En pidä ihmistä köyhänä jos on varaa käydä ulkomailla lomalla.
Opiskelijana olin köyhä. Ei ollut varaa käydä edes baarissa.
Miten köyhä pystyy käymään lomalla ulkomailla?
Kommentit (11)
Mä olen aina pystynyt, jopa köyhänä opiskelijana sillä priorisoin matkustelun todella monen muun asian edelle plus matkustan budjetin mukaan. Opiskelijana reilattiin minibudjetilla, avioliiton alkuaikoina satsattiin romanttisiin boutique-hotelleihin ja hulppeisiin ravintoloihin, lasten myötä siirryttiin vuokraamaan villoja ja huoneistoja.
Minä olen mielestäni keskituloisen ja hyvätuloisen rajamailla, mutta eipä ole ainakaan meillä varaa lomailla ulkoimailla. Tallinnassakaan ei olla käyty moneen vuoteen.
Köyhyys on suhteellista. Ihminen mittaa tulo- ja varallisuustasoaan lähiympäristönsä mukaan. Suomalainen köyhä olisi varakas Albaniassa ja rikas Haitissa. Suomessa todellakin on mahdollista, että köyhäksi itsensä tunteva ihminen pystyy kuitenkin ulkomaillakin piipahtamaan. Pystyyhän moni köyhä tupakoimaan ja ryyppäämään monta sataa euroa kuukaudessa - Suomen hintatasolla!
Eipä siihen kummoisia säästöjä tarvita. Norskilla meno-paluu n. 70 euroa, ja muutama yö hostellissa n. 20 euroa / yö. Paikan päällä ei sitten syö ravintoloissa ja lähes kaikki aktiviteetit ilmaisia. Kai nyt kuka tahansa pari sataa pystyy vaikka vuodessa säästämään? Eli kyllä köyhäkin voi lomailla ulkomailla!
Asumme Helsingissä. Toisinaan on halvempaa mennä Viroon kuin julkisilla Espooseen (HSL:n aikuisen lippu 4-5e). Laivassa syömme eväitä.
jos asuu helsingissä niin ei tule kalliiksi varsinkin jos joku tuttu asuu ulkomailla. lapsiperheillä toki eri asia.
Minulla on varaa, jopa itse maksaen ( joskus on saatu vanhemmiltani joululahjaksi). Ostan halvat lennot, asumme retkeilymajassa henkilöltä max 13€ yö. Ihan on koululaisenkin kanssa nukuttu yhteishuoneissa. Tavaraa sen verran vähän mukaan, että mennessä selvitään max yhdellä matkalaukulla. Ruoka kun on Portugalissa ja Espanjassa halvempaa, niin siinä oikeastaan tulee ne säästöt noihin matkustuskuluille. Asuminen jää sitten maksettavaksi. Lentokentällä ja lentokoneessa syödään näkkileipää yms. ja juodaan sitä, mitä koneessa ilmaiseksi saa. Itse tosiaan tehdään ruoka. Esimerkiksi linssit ovat Espanjassa jopa vain 50 centtiä kilo ( vrt Suomi 4€/kilo), niin halvalla saa linssikeittoa, linssimuhennosta yms. Suurin osa museoista on täysin ilmaisia,. Jos joutuu kaksi euroa maksamaan, niin se on jo kallis museon hinta.
Joskus on suvunkin kesken tehty matkoja. Asutaan huoneistoissa ja joskus retkeilymajoissa ja tehdään itse ruoka.
Tallinnassa tai Tukholmassa käynti ei paljoa varallisuutta vaadi, risteilylle maksaa jotain kympin luokkaa per naama ja siihen hintaan saa jo laivan valita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varaa, jopa itse maksaen ( joskus on saatu vanhemmiltani joululahjaksi). Ostan halvat lennot, asumme retkeilymajassa henkilöltä max 13€ yö. Ihan on koululaisenkin kanssa nukuttu yhteishuoneissa. Tavaraa sen verran vähän mukaan, että mennessä selvitään max yhdellä matkalaukulla. Ruoka kun on Portugalissa ja Espanjassa halvempaa, niin siinä oikeastaan tulee ne säästöt noihin matkustuskuluille. Asuminen jää sitten maksettavaksi. Lentokentällä ja lentokoneessa syödään näkkileipää yms. ja juodaan sitä, mitä koneessa ilmaiseksi saa. Itse tosiaan tehdään ruoka. Esimerkiksi linssit ovat Espanjassa jopa vain 50 centtiä kilo ( vrt Suomi 4€/kilo), niin halvalla saa linssikeittoa, linssimuhennosta yms. Suurin osa museoista on täysin ilmaisia,. Jos joutuu kaksi euroa maksamaan, niin se on jo kallis museon hinta.
Joskus on suvunkin kesken tehty matkoja. Asutaan huoneistoissa ja joskus retkeilymajoissa ja tehdään itse ruoka.
Lisäys tähän: säästöä tulee myös siitä, että jonkin verran shoppaillaan tarpeellisia ostoksia paikallisilta markkinoilta. Ennen matkoja kartoitan tarpeet kulutustavarojen ja vaatteiden suhteen seuraavaksi puoleksi vuodeksi/koko vuodeksi: lapselle kengät, lenkkarit, sandaalit, kevättakki, muutamat farkut, sortsit, kalsarit. Esim. koululaisen puuvillaboksereita sai viimeksi eurolla kuudet.
Tärkeää on tietekin säästön kanssa se, että todellakin ostetaan tarpeellista, ei sen yli.
Vaikka köyhä on köyhä, eivät hänen vanhempansa aina ole köyhiä. Ulkomaanmatkan maksaja voi siis olla joku muu kuin köyhä itse.
Kuka pitää?