Jatkuva uusien naisten valloitus

AP jatkaa...

Pari ihanaa naista olisi minusta kiinnostuneita, mutta itselläni ei oikein tunteet syty. Haluaisin, että syttyisi, mutta eivät syty heitä kohtaan. Ehkä tunnen salaa vetoa sellaisiin pulassa oleviin naisiin, ja haluan pelastaa heidät. Nämä tuntemani naiset ovat tasapainoisia, työssäkäyviä ja fiksuja ihmisiä. Heissä ei ole mitään vikaa.

En vain saa päätäni oikeaan asentoon, että voisin panostaa heihin enemmän. Etsin jatkuvasti uusia valloituksia. Jotenkin se tuntuu mielettömän hyvältä, kun nainen antautuu sinulle. Se palvelee miehistä egoa kun sain taas uuden naisen "siitettäväksi".

Olen aina haaveillut perheestä ja loppuelämn kumppanuudesta, mutta nyt tuntuu että en vain pysty. Tämä sinkkuelämä on liian hauskaa ja ei ainakaan tarvitse pelätä hylkäämistä. Tosiasiassa tällainen elämäntyyli on mielestäni henkisesti syövää ja epävakaata.

Kirjoitin avautumisen ehkä hieman herättääkseni keskustelua asiasta ja myös koska piti purkautua jonnekin. En voi kertoa näistä asioista kavereille, he eivät ymmärtäisi.

Pääsenkö sinun opetuslapseksi?

M23

Tilanne on nyt tämä, mutta ei se huono tilanne ole. Tuossa 40-50 vuoden iässä kelpaa sitten jo vakiintua.

Ts. kaikki on normaalia.

Lähtisin sinuna terapiaan. Jos et saa apua, saatat jäädä jumittamaan tuohon epätyydyttävään suohon vuosikausiksi ja elämäsi valuu hukkaan. Kissaa hännästä vaan rohkeasti ja aikaa varaamaan. 

Hyvä kirjoitus, kuin omasta kynästäni, mutta....

Mulla ei ole koskaan ollut noita masennuskausia, ei koskaan. Tykkään tavata uusia ihmisiä, se on minulle henkinen voimavara. Olen onnekas saadessani olla ihanien ihmisten kanssa tekemisissä.

Ikää on nyt reilut 50 ja lapset on tehty, nyt on aikaa olla oma itsensä.

Tämä on elämässäni hienoa aikaa.

-Bias-

Sinäkö ne kaikki naiset viet? Ei vaan teet arvokasta "työtä". Tällä foorumilla moini nainen valittaa ettei löydä miestä. Sinä pidät tyytyväisenä suuren joukon naisia. Me tavismiehet voimme samaan aikaan keskittää tarmomme tärkeämpiin juttuin, työhön, harratuksiin, kavereihin, omiin projekteihin ym. Jatkathan samalla linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Pääsenkö sinun opetuslapseksi?

M23

En minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui, koska nuorempana en saanut naisia oikeastaan lainkaan ja nyt kolmena viimeisenä vuotena olen nussinut koko elämäni edestä. En osaisi siis ketään opettaa. Tämä ei ole ollut mitenkään tietoinen valinta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on nyt tämä, mutta ei se huono tilanne ole. Tuossa 40-50 vuoden iässä kelpaa sitten jo vakiintua.

Ts. kaikki on normaalia.

Eli todennäköisesti jään lapsettomaksi, jos rupean vakiintumaan vasta 4-5 kymppisenä. Pelottaa myös, että saan jonkun vakavan sukupuolitaudin, jos en osaa lopettaa tätä kierrettä.

Isäni oli aikamoinen naistenmies nuorempana, joten onkohan se malli tullut sieltä... Isäni on nyt onnellisessa ja vakiintuneessa suhteessa päälle viisikymppisenä - viimeinkin.

Itse olen siis 28-vuotias mies ja harrastanut seksiä yli 60 naisen kanssa. Nämä naiset ovat kertyneet 80%:sti kolmen viimeisen vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsenkö sinun opetuslapseksi?

M23

En minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui, koska nuorempana en saanut naisia oikeastaan lainkaan ja nyt kolmena viimeisenä vuotena olen nussinut koko elämäni edestä. En osaisi siis ketään opettaa. Tämä ei ole ollut mitenkään tietoinen valinta.

AP

Kyllä sinulla varmasti jotain vinkkejä on, että miten käyttäydyt naisten kanssa.

M23

Mitä on "pettäminen" ja "suhde"?

Ei tuosta tekstistä oikein saa tolkkua.

Luuletko että muilla on helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nyt vähän avautua. Tiedän, että tämä palsta on pääasiassa naisille, mutta silti...

Olen siis mies ja olen aivan kyltymätön naisten suhteen, tuntuu etten saa koskaan tarpeekseni. Kaipaan aivan jatkuvasti uusia valloituksia ja seksikokemuksia naisten kanssa.

Kun olin nuorempi, niin en saanut juurikaan naisia, olin sellainen lapsenkasvoinen hintelä, lyhyt, hiljainen ja ujo nuori mies, joka vietti kaiken aikansa pääasiassa yksin. Jossain vaiheessa onnistuin kuitenkin pääsemään seurustelusuhteeseen kaksikymppisenä, naisen kanssa joka oli erittäin kiltti ja mukava luonne, mutta tiesin ettei minulle se loppuelämän kumppani. Sitä seurustelua kesti kaksi vuotta.

Sen jälkeen alkoi ns. villi vaihde, jossa koitin etsiä uutta seurustelukumppania itselleni. Tapasin jonkin verran naisia - ketkä nyt vaikuttivat mukavilta ja halusivat treffeille lähteä - ja koitin katsoa olisivatko he sopivaa parisuhdemateriaalia. Olin sinkkuna 9 kuukautta, kunnes tapasin yh-äidin, johon tunsin välittömästi vetoa fyysisellä ja henkisellä puolella. Seurustelimme vain 6kk, koska nainen paljastui epävakaaksi ja pettäjäksi.

Tuon jälkeen olen ollut sinkkuna lähes kolme vuotta, etsien naista jonka kanssa kolahtaisi ja voisin aloittaa seurustelemaan. Iskin naisia Tindereistä ja Suomi24 treffeiltä, kuin myös chateista ja baareista. Harrastin paljon irtoseksiä etsiessäni "Sitä Oikeaa", kunnes toissakesänä tapasin Suomi24 treffien kautta viehättävän ja fiksun nuoren naisen, joka kolahti kuin sata salamaa. Ajattelin hänen olevan täydellinen ja tulevien lasteni äiti, mutta valitettavasti hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan. Juttu oli lyhyt, jonka nainen päätti. Kärsin ihan ylivoimaisesti pahimmat sydänsurut koko elämässäni tuon naisen takia. Makasin sängyn pohjalla melkein 5 kuukautta joista n. 3 kuukautta itkien. Olin masentunut, en halunnut tehdä töitä, en urheilla enkä mitään. En saanut mielihyvää yhtään mistään. Se oli elämäni pahinta aikaa.

5 kuukauden jälkeen alkoi hieman helpottamaan, koska löysin itselleni ns. laastarin joka vei ajatuksiani muualle. Laastarisuhde kesti pari kuukautta, joka päättyi naisen "pettämiseen". Emmehän me seurustelleet, mutta kyllä se silti kirpaisi, kun kuulin naisen nussineen toista. Yllättävää kyllä, tuo nainen muodostui minulle tärkeäksi ja tuntui todella pahalta, kun selvisi hänen pettämisensä. Samalla paljastui naisen piiloteltu alkoholiongelma ja mielenterveysongelmat. Hän katkaisi kaikki välit minuun, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä mitä hänelle kuuluu. Tuosta "suhteesta" toipuessa meni n. 4 kuukautta.

Kesällä minulla alkoi villi kausi, jolloin naisia on riittänyt ihan kohtuu hyvin ja olen harrastanut paljon irtoseksiä. En tiedä mikä minulla on, koska en oikeastaan edes haluaisi harrastaa irtoseksiä, vaan haluaisin löytää rakastavan parisuhteen jossa hyväksytään toisemme sellaisina kuin he ovat - ja jossa on paljon vipinää myös makuuhuoneen puolella.

Nyt tilanne on se, että olen selvinnyt noista ns. rakkausjutuista ja olisin valmis yrittämään uudelleen parisuhdetta, mutta en uskalla. Minulla on pari naista, jotka panostavat minuun ja haluaisivat tutustua paremmin, mutta itse en uskalla enää heittäytyä. Etsin vain uusia naisia, joihin tutustua pintapuolisesti ja jotka voin valloittaa ja sitten kyllästyn. En oikein tiedä mitä tehdä tälle tilanteelle, koska en voi jatkaa samaan malliin, tai muuten menen vielä enemmän hukkaan elämässäni. Jotain kuitenkin tarvitsee muuttua, mutta pelkään etten saa kierrettä lopetettua.

Unohtuiko kirjoituksen puolivälissä, että tässä trollissa sun piti olla mies?

vaikea ymmärtää näitä juttuja kun itse on jo 30v mies ja olen ollut vasta 3 naisen kanssa, eli 1 nainen per 10 vuotta :/