, ettei moni 4-vuotiaskaan suostu tekemään mitään ekalla kertaa ja tiedän, etten ehkä itsekään olisi suostunut ujoudessani. Koko käynti oli aika järkyttävää sen vuoksi, että en ymmärtänyt näkökohtia, mitä puheterapeutilla oli. Olen tietysti osittain maallikko mutta sen verran epäilen tilannetta, että laitan lapseni toisella puheterapeutille. Jätän tämän muille. Olen teidän mielestänne varmaan kamala, kun en usko asiantuntijaa. Uskon toki siinä, että lapsen voisi olla hyvä jo päiväkodissa, sillä hän kaipaa kovasti ikäisiään jo, mutta en kiireesti usko tarvitsevani paikkaa. Puheterapeutti jo sanoi, että lapsellahan voisi olla vaikka autisminkin jokin piirre, kun ei katso tätiä silmiin, mutta en itse näe sitä yhtään. Lapsi on sosiaalinen, hakee katsekontaktia muihin lapsiin, vain aikuisiin ei. Ei eristäytyvä. Vitsailin puheterapeutille lapsen rakastavana myös varpaitten tutkimista ja puheterapeutti sanoi, että autistithan tykkäävät joistain tietyistä asioista sitten paljonkin. En tiedä, mistähän sitten sitä autismia otti asiaan vieläkin, varpaistako, mutta en usko sitä jotenkin. Joku toinen saa vielä väittää, ennen kuin uskon. Lapsi ei mitenkään erityisesti leiki varpailla vaan se on vain yksi hänen monista leikeistään.
Kommentit (20)
Tyttö lähetettiin puheterapiaan sen vuoksi, että aikanaan 2-v. neuvolalääkäri oli hänestä huolissaan, kun hän ei suostunut tekemään, mitä tämä tahtoi, eikä lapsi terveydenhoitajankaan toiveista kovasti välittänyt, vaikka kylläkin lähti lopulta tekemään palapelejä kuitenkin tämän toiveista, eikä puhunut terveydenhoitajalle muuten kuin yksisanaisia sanoja enimmäkseen. Oli ihan hyvä, että hänet lähetettiin eteenpäin, vaikka olinkin ihmeissäni, miksi, kun kerran olin selvittänyt, että saattoi olla vielä normaaliakin käytöstä kaikki. Ainahan on parempi kuntouttaa varhemmin, jos vain tarvetta on, joten se on vain hyvä, että lähete saatiin näinkin aikaisin, olin minä mitä tahansa sitten mieltä.
Puheterapeutti sanoi tosiaan myös sellaisia asioita, joista olen huolissani ja aion nyt selvittää. Harmi vain, etten saa toista puheterapeuttia. Aion jatkaa yksityisellä tästä ja pyysin tältä muistiinpanot sinne lähtiessäni. Toivon, että päästään pikaisesti etenemään puheterapiassa ja kuntouttamaan lasta mahdollisimman hyvin.
Itsekin olen sitä mieltä, että puheterapeutti saattoi havaita sellaista, mihin itse olen jo tottunut tai muuten en osaa katsoa. Siitä tiedosta olen kiitollinen, että sain tälläisiä epäilyjä lapsesta ja voin nyt miettiä niiden ansiosta, miten jatkokuntoutetaan, jos esim. autismia sitten havaitaan. Uskoisin, ettei tosiaan lapsi pärjäisi välttämättä tavallisessa päiväkotiryhmässä, jos hänellä sitten olisi se autismi, joten erityisryhmälausunto olisi varmaan hyvä saada jo varuiltakin.
Tunnistan kyllä itsessäni äidintunteet, jotka panikoivat lapsen puolesta siitä, miten tulee maailmassa pärjäämään :-)! Se on ihan totta! Epäilen silti vähän puheterapeuttia sen vuoksi, että hän valehteli miehelleni tutkimuksen kulusta enkä voi luottaa häneen sen jälkeen.
Yritellään kaikki jaksaa näitten ongelmien kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kökköä tuolta puheterapeutilta mennä edes sanomaan tuollaisia ääneen, kunhan nyt olisi vain antanut lähetteen vaikkapa psykologille eteenpäin.
Ilman muuta 2v8kk lapsi voi jumittaa tekemisissään ja kaihtaa vieraan aikuisen katsetta. TOISAALTA autismin kirjoon kuuluvissa oireistoissa ovat nuoKIN. Klisee autisteista eristyvinä ja puhumattomina lapsina ei pidä paikkaansa (tottahan heitäkin autisteissa on, mutta autisteja on yhtä monenlaisia kuin " normaalejakin" eli oireiden voimakkuus vaihtelee todella paljon).
Sinuna pyytäisin neuvolasta lähetettä neuvolapsykologille asian selvittämiseksi. Kerro siellä, miltä tapaamisenne puheterapeutin kanssa sinusta tuntui siltä kantilta, mitä itse olet lapsestasi havainnut kotona.
Sinänsä esim. meillä pojan asperger/autismipiirteet olivat juuri tuollaisia, vastahakoisuutta toimia ohjeiden mukaan ja jumiutumista omiin mielenkiinnon kohteisiin. Huomattiin, kun poikamme meni juuri 2v8kk iässä päivähoitoon ja eristyi siellä muista nurkkaan leikkimään omiaan.
Piipiliisi, miten niin teillä ei ole lapsilla autismia, eikös sinun vanhempi poikasi ole as-lapsi? Onhan aspergerkin autismia.
erikoislääkäri (neurologi), puheterapeutti, psykologi sekä tarvittaessa muita asiantuntijoita.
Puheterapeutti tutkii ja arvioi lapsen kommunikaatiota laajasti (mm. lapsen kontakti, vastavuoroinen kommunikointi, kielen ja puheen tuotto ja ymmärtäminen, muiden mahdollisten kommunikaatiokeinojen (esim. kuvien ja viittomien) käyttö jne.)
Autismidiagnoosia ei kukaan tee yksin, vaan se edellyttää laajempia tutkimuksia. Erikoislääkäri vastaa viimekädessä diagnoosin asettamisesta.
Jos puheterapeutti havaitsee lapsessa autistisia piirteitä, en näe ongelmaa siinä, että hän tuo havaintonsa esille vanhemmille. Kertoohan hän myös muista havainnoistaan. Tämä on siis eri asia kuin diagnoosin tekeminen! Tärkeää on korostaa myös sitä, että arvio perustuu yhden käyntikerran havaintoihin.
Ap: pyydä rohkeasti toisen puheterapeutin arviota. Terapeutit (kuten kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajat) ovat erilaisia ja hyvä on myös muistaa, että merkitystä on myös henkilöiden välisellä " kemialla" .
onhan askin autismia, mutta en oikein osaa mieltää autismia koskemaan meidän poikaa, koska itse miellän sanan autismi vakavampaan oireistoon. Olen niin tottunut hänen juttuihinsa ja erikoisuuksiinsa etten näe hänessä enää autistisia piirteitä.
Pyrin jutussani siihen, että vaikeista autistisistakin piirteistä voi kuntoutua huomattavasti oikein ajoitetun kuntoutuksen avulla. Jos vertaisi poikaa 3-vuotiaana ja nyt ei voisi uskoa että kyseessä on sama lapsi.
Tytön kohdalla sisäänpäinkääntyneisyys on helpottanut myös kun puheen tuotto ja muu kommunikointi on alkanut hiljalleen käynnistymään.Hänen tapauksessaan autistiset piirteet liittyivät vahvasti kommunikaatiokeinojen puuttumiseen. Silti hän valikoi ruokansa yhtä huolellisesti kuin veljensä ja temppukoulussa tarkastaa aina muutaman minuutin välein varpaidenvälien puhtauden :)
paapu:
Jos puheterapeutti havaitsee lapsessa autistisia piirteitä, en näe ongelmaa siinä, että hän tuo havaintonsa esille vanhemmille. Kertoohan hän myös muista havainnoistaan. Tämä on siis eri asia kuin diagnoosin tekeminen! Tärkeää on korostaa myös sitä, että arvio perustuu yhden käyntikerran havaintoihin.
Kun ap nyt on lapsensa kanssa ekan kerran puheterapeutilla, on aika huonoa psykologista silmää alkaa puhua äidille autismista. Ap:n kirjoituksesta saa ainakin vaikutelman, että hän on todella huolissaan tuon takia.
VARSINKIN kun tuollainen yhteistyöhaluttomuus ja katsekontaktin vähyys ovat todellakin normaaleja reaktioita tuollaisessa tilanteessa myös normaalilla lapsella.
No, olemma siis samaa mieltä Paapun kanssa siinä, että puheterapeutti ei voi diagnosoida lastasi, ap, joten rohkeasti vain lisätutkimuksiin. Minä tosin en oikein näe järkeä hakea lisää puheterapeutin lausuntoja, jos haluat selvittää autismimahdollisuuksia. Mutta jos toisaalta uskot ennen kaikkea vian olevan puheenkehityksessä, niin sitten ehkä.
Lykkyä matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piipiliisi:
onhan askin autismia, mutta en oikein osaa mieltää autismia koskemaan meidän poikaa, koska itse miellän sanan autismi vakavampaan oireistoon. Olen niin tottunut hänen juttuihinsa ja erikoisuuksiinsa etten näe hänessä enää autistisia piirteitä.
Rohkaistuin taas lisää!
Paapu: olisi ehkä eri asia, jos puheterapeutti olisi eri vaiheessa keskustelua tuonut esille epäilynsä tai hänellä olisi ollut antaa siihen enemmän perusteluja pohjalle, jotain enemmän kuin nyt oli. Nyt hän sanoi sen siinä vaiheessa, kun oli ensin sanonut kipakkaan sävyyn muutaman kerran " tiedätkö, kuinka monta pistettä lapsesi sai tutkimuksessa, tiedätkö?" ihmeteltyäni, onko todella niin, että lapsen on oltava yhteistyöhaluisempi ja katsottava useammin silmiin, kun hän kerran samalla näkee monta uutta lelua pöydällä ja vain osalla saa leikkiä, tilanne on uusi ja lapsi yrittää keskittyä siihen, mitä käsketään tekemään. Itsekään en johonkin tehtävään keskittyessäni edessäni vilkaise välttämättä tehtävän antajaa silmiin. Lisäksi hän sitten miehelleni valehteli myös tutkimuksen kulusta, kuten taisin jo mainitakin. Sen tähden otan vakavasti hänen puheensa lapsestani kyllä, totta kai, mutta myös epäilys on aika valtava. En jaksa luottaa tähän puheterapeuttiin. Otin muuten yhteyttä myös paikalliseen päiväkotiin ja sain kuulla, että erityislastentarhanopettajat ihmettelevät, mikä ongelma tällä puheterapeutilla on ja häntä ihmeteltiin nyt muutenkin. Sanoin, etten pidä häntä epäpätevänä mutten jaksa kuitenkaan luottaa jatkotutkimuksiakaan hänelle, kun epäilys on näinkin suuri hänen arvioitaan kohden.
Ilia: kiitos tosi paljon kaikista kommenteista erityisesti sinulle! Kiitos myös autismiliittovinkistä! Otan sinne yhteyttä myöskin. Tuo puheterapeutti oli sitä mieltä, että lapsi tarvitsee puheterapiaa ja että muu tutkimusprosessi lähtee liikkeelle vasta puheterapian jälkeen, sen kuulema kuuluu mennä niin eikä vielä päästä esim. neuropsykologinkaan luokse lisätutkimuksiin, kun hänen luonaan, tai vastaavan puheterapeutin luona, ei ole käyty ensin muutamia kertoja, vaikka hän kuinka epäilisikin jo tässä vaiheessa autismia. Hän ei saa tehdä vielä lausuntoa tai lähetteitä yhden kerran perusteella. Miten sinulla, ja teillä muilla, tutkimukset etenivät ja mistä? Olen itsekin miettinyt, jos menisin vaikka lapsen kanssa suoraankin yksityiselle neurologille kysymään mielipidettä. Lapsi puhuu epäselvästi ja ikätaso, vaikka on jollakin lailla saavutettukin ehkä ja etenee, niin muut puhuvat tässä vaiheessa yleensä enemmän, joten olen sen vuoksi menossa myös puheterapiaan.
Jaksamista kaikille! Onneksi aurinko paistaa ulkona- ehkä se paistaa taas sisälläkin vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis: se, miten asiat etenevät, riippuu ehkä neuvolapiiristä. Meillä P-Helsingissä asia eteni näin:
otin huoleni esille neuvolan 3-vuotistarkastuksessa. Terkkari suostui panemaan meille lähetteen neuvolapsykologille, koska myös päiväkodin lausunnossa (antavat lausunnon aina 3-vuotistarkastukseen) puhuttiin pojan syrjäänvetäytymisestä ja omiin maailmoihinsa uppoamisesta.
Psykologi pani lähetteen suoraan Lastenklinikalle neurologille sekä puheterapeutille. Ei siis tarvittu mitään puheterapeuttia siinä, tosin meillä siis ei edes lähdetty selvittämään puheen viivästymää, vaan jo alkaa päälle sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteita.
Mutta JOS siis olet autismista huolissasi, niin pyydä sinäkin neuvolaTERKKARILTASI (ei siis siltä puheterapeutilta) lähete psykologille ja kerro, että haluat selvittää tuon epäilyn nyt etkä vasta kuukausien päästä.
Kyllä sillä äidin mielenrauhallakin nimittäin ON arvonsa. Tiedän omasta kokemuksesta (kun lapsen tutkimusprosessi kaikkiaan kesti 8 kk), että se epätietoisuus on kauheaa. Alkaa kytätä lapsen kaikkia tekemisiä suurennuslasilla, että mistähän tuokin voi olla oire...
Vaikka siis - kuten sanottua - lapsesi tekemiset voivat oikein hyvin olla normaalin lapsenkin piirteitä.
Heinatuuli:
puheterapeutti oli sitä mieltä, että lapsi tarvitsee puheterapiaa ja että muu tutkimusprosessi lähtee liikkeelle vasta puheterapian jälkeen, sen kuulema kuuluu mennä niin eikä vielä päästä esim. neuropsykologinkaan luokse lisätutkimuksiin, kun hänen luonaan, tai vastaavan puheterapeutin luona, ei ole käyty ensin muutamia kertoja, vaikka hän kuinka epäilisikin jo tässä vaiheessa autismia. Hän ei saa tehdä vielä lausuntoa tai lähetteitä yhden kerran perusteella. Miten sinulla, ja teillä muilla, tutkimukset etenivät ja mistä?
ongelmia lapsella on. Lähettävänä tahona voi olla myös puheterapeutti. Jos lapsi myöhemmin sitten saa autismidiagnoosin ja mahdollisuuden myös kuntoutukseen, sitä antaa nimenomaan puheterapeutti kommunikaation asiantuntijana. Usein autististen lasten kanssa lähdetään kehittämään esim. kuvilla tapahtuvaa kommunikointia.
Kelahan korvaa vaikeavammaisten lasten lääkinnällistä kuntoutusta ja autistiset lapset saavat nimenomaan puheterapiaa, jolla tarkoitetaan siis kokonaiskommunikaation kuntoutusta. Tällä hetkellä kuntoutusta on kuitenkin melko vaikea saada terapeuttien vähyyden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilia: hyvä tietää, että voidaan lähteä liikkeelle myös psykologin tutkimusten kautta! Olen juuri tuota mieltä, että tutkimukset voisivat edetä nopeammin kuin mitä pelkään niiden tulevan kestämään, jos tässä ensin odotetaan tätä puheterapeutilla käyntiä varsinkin, kun lapsella on uhmaikä menossa (alkoi n. 1 kk sitten), hän on ujo lapsi ja puheterapeutti koki, ettei hän saa riittävää kontaktia lapseen, että puheterapia pääsisi lähtemään alkuun (itsestäni taas tuntui, että oli hyvä, että lapsi suostui vieraalle tekemään ne osankin tehtävistä ja olin hänestä äitinä ylpeä, sillä olihan selvää, ettei hän aina välttämättä vierastuksensa aikana suostu ekan tunnin aikana puhumaan vieraille hoitotädeillekään- sen jälkeen on taas kuin papupata- mutta siis, kun olen vaan äiti enkä asiantuntija, niin tuntuu erilaiselta kuin asiantuntijasta). Kun puheterapeutin kanssa ollaan aika erilaisia tyyliltämme, vähän epäilen, että lapsi lähtee hänen kanssaan ihan pian mihinkään yhteistyöhön enempää kuultuaan kritiikkiä tältä toiminnastaan. Mutta vaikeuksia voi tulla muidenkin kanssa, joita nyt etsin ja odotan juuri soittoa yhdeltä.
Paapu: aion toki lähteä jatkotutkimuksiin mutta olen samaa mieltä kuin Ilia siinä, että välttämättä en odota puheterapialausuntoa ennen kuin menen kysymään psykologin arviota, kun se kerran vaikuttaa mahdolliselta. Ilman muutahan kaikki epäilykset täytyy tutkia ja mahdollinen kuntoutus, varsinkin sitten tämä puheenviivästymä, täytyy hoitaa kuntoon. Se on lapsen paras ja huolimatta epäilystäni, ettei lapsella olisikaan autismia vaan ehkä adhd tai sitten jokin muu samantyylisiä ongelmia aiheuttava, niin haluan kaiken tarkistaa mahdollisimman pian enkä ainakaan odottaa kauaa.
onko sulla koulutuskin alalle, kun tunnut aika paljon tietävän asioista yksityiskohtaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollenkaan asiantuntija tuossa autismi-asiassa, mutta monen lapsen äitinä ajattelin kertoa omia kokemuksiani.
Nyt jo teini-ikäinen poikani on aina ollut ujo ja edelleen hän katsoo oudompaa aikuista harvoin silmiin. Pienenä hän oli hyvin varautunut lapsi, ja sitten 5-vuotis neuvolassa lääkäri sai pultit pojan käytöksestä. Poika nimittäin sai paniikkikohtauksen kun lääkäri tutki häntä ja aikoi antaa rokotuksen. Hän on aina ollut lääkärikammoinen ja piikistä en ollut osannut varoittaa häntä etukäteen. Lääkäri määräsi meidät psykologille ja sinne menin pamppailevin sydämin.
Olimme psykologin luona n. 2 tuntia! Tänä aikana hän jututti sekä minua että poikaa jota myös tarkkaili. Tuo psykologi sanoi, että poika on hänen mielestään ihan normaali, hiukan varautunut lapsi vaan. Sellainen, joka ei juokse oudon aikuisen syliin. Hänen mielestään ei ole mitään pahaa siinä että on varautunut lapsi, ainakin hän harvoin joutuu vaikeuksiin outojen aikuisten kanssa : )
Edelleen poikani katsoo siis harvoin oudompaa aikuista silmiin. Kuitenkin hän on ihan tavallinen nuori jolla on urheiluharrastus ja paljon kavereita, heidän kanssaan hän ei välttele katsekontaktia!
Toinen kokemukseni on nyt 5-vuotiaastani. Hän ei ole koskaan lyhyen historiansa aikana tehnyt neuvolassa suoriltaan kaikkea mitä on pyydetty. Jotkut asiat ovat jääneet siltä kerralta, mutta niitä on tehty sitten eri kerralla. Neuvolassa on ymmärretty uhmat tai väsymyskohtaukset : ) Esim. 3 -vuotis neuvolassa poika ei suostunut pituuden mittaukseen eikä tehnyt kaikkia pyydettyjä tehtäviä. Neuvolatäti ehdottikin, että tulisimme sitten 4-vuotis neuvolaan, jonka teimmekin. Meidän neuvolassa kuulemma toisinaan tehdään 4-vuotis tarkastus, jos 3-vuotiaana jää jotakin " hampaankoloon" . Siellä kaikki sujuikin moitteettomasti.
Minusta sinun tyttösi tekee jo paljon asioita. Onko ollenkaan ihme jos tuonikäinen " vierastaa" puheterapeuttia, eikä esim. katso silmiin. Ehkä se on luonteenpiirre kuten minun pojallani.Tyttösi kuitenkin on tehnyt siellä paljon yhteistyötä. Jotenkin ihmettelen ammattilaisen toimintaa.
Tuollainen samanlainen kokemus kuin sulla pojastasi mullakin omasta lapsestani. Olen juuri sen tähden niin tyrmistynyt puheterapeutin arviosta, ettei lastani muihin verratessa tule minkäänlaista tunnetta siitä, että jokin olisi pielessä (paitsi puheen viivästys ja puhekin edistyy vielä jatkuvasti, osaa vaikeitakin sanoja selvästi sanoa, vaikka suurin osa puheesta epäselvää, esim. tässä just " kaksikymmentäyhdeksän" ja lyhyitä selviä 4 sanan lauseita on jonkin verran). Ainoastaan juuri tunne, että lasta pelottaa vieras aikuinen. En osaa sitä ihmetellä, sillä pelkäsin itse paljon voimaakkaammin kuin oma lapseni vielä paljon vanhempanakin ja, kuten poikasi kohdalla oli ilmeisestikin kyse, en katsonut silmiin tai suostunut tekemään tehtäviä pelkoni lamaannuttavan vaikutuksen tähden.
Mitään apua en nyt saa kunnalta näemmä. Neuvolan terveydenhoitaja ei laita mihinkään uuttakaan lähetettä, ei lääkärillekään. Onneksi saatiin yksityiselle puheterapeutille aika. En odota siitä heti mitään uutta, sillä lapsi ei varmaan ala sielläkään heti yhteistyöhön niin, että tekisi kaikki tehtävät, mutta jospas tädillä olisi tuntumaa lapsista ja voisi sanoa jotain sen perusteella.
Olen kysynyt tässä välillä tutuilta, miten lapseni heidän mielestään on katsonut näitä silmiin ja käyttäytynyt. Kukaan ei usko autismin mahdollisuuteen. Kaikkien mielestä katsoo silmiin heitä ja varsinkin heidän lapsiaan. Kukaan ei ole huomannut mitään poikkeavaa. Ei myöskään neuvolan terveydenhoitaja ollut huomannut puheenviivästyksen lisäksi. Eiväthän nämä mitään todista tietystikään mutta rohkaisevat ainakin :-)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kanssa poika 2,8 kk, joka ei puhu kuin muutaman sanan. Nyt vihdoin viimein sain ajan yksityisesti puheterapeutille ensi viikolla, vain siis arviokäyntiin toistaiseksi. Puheterapeutti lupasi siis ainoastaan yhden ajan, jotta hän hieman katsoisi lasta. Nyt sinun viestisi luettuani tajusin, että nyt olen vielä onnellisen tietämätön monista eri mahdollisuuksista. Joten ensi viikon jälkeen voivat huoleni olla moninkertaiset. Toivottavasti puheterapeuttimme osaa antaa jotain järkevää vinkkiä. Minusta on tähän asti tuntunut, että ongelmat ovat vain puhumattomuudessa, en ole edes ajatellut autismia yms. Myös meidän poikamme mielestäni ymmärtää kaiken, leikkii normaalisti ja on muutenkin tavallinen pikkupoika, ainoastaan puhetta ei tule. Sitä minäkin pelkään, että jos jotain testejä tehdään, poika ujostelee eikä suostu tekemään, joten sitten tilanteesta tulee väärä kuva. En usko, että kukaan käyttäytyy ihan normaalisti ventovieraan läsnäollessa, varsinkaan, jos tämä pyytää tekemään jotain ja vieressä on paljon muuta kiinnostavaa. Olisi mukava kuulla, miten teillä asia edistyy...
Olen itse puheterapeutti (töissä kunnallisella puolella terveyskeskuksessa) ja haluaisin hieman kommentoida tätä keskustelua.
Ensiksikin kolleegani, jolla Heinatuuli on lapsensa kanssa käynyt, on käyttäytynyt poikkeuksellisen tökerösti ja aivan liian kärkkäästi. Alle kolmevuotiaiden lasten kanssa yksi arviokerta ei mitenkään riitä. Itse varaan tämän ikäisille vähintään kolme kertaa, jotta lapsen kehityksestä ja luonteesta saisi edes jonkinlaista kuvaa. Ensimmäinen kerta kun yleensä menee ujostellessa. Pätevä puheterapeutti ottaa aina ujouden ja arkuuden muutenkin huomioon arviota tehdessä. Toki puheterapeutille voi jo ensimmäisellä kerralla herätä huoli esim. autismista, mutta itse pitäisin mölyt mahassani kunnes saisin luotettavamman kuvan lapsesta. Sitten toisella ja kolmannella kerralla voisin varovaisesti vanhempien kanssa asiasta keskustella. Mutta vastaavissa tilanteissa minä puhun aina vasta epäilystä, varmaahan mikään ei tuossa vaiheessa vielä voi olla.
Puheterapeutit kuten eivät myöskään psykologit voi tehdä lähetteitä erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin, vaan lähetteen kirjoittaa aina lääkäri. Toki puheterapeutin ja psykologin lausunnot laitetaan lähetteeseen liitteeksi. Kaikissa kunnissa lääkäri ei tosin tässä vaiheessa edes näe lasta, vaan laittaa vain vanhempien ja erityistyöntekijöiden pyynnöstä lähetteen eteenpäin.
Ensimmäisen puheterapeuttisen arviokerran perusteella lähetettä ei siis yleensä vielä laiteta, vaan lasta tavataan muutama kerta. Täytyyhän lausuntoon saada jotakin sisältöäkin ja ei se ihan yhden kerran perusteella onnistu. Sen sijaan ei ole minkäänlaista pakkoa tai perusteita käydä varsinaisessa puheterapiassa ennen kuin jatkotutkimuksia voidaan tehdä. Meillä on tapana laittaa lähete menemään heti kun lapsi on saatu tutkittua ja sen perään aloitetaan puheterapia erikoissairaanhoidon kutsua odotellessa. Eihän ole mitään syytä viivästyttää terapian aloittamista siihen asti kun erikoissairaanhoidon tutkimukset on saatu tehtyä kun kerran puheterapiatarve on jo todettu. Jos diagnoosin saatua pääsee kelan kuntoutuksen piiriin, niin sitten puheterapeutti vaihtuu yksityiseksi. Tai jos puheterapiatarpeeseen ei kunnassa voida vastata riittävällä tavalla (ja lapsi ei ole kelan kuntoutettava kuitenkaan) kunta on velvollinen kirjoittamaan maksusitoumuksen yksityiselle terapeutille.
Jos kemiat eivät puheterapeutin kanssa toimi ja sukset ovat menneet pahasti ristiin, niin perheellä on oikeus pyytää vaihtoa kunnan toiselle puheterapeutille. Jos asutte pienellä paikkakunnalla ja sieltä ei toista puheterapeuttia löydy, niin sitten vaihtoehdoksi jää yksityiselle puheterapeutille hakeutuminen. Jos hän sitten katsoo jatkotutkimukset tarpeelliseksi, niin teidän pitää käydä vielä lääkärillä (joko omalla neuvolalääkärillä tai yksityisesti esim. lastenneurologilla) pyytämässä lähete eteenpäin.
Pääkaupunkiseudulla autismiepäilyt lähetetään Lasten ja Nuorten Sairaalan autismiyksikköön, jossa moniammatillinen tiimi tutkii lasta osastojakson ajan.
Tutkimukset ja kuntoutus on aina parasta aloittaa mahdollisimman varhain. Näin päästään myös parempiin tuloksiin.
WAW:
Puheterapeutit kuten eivät myöskään psykologit voi tehdä lähetteitä erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin, vaan lähetteen kirjoittaa aina lääkäri. Toki puheterapeutin ja psykologin lausunnot laitetaan lähetteeseen liitteeksi. Kaikissa kunnissa lääkäri ei tosin tässä vaiheessa edes näe lasta, vaan laittaa vain vanhempien ja erityistyöntekijöiden pyynnöstä lähetteen eteenpäin.
uskon kuitenkin itse siihen, että puheterapeutti näkee jo ensimmäisellä kerralla onko lapsella kontakti tai vuorovaikutus ongelmia. kyseiset piirteet ei selity ujoudella.
autistiseksi ei saa epäillä, koska kehitysvammaan sekä puheen kehityksen häiriöihin kuuluu autistiset piirteet.
itselläni 4v. f 83 lapsi ja kohta 2v. lapsi, jolla vuorovaikutus ongelmia, joita kukaan muu ei ole huomannut, kun minä ja puheterapeutti. itse olen ajannut poikani asiaa, vaikka moni minua pimeenä piti. poika vielä niin nuori. nyt todettu puheen kehityksen viive.
vanhemman pojan kohdalla olen nähnyt mikä hyöty terapiasta on.
Olen samaa mieltä kuin WAW puheterapeutin käytöksestä ja perusteet olivat mielestäni tämän lapsen kohdalla liian köykäiset autismiepäilyyn. En voinut ollenkaan nähdä niitä piirteitä itse enkä mitenkään nähdä sellaista vuorovaikutusvaikeutta, mikä voisi tarkoittaa, että lapsella olisi autismi. En tietenkään ole niiden asioiden asiantuntija mutta olisin itsekin toivonut, ettei minulle olisi nimenomaan painotettu näin varhaisessa vaiheessa, että lapsella on ongelma ilman, että sitä voidaan selvästi osoittaa ja sanottu, että lapsi on nopeasti toimitettava, ennen syksyä, integroituun päiväkotiryhmään ja että voisin jo hetimiten sitä kysellä. Huoli tälläisestä hosumistyylisestä arviosta ja äkkinäisestä lapsen hoitoon laittamisesta tulee mielestäni luonnollisesti sen vuoksi, ettei siihen ole voinut mitenkään valmistautua. Myös päiväkotiin yhteyksiä ottaessani sain tietää, ettei sellaiseen edes pääse ilman lausuntoa ollenkaan eikä sellaista kovaa kiirettä päivähoitoon lapsella voi mitenkään olla puheenviivästyksenkään perusteella, päiväkotiin ei pääsisi lausunnonkaan kanssa näin kesken kevään. Minun siis pitää jatkaa tutkimuksia, että saisin tietää, mitä lapsi nyt tarvitsee ja mitä ei. Tuntuu siltä, että mielelläni laitan lapsen päiväkotiin integroituun erityisryhmään jo varmuuden vuoksi, jos se vain onnistuu myöhempien lausuntojen perusteella.
Kävin eilen yksityisellä puheterapeutilla. Hän sanoi, ettei autismi olisi tullut mitenkään lapsesta hänen mieleensäkään tai mikään muukaan häiriö puheenviivästyksen lisäksi. Kuten WAW hän sanoi, ettei ilman kunnollisia jatkotutkimuksia mitään häiriötä muutenkaan voitaisi todeta lapsesta. Katsekontakti taas on täysin kohdallaan. Hänen mielestään lapsella on alkamassa 3-vuoden uhma ja hän myös ujostelee, vierastaa mutta ei mitenkään poikkeavalla tavalla. Normaali puhe on lapsella kehittymässä vaikka tuleekin viiveellä. Vaatimuksestani kuitenkin sain nyt vielä lähetteen foniatrian poliklinikalle, jossa voidaan tehdä vielä lisätutkimuksia ja tarpeen mukaan laittaa lapsi osastotutkimuksiin. Kuitenkaan muunlaisia tutkimuksia ei ollut syytä aloittaa. Pääsemme nyt siis ilmeisesti tutkimaan tätä ensimmäisen puheterapeutin epäilyä. Aiemminhan olen jo yrittänyt vaatia, että saisin joko mennä toiselle kunnan puheterapeutille, pääsisimme muihin jatkotutkimuksiin (olikin hyvä tietää, ettei puheterapeutti niihin voi laittaakaan!) epäilyjen ansiosta- kysyin sitä puheterapeutilta ja neuvolasta mutta ei onnistunut kun en tahtonut jatkaa tällä puheterapeutilla- tai saada maksusitoumuksen yksityiselle. Mikään niistä ei onnistunut enkä ymmärrä, miksi ei.
On kyllä hyvä kuntouttaa lasta ja aion siis edetä asiassa mutta odotan ensin, että tiedän, mitä kuntoutetaan ja vaadin tutkimukselta kyllä sitä tasoa, että voin luottaakin siihen. Olin mukana ekassa puheterapiassa enkä mitenkään voi uskoa puheterapeutin epäilyihin omapäisyyden ja vuorovaikutuksen, katsekontaktin perusteista. Mutta nyt ei tarvitsekaan. Jos lapsella havaitaan joskus vielä autismi silti, niin olkoon se siinä vaiheessa, kun tutkimuksia on suoritettu enemmän kuin tämä yksi kerta.
Kiitos kannustuksesta!
Niin oli!
Eduiina, kiitos myös sinulle! Olisi kiva kuulla, miten teidän puheterapia lähtee käyntiin. Meidän toisella puheterapeutilla käynti oli mukavaa ja lapsi innostui siitä. Toivottavasti teillä on kiva terapeutti ja mukavaa.
Muuten, neuvolan terveydenhoitajien, lääkärien vaatimustaso siitä, mitä 2-2,5 v pitäisi osata tuntuu poikkeavan. Juuri ystäväni 2,5-v poika on vasta alkanut puhua 3 sanaisia lauseita ja heidän kohdallaan ei mitään huolta kuulema ole esitetty. Itse jotenkin pelkäsin, ettei lapseni välttämättä jaksa aloittaa puheterapiaa ja olisin mieluummin alusta asti jättänyt tämän vasta ensi syksyyn mutta terveydenhoitaja nimenomaan oli puheterapian kannalla, mikä kyllä toisaalta hyväkin, kun ei puhu kuin 3-4 sanaisia lauseita ja useimmat tämän ikäiset puhuvat jo todella hienosti. Kysyinkin terveydenhoitajalta, oliko hänen lähetteensä taustalla myöskin enemmän kuin puhe mutta ei ollut. Että joskus se voi olla näinkin päin, ettei äiti haluaisi hosua mutta muut haluavat. Hieno homma lapsen kannalta, että meillä pääsee puheterapiaan helpommin kuin monessa muussa paikassa. Vain pari kilometriä meiltä asuu tämä toinen lapsi, joka siis nyt noita 3-sanaisia lauseita käyttää eikä puhettakaan puheterapian tarpeesta. Siellä on esiintynyt vaikeutta keskittyä kirjojen kuuntelemiseen mutta kukaan ei pidä sitä outona. En minäkään. Pitäisiköhän se meidän eka puheterapeutti?
WAW tuossa kysyit, olemmeko pienestä kunnasta. Olemme espoolaisia.
Pirteitä talven loppupäiviä kaikille ja jatketaan keskustelua!
Alue: Seksi
puheterapeutin lausunto lapsesta on hänen mielipiteensä ja se otetaan huomioon jos tukitoimia tarvitaan. Mutta niin otetaan myös vanhempien mielipide. Ei ole vaarallista jos olette eri mieltä asiasta. Yhteistyötä ei kuitenkaan kannata jatkaa jos ette ole lainkaan samoilla linjoilla. Jos olet täysin eri kannalla kuin terapeutti, pyydä toinen mielipide ja /tai jatkotutkimuksia.
Mistä asioista oltiin niin huolissaan että teidät lähetettiin tutkimuksiin?
Muistan hyvin miten loukkaantunut olo noissa tutkimuksissa tulee itselle, kun lapsesta näverretään irti kaikki mahdollinen epänormaali käytös mitä vaan irti saadaan. Tuntuu ettei lapsessa muuta olekaan kuin vikaa. Täytyy vain muistaa, että heidän työnsä on tutkia lasta ja verrata sitä " normaalin" samanikäisen lapsen käytökseen.
Itselläni on kaksi lasta joista molemmilla on ollut voimakkaita autistisia piirteitä 3-vuotiaana. He eivät kuitenkaan ole autistisia. Autistiset piirteet saattavat ilmetä joidenkin kielen kehityksen häiriöiden yhteydessä tai olla yksi persoonallisuuspiirre (esim. aspergerissa) tai ihan tavallisillakin ihmisillä saattaa olla autistisia piirteitä vaikkei niitä koskaan diagnosoida.
Autistisia piirteitä omaavat lapset eivät tunne tarvetta miellyttää toisia, siihen terapeutti varmaan kiinnitti huomionsa.
Ehkäpä terapeutti kiinnittää huomioita sellaisiin piirteisiin joihin itse olet tottunut mutta niillä saattaa olla jotain kehityksellistä merkitystä. Hän ei tee diagnooseja, joten kannattaa odottaa rauhassa että tutkitaan ja aletaan sitten katsomaan millaisia tukitoimia tarvitaan. Erityisryhmälausunto on puheen viivästymän tms vuoksi tutkittavalle suoranainen lottovoitto. Älä ihmeessä kieltäydy suoralta kädeltä tästä mahdollisuudesta vaikka nyt tuntuisikin tarpeettomalta.
Lastasi ei varmaankaan tutkita noin huolellisesti ilman syytä. Tutkimuksissa vanhemmat joutuvat sen asian eteen, että joku ulkopuolinen asiantuntija kertoo että lapsessa on jotain vikaa. Siihen reagoi monella tavalla: se ärsyttää (mitä tuokin luulee tietävänsä MINUN lapsestani), sen kieltää ( minun lapsessani ei ole mitään vikaa tai ainakaan niin paljoa kuin väitetään), se surettaa( miksi juuri minun lapseni), asian hyväksyy( jospa sittenkin puheissa olisi perää) ja sitten alkaa toimia ongelman ratkaisemiseksi.
Tervetuloa joukkoon.