Miten usein lapsi saa tavata isää? (Onko tämä liikaa?)

Olisko tarha tyytväisempi jos isä olis lähi ja äiti hakisi vain joka toisen viikon perjantai?

Mikäs sen parempaa kuin joustavasti molemmat vanhemmat hoitavat, niinhän se ydinperheessäkin on.

Uusista kumppaniehdokkaista kannattaa heti kättelyssä hylätä ne joiden mielestä lapsi ei saa tavata isäänsä kuin sopimuksen mukaan.

Vaikka välit ja lapsen asiat toimii eron jälkeen noin hyvin, ei se tarkoita että ero olisi turha. Hyvä vain lapselle ja vanhemmille kun asiat toimivat noin hyvin. Moni voi vain haaveilla yhtä toimivasta systeemistä. Lapsi ei missään nimessä voi nähdä isää/äiti liikaa. Siinä on kuitenkin lapselle ne kaksi tärkeintä asiaa maailmassa.

Jatkakaa vaan samalla systeemillä. T. ex-mies

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa:

Kävimme perheneuvolassa juttelemassa suhteestamme ehkä vuoden ajan ennen eroa, eikä siitä mihinkään edetty. Eron jälkeenkin kävimme pari kertaa, mutta kyllä se pesäero parasta oli. Välitämme toisistamme, mutta mies on lähinnä kuin yksi ystävistäni. En usko, että kumpaakaan haittaisi tulevaisuudessa nähdä toista uuden kumppanin kanssa, ja mieskin on sanonut, että häntä haittaisi se vain, jos se tarkoittaisi, että uusi mies korvaisi hänet lapsen isänä ja hänen aikaansa lapsen kanssa alettaisiin tiukasti rajoittamaan. Pidän mahdollisena, että meidän järjestelyt joskus muuttuvat, mutta nyt näin on hyvä, vaikka tavallaan emme mekään ole täysin toisista irrottautuneita kun näemme (vaikka pikaisesti) ja juttelemme melkein päivittäin. Ap

Tuskin lasta tuo tilanne hämmentää, enemmän teitä. Onko pelinsäännöt molemmille selvät? Helppo sanoa ettei uusi kumpani haittaisi mutta kuinka käytännössä jos ja kun tuo kumppani ei läheistä ystävyyttä hyvällä katsele? Päiväkodille pitää toimittaa kirjallisesti, että lapsen voi antaa isälle. Helppo haukkua päiväkotia kankeaksi, mutta entö riitatapauksissa joissa toinen vanhempi käy luvatta hakemassa lapsen, sekin päiväkodin syy kun antaa?

Ymmärrän kyllä ton päiväkodin pointin, että heidän pitäis tietää etukäteen kuka lapsen hakee. He varmaan pelkää sitä, että jos vaikka isä hekee, niin kohta ilmaantuu äiti hakemaan, ja raivoaa, että kun on annettu lapsi isälle ilman lupaa. Te itse olette hyvissä väleissä ja tiedätte, että näin ei tapahdu, mutta aivan varmasti päiväkodeillekin näin on käynyt, ja ainahan siitä sitten syytetään päiväkotia. He eivät voi tietää kaikkien eronneiden välejä, onko ne hyvät, ja turvaavat oman selustansa sillä, että etukäteen pitää tietää se hakija. Onko teillä mahdollista antaa päiväkodille vaikka lista etukäteen, minä päivänä milloinkin hakee isä tai äiti? Jospa tilanne sitten olisi ok, hakemisen jälkeenhän ei päiväkodille enää kuulu, missä kodissa aikaa vietetään.

Mun mielestä teidän järjestely vaikuttaa hyvältä ja toimivalta. Miten se lapsi siitä hämmentyisi, että näkee isäänsä usein? Kaikki ei todellakaan osaa hoitaa eroansa noin sivistyneesti. Ehkä siellä päiväkodissa ajatellaan, että te riitelette aina, kun tapaatte tms. Yleisempää taitaa kuitenkin olla tulehtuneet ja huonot välit eronneiden vanhempien välillä ja silloin on tarpeen selvät pelisäännöt siitä kuka hakee jne. Lapsen kannaltahan tuo vaikuttaa todella ihanalta, että on edelleen molemmat vanhemmat mukana kuvioissa, vaikka asuvat eri osoitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa:

Kävimme perheneuvolassa juttelemassa suhteestamme ehkä vuoden ajan ennen eroa, eikä siitä mihinkään edetty. Eron jälkeenkin kävimme pari kertaa, mutta kyllä se pesäero parasta oli. Välitämme toisistamme, mutta mies on lähinnä kuin yksi ystävistäni. En usko, että kumpaakaan haittaisi tulevaisuudessa nähdä toista uuden kumppanin kanssa, ja mieskin on sanonut, että häntä haittaisi se vain, jos se tarkoittaisi, että uusi mies korvaisi hänet lapsen isänä ja hänen aikaansa lapsen kanssa alettaisiin tiukasti rajoittamaan. Pidän mahdollisena, että meidän järjestelyt joskus muuttuvat, mutta nyt näin on hyvä, vaikka tavallaan emme mekään ole täysin toisista irrottautuneita kun näemme (vaikka pikaisesti) ja juttelemme melkein päivittäin. Ap

Tuskin lasta tuo tilanne hämmentää, enemmän teitä. Onko pelinsäännöt molemmille selvät? Helppo sanoa ettei uusi kumpani haittaisi mutta kuinka käytännössä jos ja kun tuo kumppani ei läheistä ystävyyttä hyvällä katsele? Päiväkodille pitää toimittaa kirjallisesti, että lapsen voi antaa isälle. Helppo haukkua päiväkotia kankeaksi, mutta entö riitatapauksissa joissa toinen vanhempi käy luvatta hakemassa lapsen, sekin päiväkodin syy kun antaa?

Kannattaa siis panostaa sen uuden kumppanin älyyn ja laatuun.

Häh? Oikeesti? Mä antaisin piutpaut mokomille! Toihan on aivan loistavaa lapsen kannalta! Ja eikös se pettymys olisi tullut jo heti alussa, jos isä ei olisikaan halunnut nähdä lastaan niin usein tai olla muuten lapsen arjessa mukana.

Sekopäistä sakkia. Jatkakaa ihmeessä samaa mallia niin kauan ku se on mahdollista. Kaikista ei vain ole luotu pareja toisilleen, mutta silti voi olla hyviä ystäviä. Luoja mitä ahdasmielisyyttä!

Mut ap, jos yhtään lohduttaa, niin sosiaalitoimi aikoinaan yritti painostaa isääni uuteen parisuhteeseen. Eikä siis ollut mitään naiskumppania näkyvissäkään. Mutta olisi pitänyt saada joku kodinhengetär kotiin, että minä olisin saanut naisen mallin oppia kotona. Mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti mekkoa päällä, kiharat hiukset ja opetella meikkaamaan. Isäni kun osasi vallan mainiosti opettaa minulle kodinhoitoa ja arkeen liittyviä toimia. Kukista, mehiläisistä ja kuukautisistakin ymmärsi. Ja koulu, sekä elämä opetti loput.