subj. päivähoito-oikeuden rajaaminen ei edistä työnsaantia
Uskomatonta soopaa, että työttömien lapset eivät saisi olla päiväkodissa kokopäiväisesti.
Minulle tuli työttömänä ollessa kutsuja haastatteluun alle vuorokauden varoajalla! Saatettiin esim tiistai-iltapäivänä soittaa, että pääsisinkö keskiviikkona klo 09:30 haastatteluun. Välillä oli kyseessä esim ryhmähaastattelut, jolloin kellonaikaa ei voinut itse sopia. Mitäs olisin tehnyt, jos lapsilla ei olisi ollut KOKOAIKAISTA hoitopaikkaa? Ei siinä olisi osa-aikainen hoito auttanut. Pari viikkoa esim meni niin, että kävin kolmeen eri työpaikaan haastattelussa, joinain päivinä oli jopa kaksi haastattelua, parin viikon sisään 9 haastattelua yhteensä. Yhteen paikkaan oli siis useampi eri haastattelukierros, psyk testit jne. Ei olisi tullut mitään, jollei lapsillani olisi ollut ihan kokoaikaista päivähoitopaikkaa. Samoin te-toimisto järjestää kaikenlaisia IT-kursseja, CV-pajoja jne, joihin halusin osallistua. Ne kestivät usein yhden kokonaisen päivän, esim 8:00-16. En edes kaikkiin pystynyt osallistumaan, kun lapseni hoitoaika alkoi klo 08:00, eli periaatteessa minun olisi kannattanut ottaa hoitoajaksi 07:00-18:00, että olisin pystynyt kaikkeen mahdolliseen työllistymistä edistävään palveluun osallistumaan.
Te-toimisto myös lähetti kerran kirjeen, jossa kahden päivän varoitusajalla käskettiin saapumaan heidän infoonsa. Se oli täysin keskellä päivää, todella pitkän matkan päässä kotoani, muistaakseni klo 12-16. Ei tuollainen onnistu, jos lapset eivät ole päivähoidossa. Tämä tilaisuus oli pakollinen työttömälle, muuten olisi tullut karenssia.
Tein työttömänä myös paljon sijaisuuksia, joista minulle soitettiin samana aamuna. Saatoin saada esim 6.30 puhelun, että pääsenkö tänään sinne ja sinne klo 08-14. En olisi yhteenkään päässyt, jos eivät lapseni olisi olleet KOKOAIKAISESTI päivähoidossa. Tuolloinkin jouduin sumplimaan sen aamun, jos alkoi klo 08, että ehdin viedä lapset hoitoon, ja saavuin sijaistamaan vasta 8.30.
Minulla ei ole isovanhempia tms keitä voisin jatkuvasti pyytää lapsia hoitamaan päivisin. Mieheni ei voi olla omasta työstään pois jollei hommaa itse sijaista. Meille siis ainoa keino oli laittaa lapset täysipäiväisesti päiväkotiin viitenä päivänä viikossa siksi ajaksi kun etsin työtä.
Kun lopulta sain työn, arvatkaapas montako päivää minulla olisi ollut aikaa siitä ilmoituksesta työn aloitukseen järjestää lapsilleni hoitopaikka, jos sitä ei olisi ollut? Yksi kokonainen päivä.
Jos minulla ei olisi ollut lapsille KOKOAIKAISTA hoitopaikkaa, en olisi saanut työtä, jossa nytkin olen, vaan työttömyyteni olisi todennäköisesti jatkunut hamaan ikuisuuteen, tai ainakin siihen kunnes kaikki lapseni ovat vähintään koululaisia ja pärjäävät ilman päivähoitoa.
Kommentit (27)
Sanon sen, että oma työttömyyteni jäi lyhyeksi suurelta osin oman aktiivisuuteni (sijaisuudet, kurssit, pajat) ansioista, enkä YHTEENKÄÄN noista olisi päässyt, jos lapseni olisivat olleet kotona tai osa-aikaisessa hoidossa päiväkodissa.
Kaikki työttömät eivät ehkä hae töitä niin aktiivisesti kuin minä, mutta voin vaikka vannoa, että kukaan jonka pienet lapset ovat kotona (ellei hänellä satu olemaan joku mummi/kummi/sisko hoitamassa tosiasiassa lapsia) ei pysty hakemaan työtä aktivisesti ja tekemään keikkoja lyhyellä varoitusajalla.
Meidän arkemme toimii nyt hyvin, lapset ovat lähimmässä päiväkodissa, johon ei ikinä olisi saanut paikkaa keskellä talvea päivän varoitusajalla. Jos olisin pitänyt lapset osa-aikaisesti hoidossa, en olisi saanut heitä kokoaikaiseksi edes omaan kaupunginosaamme, puhumattakaan että mitään paikkaa oilsin heille löytänyt päivän varoitusajalla. Olisin todennäköisesti vieläkin työtön, ja sitten kun töitä saisin, lapsieni hoitopäivät olisivat yli 10 tuntisia, koska joutuisin heitä kuskaamaan pitkien matkojen päähän hoitoon.
Kyllä se vain niin on, että jos meinaa tosisaan töitä löytää, on ensin saatava lapselle hoitopaikka. Poislukien ne onnekkaat, joilla on isovanhemmat aktiivisena auttamassa päivittäin.
Sääliksi käy esim Vantaalla ja Joensuussa työttömiä, jotka yrittävät töitä löytää kun lapset ovat korkeintaan 20 h viikossa hoidossa. Ei kukaan työnantaja ota sellaista työnhakijaa töihin, jonka lapsille ei ole hoitopaikkaa. Ja töistä saatetaan ilmoittaa päivän, parin varoitusajalla. Hoitopaikan haku kiireellisenä kestää 2 viikkoa, ja silloin sen saa ihan mistä vaan. Jos haluaa lähelle kotia, hakuprosessi on 4 kuukautta ja pitää ajoittaa alkusyksyyn. Muuhun aikaan vuodesta paikan saaminen on aivan tuurista kiinni.
Tätä voi vapaasti levittää kaikille esim kokoomuksen kansanedustajille, jotka haluavat naiset töihin mutta saman aikaisesti haluavat estää työttömiä viemään lapsia kokoaikaiseen hoitoon. Suomi ei tällä tavalla tule nousemaan, vaan menetämme lahjakkaiden ja kyvykkäiden ihmisten työpanokset vain siksi että heillä on pieniä lapsia eikä satu olemaan isovanhempia tai muuta lapsenhoitajaa joilla korvata kunnallinen päivähoito työnhaun aikana.
En tiedä tarkistaako varhaiskasvatusvirasto onko vanhempi töissä vai ei, jos hakee kokopäiväistä päivähoitopaikkaa lapselle eikä hae maksuihin alennusta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tarkistaako varhaiskasvatusvirasto onko vanhempi töissä vai ei, jos hakee kokopäiväistä päivähoitopaikkaa lapselle eikä hae maksuihin alennusta.
En minäkään tiedä. Ei varmaan kannata sinne ilmoittaa, jos sattuu asumaan esim Vantaalla. Todennäköisesti se työpaikka löytyy jossain vaiheessa, mutta sitä ei voi ottaa vastaan, jos ei ole hoitopaikkaa. Haluaisin ihan vilpittömästi tietää, mikä on sellainen ala, jossa työpaikan saamisesta ilmoitetaan esim 4 kk etukäteen? Tuo on se aika, mikä pitää varata päivähoitopaikan saamiseen, jos haluaa sen läheltä kotiaan. Etenkin, jos perheessä ei ole autoa, on aivan mahdotonta laittaa lapsia päivähoitoon esim tunnin matkan päähän kotoa, jos työmatka on tunti toiseen suuntaan. Siinäpä sitten 8 h työajalla lapsille tulisi rapsakat 12 h hoitopäivät.
Eihän sellaista alaa /työpaikkaa ole, jonka saamisesta ilmoitetaan 4 kk etukäteen. Mutta eihän tämän päivähoitouudistuksen tarkoituksena olekaan ihmisten työllistyminen, vaan "säästäminen". Tulee mieleen se tarina hölmöläisistä, jotka pidensivät peittoa leikkaamalla toisesta reunasta ja ompelemalla sen sitten saman peiton toiseen reunaan. Ihmetys oli kova, kun peitto pysyi yhtä lyhyenä.
Työnantajan näkökulmasta kun ajattelee, niin jos on kaksi hakijaa, joista toisen täytyy vielä järjestellä lapsenhoito siinä vaiheessa kun pitäisi aloittaa työt, niin kyllä se valinta kallistuu siihen hakijaan, jolla ei näitä järjestelyjä ole. Koska siinä on aina se epävarmuustekijä että jokin menee pieleen. Uusi ja outo hoitopaikka ei sovellu lapselle, on liian kaukana jne. Kaikki nämä vaikuttavat sen työntekijän motivaatioon ja siihen, onko sen ajatukset uudessa työssä vai onko hän huolissaan lapsistaan.
voi olla, että pieni osa työttömistä ei haluakaan töitä, ja näistä vielä pienemmällä osalla on pieniä, alle kouluikäisiä lapsia. Joillain ihmisillä nyt kiristää niin h*tisti se mahdollisuus, että "joku jossain" makaakin sohvalla katsellen tosi-tvtä pitkät päivät juoden kaljaa, ja nostaa työttömyyskorvausta eikä haekaan töitä. No, jos tällä kaljanjuojalla on vieläpä pieniä lapsia, niin johan keksittiinkin keino rangaista tätä laiskaa työtöntä, kielletään häntä viemästä lapsia hoitoon.
Tämän, kuvitteellisen ja marginalisen tapauksen takia kaikki työttömät, joilla on pieniä lapsia, joutuvat kärsimään ja todennäköisesti heidän työttömyytensä pitkittyy tämän takia. Koska jollain niin h-tosti käy kateeksi sitä masentunutta elämäntapaintiaania, joka makaa sohvalla eikä hoida lapsiaan. Sen takiahan kannattaa sitten rangaista niitä 90 prosenttia, jotka aktiivisesti hakevat, soittelevat, lähettävät hakemuksia, käyvät kursseilla, tekevät keikkatyötä... Heidän lapsensa ei haluta olevan kokoaikaisessa hoidossa, koska tuo sohvalla makaava kauhukuva pyörii niin vahvasti mielessä että sellaisen tilanteen kitkeminen otetaan suuremmaksi prioriteetiksi kuin tukea pienten lasten vanhempien työnsaantia.
Pahintahan tässä on, että tuon kuvitteellisen sohvalla makaajan lapsilla olisi kenties parempi olla päiväkodissa kuin kotona tuossa tapauksessa. Ja uskallan väittää, että tuohon stereotypiaan sopii erittäin harva työtön pienen lapsen vanhempi!
Suurin osa meistä oikeasti taistelee arjen toimimiseksi, panostamme lapsiimme, hoidamme heitä parhaamme mukaan, etsimme töitä, teemme sijaisuuksia. Antakaa meille mahdollisuus työllistyä ja ottaa töitä vastaan jopa päivän varoitusajalla!
Aamen!! Niin täyttä totta! Itselläni lapset aloittivat päiväkotihoidon juuri nyt elokuussa jolloin meidän kunnassa otettiin myös subjektiivisen oikeuden rajoitus käyttöön. Minulla ei ollut hoitovapaan loppuessa työpaikkaa johon palata joten olen työtön työnhakija. Aluksi ajattelin että lapset voivat olla kaksi kokonaista päivää hoidossa, eli täyttä 20h ei vielä tullut. Huomasin pian että eihän se riitä mihinkään.. Ensimmäisen kuukauden touhotin menemään sellaisella innolla, että en muistanut välillä edes syödä, koska kerrankin minulla oli "omaa" aikaa. Nyt lapset käyttävät koko 20h viikossa, koska työnhaku on oikeasti todella aikaa vievää puuhaa! Äskenkin tein yhtä hakemusta kaksi tuntia, nyt tulin myöhäiselle lounaspaussille tabletin ääreen ja kohta onkin haettava sitten lapset hoidosta.
Koen että tämä on hidastanut ainakin omaa töihin palaamistani, sillä aivan alussa olisin halunnut hakea töitä täydellä teholla viitenä päivänä viikossa! Nyt olen sopeutunut siihen, että minulla on tämä kolme hieman vajaata työpäivää. Illat ja viikonloput on usein harrastuksia ja menoja sekä mies on usein ylitöissä, joten ei minulla oikein muuta aikaa työnhakuun löydy ja lasten läsnäollessa mikään pitkäjänteinen ajatustyö on aivan mahdottomuus. Välillä on tehnyt mieli laittaa terveisiä päättäjille, juuri niille jotka haluaa pienten lasten äidit nopeammin töihin, että mitähän v*ttua siellä on ajateltu? Sen ymmärrän, jos kotona on vauva, silloin 20h saattaakin olla aivan hyvä hoitoaika. Mutta ei tämä kyllä työttömän vanhemman työllistymistä edistä - vaan hidastaa! Toiseksi olen myös miettinyt, että eikö TE-toimistonkin mielestä työttömän pitäisi hakea aktiivisesti työpaikkoja? Minä en kyllä hae kuin laskennallisesti noin kahtena ja puolena päivänä viikossa, KIITOS SUBJEKTIIVISEN. Bonuksena vielä, hoitopaikassa välillä tunnen olevani joku b-luokan kansalainen tuon subjektiivisen takia, siinä on kyllä stigma.
Mä ottaisin muksun mukaan haastatteluihin. Ei siinä oikein muuta voi. Laittaisin sille piirustusvehkeet tai tabletin mukaan ja syrjemmäs leikkimään sen 15-60 min mitä haastatteluun nyt menee. Voi olla että lapsi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti. Parhaassa tapauksessa ei vaikuta ollenkaan, jos etsitään firmalle sopivinta työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin muksun mukaan haastatteluihin. Ei siinä oikein muuta voi. Laittaisin sille piirustusvehkeet tai tabletin mukaan ja syrjemmäs leikkimään sen 15-60 min mitä haastatteluun nyt menee. Voi olla että lapsi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti. Parhaassa tapauksessa ei vaikuta ollenkaan, jos etsitään firmalle sopivinta työntekijää.
No mä taas en missään tapauksessa ottaisi. En tiedä minkä alan töitä haet, mut mä haen asiantuntijatöitä, joissa mua haastattelee usein 3-4 ulkomaista iäkkäämpää herraa, jotka ei todellakaan näe meriittinä lastenhoitoa tai kotona oloa. Mun pitää haastatteluissa esim ratkaista matemaattisia ongelmia, käyttää eri ohjelmistoja ym keskittymistä vaativaa. En voisi samalla mitenkään vahtia lastani.
Toisekseen, riippuu varmaan lapsestakin, mutta omat lapseni (niitä on muuten kolme alle kouluikäistä, jotka saattavat jopa tapella keskenään vaikka siitä tabletista :D ) eivät ikinä istuisi kahta tuntia hiljaa paikallaan tuijottamassa jotain tablettia tai kännykkää. Siellä olis täysi sirkus päällä jo kymmenessä minuutissa.
Ja minkä kuvan se antaisi työnantajalle, jossei mulla ole paikkaa lapselle edes haastattelun ajaksi. Että töihinkin ottaisin sen sitten aina mukaan vai?
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin muksun mukaan haastatteluihin. Ei siinä oikein muuta voi. Laittaisin sille piirustusvehkeet tai tabletin mukaan ja syrjemmäs leikkimään sen 15-60 min mitä haastatteluun nyt menee. Voi olla että lapsi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti. Parhaassa tapauksessa ei vaikuta ollenkaan, jos etsitään firmalle sopivinta työntekijää.
ÖÖh, ehkä , jos haet jotain lapsiin liittyvää työtä, ope/Lto, lastenhoitaja/lastenohjaaja tms, mutta muuten en kyllä missään tilanteessa toisi lastani mukaan haastatteluun. Saati sitten useampaa lasta, joita monilla pienten lasten äideillä/isillä saattaa olla kotihoidossa tätä nykyä.
Joo, ehkä vielä työnhaku menee (toki on tehottomampaa käyttää siihen 20 kuin 40 h viikossa), mutta haastatteluun et joustavasti pääse, ja todellakaan et saa mitään töitä, jos lapsillasi ei ole koko työajaksi hoitopaikkaa!
Miten ihmeessä työnantaja valitsisi hakijoiden joukosta henkilön, jolla on vain osa-aikainen hoitopaikka lapsille? Missä todellisuudessa ne elävät, jotka kuvittelevat että kahdessa viikossa saa kotinsa läheltä täysiaikaisen paikan? Ja sitä paitsi kaksi viikkoa on liian pitkä aika työnantajan odottaa löytyykö sitä paikka vai ei. Siinä vaiheessa työnantaja on jo ottanut seuraavan tyypin listalta tekemään sen työn.
Ymmärrän työttömänkin näkökulman kyllä, jos työnhaku on aktiivista ja niin edelleen.
Silti, päivähoito on mielestäni työssäkäyvien ja opiskelijoiden lapsille. Työtön pystyy kuitenkin paremmin sumplimaan, haastatteluja ei ole joka päivä, aikaa on kuljettaa pidemmälle. Jos työttömien lapset täyttävät päiväkodit, onko se sitten reilua, että se työssäkäyvä kuskaa lapsia ympäri kaupunkia? Työttömän työllistymistapauksessa kai kahdessa viikossa on velvollisuus hoitopaikka osoittaa? Sen ajan käyttää vaikka MLLn palveluita.
Kuntien pitäisi ehdottomasti myös kehittää tilapäisen hoidon mahdollisuuksia. Tyyliin, joku kerho minne tosiaan voi viedä päivän varoitusajalla, jos haastattelu kohdalle osuu. Tai joka pk:ssa mahdollisuus ottaa muutama lapsi tällaisille tilapäispaikoille.
Onko joku saanut lapsensa osa-aikaisesta kokoaikaisiksi hoitoon alle 2 vrk varoajalla? Haluaisin tietää, koska tämä on monessa työpaikassa vastaanottamisen ehto. Näistä voisi ihan oikeasti vaikka kerätä kokemuksia ja lähettää kuntapäättäjille ja kansanedustajille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän työttömänkin näkökulman kyllä, jos työnhaku on aktiivista ja niin edelleen.
Silti, päivähoito on mielestäni työssäkäyvien ja opiskelijoiden lapsille. Työtön pystyy kuitenkin paremmin sumplimaan, haastatteluja ei ole joka päivä, aikaa on kuljettaa pidemmälle. Jos työttömien lapset täyttävät päiväkodit, onko se sitten reilua, että se työssäkäyvä kuskaa lapsia ympäri kaupunkia? Työttömän työllistymistapauksessa kai kahdessa viikossa on velvollisuus hoitopaikka osoittaa? Sen ajan käyttää vaikka MLLn palveluita.
Kuntien pitäisi ehdottomasti myös kehittää tilapäisen hoidon mahdollisuuksia. Tyyliin, joku kerho minne tosiaan voi viedä päivän varoitusajalla, jos haastattelu kohdalle osuu. Tai joka pk:ssa mahdollisuus ottaa muutama lapsi tällaisille tilapäispaikoille.
No voi hyvä ihme. Kuinka paljon kuvittelet näitä työttömiä, jotka törkeästi vievät lapset päiväkotiin, olevan? Tuskinpa heidän lapsistaan päiväkodit täyttyvyt. Ja oletko ajatellut, että voit itsekin jonakin päivänä jäädä työttömäksi. Olisiko sinusta kivaa, jos lapsesi siirrettäisiin siinä vaiheessa pois tutusta päiväkoidista, sanotaan nyt vaikka 40 minuutin matkan päähän, jonne kuskaisit joka aamu sen 40 min, ehtisit sitten olla kotona 2,5 h ja lähtisit hakemaan. Sitten jos saisit töitä, saisit sen kokoaikaisen paikan lapsellesi kahden viikon kuluttua, sanotaan vaikka 50 min matkan päästä kotoasi. Siinähän sittne kuskaisit lastasi ja voisit olla tyytyväinen kun työttömänä ollessasi lapsesi ei vienyt parempien ihmisten lasten paikkaa lähipäiväkodissasi. Mitä siitä, jos seuraavan vuoden ajan lapsesi hoitoaika on 11 tuntia päivässä, koska sinulla menee matkoihin päiväkodille ja töihin yli tunti suuntaansa. Mitä sitten, jos lapsesi joutuu seuraavana syksynä taas vaihtamaan päiväkotia ja tuttua ryhmää, että pääsee siihen lähipäiväkotiin. MItä siitä, jos sitten taas teillä tulee yt:t ja saatkin taas kenkää. No ei mitäään, sitten taas hakemaan osa-aikaista paikkaa vaikkapa tunnin matkan päästä ja niin edelleen.
Mietipä ihan oikeasti omalle kohdallesi. Työttömät eivät ole "niitä" ja "muita". Sinäkin voit olla työtön. Sinunkin lapsesi voi olla sellainen ei-haluttu työttömän lapsi joka vie tärkeämmät paikat päiväkodissa.
Ja mitenkähän kuvittelet että taivaasta tipahtaa joku MLL hoitaja hoitamaan lastasi kahden viikon ajaksi joka päivä klo 8-17? Voin kertoa, että MLL hoitajankin saaminen on työn ja tuskan takana, ja onnistuu yleensä parhaiten iltaisin ja viikonloppuisin. MLL hoitajat ovat yleensä lukiolaisia tai opiskelijoita, ja heillä on päivisin koulua. Itseasiassa arkipäivisin saattaa olla aika k*siset paikat jos yrität hakea hoitajaa lapsellesi. Ja miten kuvittelet löytäväsi sen sitten päivän varotusajalla kahdeksi viikoksi? Kokeilepa tätä vaikka ihan harjoitustehtävänä ja mieti sitten uudelleen, ennen kuin ehdotat että työttömät voisivat tehdä noin töitä saatuaan. Oletat aika paljon.
Tuo sinun asenteesi "työttömien lapset kauemmas minusta syrjäisiin päiväkoteihin ja MLL hoitajien hoidettavaksi" takaa sen, että saat pienestä palkastasi elättää verorahoillasi työttömiä jatkossakin. Jos oikeasti ajattelisit vaikka pelkkää taloudellista näkökulmaa, olisi parempi pyrkiä työllistämään jokainen työtön mahdollisimman pian. Ja antaa heidänkin lapsilleen kunnon hoitopaikat, että he voisivat työn ottaa vastaan.
Jos tuolle linjalle lähdetään, että arvostelet työttömien lapsen hoidon vähemmän tärkeäksi kuin työssäkäyvän tai opiskelijan lapsen, niin mitäs jos lähdettäisiin kehittämään ajatustasi vähän pitemmälle? Entä jos jokaisen, alle 6000 e/kk tienaavan lapset olisivat niitä huonompia, joille ei pitäisi antaa päivähoitopaikkaa ollenkaan, koska heidän verorahansa eivät siihen riitä, ja he ovat jossain surkeassa nollamaksuluokassa tai saavat muita maksualennuksia eli heidän lastensa hoidosta kunta ei saa edes rahaa. Mitäs jos päiväkotiin pääsisivätkin vain hyvätuloisten lapset, jotka maksavat täyden max hoitomaksun, ja muut sinne syrjäisiin hoitopaikkoihin?
09090 kirjoitti:
voi olla, että pieni osa työttömistä ei haluakaan töitä, ja näistä vielä pienemmällä osalla on pieniä, alle kouluikäisiä lapsia. Joillain ihmisillä nyt kiristää niin h*tisti se mahdollisuus, että "joku jossain" makaakin sohvalla katsellen tosi-tvtä pitkät päivät juoden kaljaa, ja nostaa työttömyyskorvausta eikä haekaan töitä. No, jos tällä kaljanjuojalla on vieläpä pieniä lapsia, niin johan keksittiinkin keino rangaista tätä laiskaa työtöntä, kielletään häntä viemästä lapsia hoitoon.
Tämän, kuvitteellisen ja marginalisen tapauksen takia kaikki työttömät, joilla on pieniä lapsia, joutuvat kärsimään ja todennäköisesti heidän työttömyytensä pitkittyy tämän takia. Koska jollain niin h-tosti käy kateeksi sitä masentunutta elämäntapaintiaania, joka makaa sohvalla eikä hoida lapsiaan. Sen takiahan kannattaa sitten rangaista niitä 90 prosenttia, jotka aktiivisesti hakevat, soittelevat, lähettävät hakemuksia, käyvät kursseilla, tekevät keikkatyötä... Heidän lapsensa ei haluta olevan kokoaikaisessa hoidossa, koska tuo sohvalla makaava kauhukuva pyörii niin vahvasti mielessä että sellaisen tilanteen kitkeminen otetaan suuremmaksi prioriteetiksi kuin tukea pienten lasten vanhempien työnsaantia.
Pahintahan tässä on, että tuon kuvitteellisen sohvalla makaajan lapsilla olisi kenties parempi olla päiväkodissa kuin kotona tuossa tapauksessa. Ja uskallan väittää, että tuohon stereotypiaan sopii erittäin harva työtön pienen lapsen vanhempi!
Suurin osa meistä oikeasti taistelee arjen toimimiseksi, panostamme lapsiimme, hoidamme heitä parhaamme mukaan, etsimme töitä, teemme sijaisuuksia. Antakaa meille mahdollisuus työllistyä ja ottaa töitä vastaan jopa päivän varoitusajalla!
Nappiin!!! Vähän sama kun työttömiä ylipäätänsä aletaan helposti pitämään elämäntapatyöttöminä jos on tietoa että ei olla oltu töissä vaikka pariin viime vuoteen. Joskus puhutaan ihan kuin henkilölle joka ei tiedä mitä se töihin meno tarkoittaa tai on käytännössä, ihan kuin unohdetaan se seikka että on sillä työttömällä menneisyyskin. Nim. Parikytvuotta työvuosia takana
hhhhhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän työttömänkin näkökulman kyllä, jos työnhaku on aktiivista ja niin edelleen.
Silti, päivähoito on mielestäni työssäkäyvien ja opiskelijoiden lapsille. Työtön pystyy kuitenkin paremmin sumplimaan, haastatteluja ei ole joka päivä, aikaa on kuljettaa pidemmälle. Jos työttömien lapset täyttävät päiväkodit, onko se sitten reilua, että se työssäkäyvä kuskaa lapsia ympäri kaupunkia? Työttömän työllistymistapauksessa kai kahdessa viikossa on velvollisuus hoitopaikka osoittaa? Sen ajan käyttää vaikka MLLn palveluita.
Kuntien pitäisi ehdottomasti myös kehittää tilapäisen hoidon mahdollisuuksia. Tyyliin, joku kerho minne tosiaan voi viedä päivän varoitusajalla, jos haastattelu kohdalle osuu. Tai joka pk:ssa mahdollisuus ottaa muutama lapsi tällaisille tilapäispaikoille.
No voi hyvä ihme. Kuinka paljon kuvittelet näitä työttömiä, jotka törkeästi vievät lapset päiväkotiin, olevan? Tuskinpa heidän lapsistaan päiväkodit täyttyvyt. Ja oletko ajatellut, että voit itsekin jonakin päivänä jäädä työttömäksi. Olisiko sinusta kivaa, jos lapsesi siirrettäisiin siinä vaiheessa pois tutusta päiväkoidista, sanotaan nyt vaikka 40 minuutin matkan päähän, jonne kuskaisit joka aamu sen 40 min, ehtisit sitten olla kotona 2,5 h ja lähtisit hakemaan. Sitten jos saisit töitä, saisit sen kokoaikaisen paikan lapsellesi kahden viikon kuluttua, sanotaan vaikka 50 min matkan päästä kotoasi. Siinähän sittne kuskaisit lastasi ja voisit olla tyytyväinen kun työttömänä ollessasi lapsesi ei vienyt parempien ihmisten lasten paikkaa lähipäiväkodissasi. Mitä siitä, jos seuraavan vuoden ajan lapsesi hoitoaika on 11 tuntia päivässä, koska sinulla menee matkoihin päiväkodille ja töihin yli tunti suuntaansa. Mitä sitten, jos lapsesi joutuu seuraavana syksynä taas vaihtamaan päiväkotia ja tuttua ryhmää, että pääsee siihen lähipäiväkotiin. MItä siitä, jos sitten taas teillä tulee yt:t ja saatkin taas kenkää. No ei mitäään, sitten taas hakemaan osa-aikaista paikkaa vaikkapa tunnin matkan päästä ja niin edelleen.
Mietipä ihan oikeasti omalle kohdallesi. Työttömät eivät ole "niitä" ja "muita". Sinäkin voit olla työtön. Sinunkin lapsesi voi olla sellainen ei-haluttu työttömän lapsi joka vie tärkeämmät paikat päiväkodissa.
Ja mitenkähän kuvittelet että taivaasta tipahtaa joku MLL hoitaja hoitamaan lastasi kahden viikon ajaksi joka päivä klo 8-17? Voin kertoa, että MLL hoitajankin saaminen on työn ja tuskan takana, ja onnistuu yleensä parhaiten iltaisin ja viikonloppuisin. MLL hoitajat ovat yleensä lukiolaisia tai opiskelijoita, ja heillä on päivisin koulua. Itseasiassa arkipäivisin saattaa olla aika k*siset paikat jos yrität hakea hoitajaa lapsellesi. Ja miten kuvittelet löytäväsi sen sitten päivän varotusajalla kahdeksi viikoksi? Kokeilepa tätä vaikka ihan harjoitustehtävänä ja mieti sitten uudelleen, ennen kuin ehdotat että työttömät voisivat tehdä noin töitä saatuaan. Oletat aika paljon.
Tuo sinun asenteesi "työttömien lapset kauemmas minusta syrjäisiin päiväkoteihin ja MLL hoitajien hoidettavaksi" takaa sen, että saat pienestä palkastasi elättää verorahoillasi työttömiä jatkossakin. Jos oikeasti ajattelisit vaikka pelkkää taloudellista näkökulmaa, olisi parempi pyrkiä työllistämään jokainen työtön mahdollisimman pian. Ja antaa heidänkin lapsilleen kunnon hoitopaikat, että he voisivat työn ottaa vastaan.
Jos tuolle linjalle lähdetään, että arvostelet työttömien lapsen hoidon vähemmän tärkeäksi kuin työssäkäyvän tai opiskelijan lapsen, niin mitäs jos lähdettäisiin kehittämään ajatustasi vähän pitemmälle? Entä jos jokaisen, alle 6000 e/kk tienaavan lapset olisivat niitä huonompia, joille ei pitäisi antaa päivähoitopaikkaa ollenkaan, koska heidän verorahansa eivät siihen riitä, ja he ovat jossain surkeassa nollamaksuluokassa tai saavat muita maksualennuksia eli heidän lastensa hoidosta kunta ei saa edes rahaa. Mitäs jos päiväkotiin pääsisivätkin vain hyvätuloisten lapset, jotka maksavat täyden max hoitomaksun, ja muut sinne syrjäisiin hoitopaikkoihin?
Olipas typerä ja aggressiivinen vuodatus.
Olen ollut itsekin työtön ja kuten sanoin, ymmärrän tilanteen kyllä. Siitä huolimatta ensisijassa mielestäni ovat ne, joiden on aikataulujen kanssa vaikeampi joustaa, eli työlliset. Se että työssäkäyvän lapsi joutuu joka päivä olemaan kymmentuntista päivää on kuitenkin isompi ongelma kuin se, että työllistyessään työttömän lapsi on hetken tilapäisessä paikassa. Ja ehdottomasti kuntien tulisi tajuta, että nykyään on monenlaista tarvetta, kun työttömiä on paljon, ja tarvitaan nopeita ketteriä hoitomuotoja mm haastatteluja ajatellen.
Ps. Omat lapseni ovat jo koulussa ja ymmärrän täysin, että voin joku päivä jäädä vaille työtä
Just, no tuskinpa niitä työhaastatteluja niin tiuhaan on, että osa-aikainen hoito ei riittäisi. Sen voi sitten pidentää jos töitä sattuu löytymään. Eikä työt yleensä ala tosta noin vain. Ja jos on haluttu tekijä, niin kyllä he sen aikaa odottaa, että lapsen hoitoaika järjestyy.
Rajaaminen on hyvä asia.
Miksette vaan sano niille tarhatädeille että mun lapsi/lapset on tänään sitten muuten koko päivän koska mulla on työhaastattelu. Ei ne sitä lasta uloskaan voi kipata.
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan sano niille tarhatädeille että mun lapsi/lapset on tänään sitten muuten koko päivän koska mulla on työhaastattelu. Ei ne sitä lasta uloskaan voi kipata.
Tiedät kai itsekin että ei se ihan noin mene? Eihän se nyt käy että lapsi on yhtäkkiä koko päivän tai paljon piedempään kun paljon pienemmistäkin muutoksista menee ihan pasmat sekaisin. Jos pikku Pirreä ei ole merkattu listaan että haetaan vaikka viimeistään viideltä vaan kolmelta niinkuin aikaisemmin niin eihän se nyt käy että yhtäkkiä haetaan myöhemmin. Siinä menee jo kaikki työvuorot sekaisin ja koko hoitajien elämä...
Jännää miten tämä "työttömien" mammojen tilanne ELY-toimistoon näyttää niin erilaiselta. Keksitään 100+ syytä miksei vinkattuun työpaikkaan voi hakea. Ja palaute noilta työntarjoajilta on sitten että "miksi lähetätte tänne väkeä, joilla ei ole aikomustakaan ottaa työtä vastaan"?
Minulle tuli työttömänä ollessa kutsuja haastatteluun alle vuorokauden varoajalla! Saatettiin esim tiistai-iltapäivänä soittaa, että pääsisinkö keskiviikkona klo 09:30 haastatteluun. Välillä oli kyseessä esim ryhmähaastattelut, jolloin kellonaikaa ei voinut itse sopia. Mitäs olisin tehnyt, jos lapsilla ei olisi ollut KOKOAIKAISTA hoitopaikkaa? Ei siinä olisi osa-aikainen hoito auttanut. Pari viikkoa esim meni niin, että kävin kolmeen eri työpaikaan haastattelussa, joinain päivinä oli jopa kaksi haastattelua, parin viikon sisään 9 haastattelua yhteensä. Yhteen paikkaan oli siis useampi eri haastattelukierros, psyk testit jne. Ei olisi tullut mitään, jollei lapsillani olisi ollut ihan kokoaikaista päivähoitopaikkaa. Samoin te-toimisto järjestää kaikenlaisia IT-kursseja, CV-pajoja jne, joihin halusin osallistua. Ne kestivät usein yhden kokonaisen päivän, esim 8:00-16. En edes kaikkiin pystynyt osallistumaan, kun lapseni hoitoaika alkoi klo 08:00, eli periaatteessa minun olisi kannattanut ottaa hoitoajaksi 07:00-18:00, että olisin pystynyt kaikkeen mahdolliseen työllistymistä edistävään palveluun osallistumaan.
Te-toimisto myös lähetti kerran kirjeen, jossa kahden päivän varoitusajalla käskettiin saapumaan heidän infoonsa. Se oli täysin keskellä päivää, todella pitkän matkan päässä kotoani, muistaakseni klo 12-16. Ei tuollainen onnistu, jos lapset eivät ole päivähoidossa. Tämä tilaisuus oli pakollinen työttömälle, muuten olisi tullut karenssia.
Tein työttömänä myös paljon sijaisuuksia, joista minulle soitettiin samana aamuna. Saatoin saada esim 6.30 puhelun, että pääsenkö tänään sinne ja sinne klo 08-14. En olisi yhteenkään päässyt, jos eivät lapseni olisi olleet KOKOAIKAISESTI päivähoidossa. Tuolloinkin jouduin sumplimaan sen aamun, jos alkoi klo 08, että ehdin viedä lapset hoitoon, ja saavuin sijaistamaan vasta 8.30.
Minulla ei ole isovanhempia tms keitä voisin jatkuvasti pyytää lapsia hoitamaan päivisin. Mieheni ei voi olla omasta työstään pois jollei hommaa itse sijaista. Meille siis ainoa keino oli laittaa lapset täysipäiväisesti päiväkotiin viitenä päivänä viikossa siksi ajaksi kun etsin työtä.
Kun lopulta sain työn, arvatkaapas montako päivää minulla olisi ollut aikaa siitä ilmoituksesta työn aloitukseen järjestää lapsilleni hoitopaikka, jos sitä ei olisi ollut? Yksi kokonainen päivä.
Jos minulla ei olisi ollut lapsille KOKOAIKAISTA hoitopaikkaa, en olisi saanut työtä, jossa nytkin olen, vaan työttömyyteni olisi todennäköisesti jatkunut hamaan ikuisuuteen, tai ainakin siihen kunnes kaikki lapseni ovat vähintään koululaisia ja pärjäävät ilman päivähoitoa.