Miten olette toimineet kun olette ostaneet uuden asunnon ja nykyinen koti myymättä? Teettekö

Meillä on sattunut jo kaksi kertaa käymään hillitön tuuri. Oma on mennyt kaupaksi ja samoihin aikoihin on löydetty uusi tilalle. Muutetaan suoraan vanhasta uuteen.

Idiootti. Myyt ensin vanhan pois.

Muuten olet yks vitun piruparka kahden asunnon loukussa.

Meillä on ollut kahdesti ehdollinen tarjous, ja sen voimassaolo yksi viikko. Jos ollaan vilkkaalla halutulla alueella, siinä tilanteessa ei ole viisasta tinkiä hinnasta, vaan lyödä täkyksi se pyyntihinta.  Se on muuten ostajan kannalta yhtä tyhjän kanssa, kun se ei sido myyjää mihinkään, jos jollain on lyödä ne rahat tiskiin, mutta tarjoamalla täyttä pyyntihintaa voit ehkä vaikuttaa siihen, saatko kämpän.

Meillä oli myyntiin laittamassamme asunnossa paljon katsojia, ja meni heidän välillä huutokaupaksi yli pyyntihinnan. Asunto meni sillä välin, kun oltiin katsomassa ja tarjousta tekemässä uudesta yksityisnäytöllä.

Suosittelen kuitenkin, että jos on lainaa, mahdollimman riskittömästi! Myytte ensin sen vanhan, ja menette vaikka vuokralle etsimään sitä sopivaa uutta. Tavarat voi laittaa varastoon. Ei kannata jäädä kahden asunnon loukkuun. Meillä oli siitä iloinen tilanne nyt myydessä, että vanhasta kämpästä ei ollut kolikkoakaan lainaa, ja pankki oli luvannut uuden lainan täysimääräisenä, eli olisimme voineet laittaa vanhan vaikka vuokralle, jos olisi mieli tehnyt.

Asun alueella, jossa hyvät asunnot kyllä menevät kaupaksi, mutta samalla alueella on myös näitä 60-70-luvun rivitaloasuntoja, joita ei kukaan halua. Roikkuvat myynnissä vuodesta toiseen, välillä pois myynnistä käyden. Sellaisia asuntoja, joissa kaikki rempallaan; kauttaaltaan vaatisi pintaremppaa ja taloyhtiön isoja remppojakin odotettavissa pilvin pimein.

Oma asuntomme on kolme makkarin siistikuntoinen ja toimiva paketti. Keittiö ei ole enää uusinta uutta, mutta siisti. Kaappien vaihto on suunnitteilla, välitilat, tasot ja laitteet on ok. Kylppäri ok, joskaan ei uuden uusi. Kaikki seinä ja lattiapinnat päivitetty, vanhat mäntyportaat hiottu+maalattu valkealla, pohja toimiva, sijainti hyvä, taloyhtiö hyvä ja taloudeltaan kunnossa. Vastike hieman korkea, mutta sillä kerrytetään koko ajan rahaa taloyhtiön kassaan, niin ettei joka hankintaan/remppaan/päivitykseen tarvitse periä erillistä vastiketta tmv.

Jos tästä asunnosta poismuutto tulisi ajankohtaiseksi, niin myisimme tämän ensin pois (en usko, että menisi kauaa saada myydyksi) ja menisimme vuokralle siksi aikaa, että uusi asunto löytyisi, jollei olisi jo valmiiksi katsottuna sopivaa. Mutta kahden lainan maksuun en alkaisi tai vuokraamaan (vuokralaisista ei voi koskaan tietää millaisia kammotuksia ovat ja lakikeinoin häätäminen voi kestää, asunto mennä pilalle jne.). Olen tosin muutenkin melko varovainen raha-asioissa.

Kaikki riippuu onko maksettua omaisuutta, entistä asuntolainaa vai ei.

Jos vielä entisestä on lainaa jäljellä, kannattaa entinen myydä ja mennä vuokralle.

Meillä oli velaton asunto ja yllättäen tuli kohde, josta tehtiin kaupat. Ja uusi pankkilaina irtosi helposti ja vakuuksien kanssa ei ollut ongelmia.

Entinen asunto pantiin myyntiin ja asuttiin vielä remontin ajan ja varauduttiin jos ei mene kaupaksi, laitetaan vuokralle. Loppujen lopuksi asuntoa myyntiin reilu vuosi ja pidettiin vuokralaisia, jotka tarvitsevat kalustetun ja lyh.aik. asunnon, joilla katoimme vanhan asunnon kulut lähes kokonaan.

Mutta ikimaailmassa en velkarahalla ajautuisi kahden asunnon loukkuun olisi löytynyt miten unelmatalo tahansa.

Minä laitoin edellisen vuokralle ja myin sitten myöhemmin, kun vuokralaiset lähtivät. Pankki antoi lainaa kahteen asuntoon. Tehkää siten, kun teille parhaiten sopii.

Kaikki 1970-luvulla ja sitä ennen tehdyt kerros- ja rivitalot pitäisi räjäyttää. Ei niitä asuntoja enää kukaan osta. Niin ja nyt tietysti en puhu niistä laadukkaista kerrostaloista suurten kaupunkien keskustoissa, joilla on ikää jo lähes sata vuotta. Niiden asuntojen arvo säilyy aina. Mutta siis noi kaameat laatikkotalot voisi räjäyttää pois kokonaan pyörimästä jaloissa.