Mitä vauvalle ennen kuin maito nousee?

varmasti tilanteita ja vauvoja on erilaisia, mutta minua vaivasi erityisesti tässä esikoisen tapauksessa se, että ensinnä esiteltiin lisämaitokaappi, mutta imetysapua ei kuitenkaan saanut siinä määrin kun olisi ollut tarpeen. Mikäli en olisi niin ponnekkaasti aina soittanut kelloa kun tarvitsin hoitajan auttamaan rinnan lapselle suuhun (todellakin!) niin paljon helpompihan se olisi ollut vain hakea sieltä maitohuoneesta pullo ja maitoa! Lisämaitona Oulussa annettiin onneksi luovutettua äidinmaitoa.



Jossain toisessa ketjussa olenkin jo kertonut, kuinka parhaan imetysneuvonnan sain eräänä yönä BELGIALAISELTA kätilöopiskelijalta, jonka kanssa auttavasti keskustelimme englanniksi asiasta. (Siis ihmetyttää edelleen, että miksei suomalaisia synn.os.hoitajia voi siihen kunnolla kouluttaa???????) Rintoja käskettiin lypsää muistaakseni eka tai toka päivänä synnytyksen jälkeen, jolloin ne kalliit ternimaitopisarat jäivät sinne pumpun sisuksiin ja toimenpide oli todella kivulias ja hoitajat vaan totesivat, että sinulta ei siis tule vielä maitoa -> siis lisämaitoa. Viimeisenä yönä uskaltauduin itse pumppaamaan rintoja pehmeämmiksi ja silloin maitoa tulikin jo reilusti.



En tiedä. Nyt kun on tämä yksi imetyskokemus takana ja toinen pian edessä ,niin aion kyllä omat rintani nyt paremmin tuntevana keskittyä täysillä niiden käyttöönottoon. Viimeksi se tuntui niin tosi hankalalta. Vasta kotona kun itse tosiaan pääsin rentoutumaan, niin alkoi se imetyskin sujua, kun ei tarvinnut mitään muuta stressata, eikä ainakaan sitä, että jos hetkeksi selkäni käännän (siis käyn suihkussa tai syömässä), niin hoitaja on vienyt vauvan ja mennyt hakemaan maitopulloa. Oikein suutuin, kun löysin ns. imetyspäiväkirjan tuolta laatikoiden uumenista ja esim. minun lähtötarkastuksen aikana vauvalle oli pumpattu 65ml lisämaitoa (siis 4vrk ikäiselle, ja samana päivänä kun omakin maito olisi vihdoin noussut!!!) Vauva tietysti nukkui iltapäivään ja siitä samaisesta päiväkirjasta näin, että edellinen keskeytetty imetysyritys oli ollut 10 aikaan aamulla (sitten piti viedä vauvaa lastenlääkärille ja jättää touhu kesken), seuraavaksi sain vauvan rinnalle 16 aikaan iltapäivällä. Siinä välissä ehdin jo itkeä masu täynnä nukkuvaa vauvaa, kun itseltä maitoa olisi nyt tullut ja oltaisiin ehditty sairaalassakin harjoitella sitä imetystä kun apua olisi vielä ollut saatavilla, sekä melkein potkaista sitä hoitajaa joka aina vei vauvan maitopullolle. tällä kertaa en varmaan päästä vauvaa silmistäni koko sairaalassaoloaikana, jos se vain on mahdollista. onneksi sairaalakin on eri.



Vieläkin tuskanhiki kohoaa ajatellessani koko asiaa.

eikkuli, 37+3 seuraavaa imeväistä odotellen

Siis että sitä lisämaitoa on suunnilleen polvillaan saanu rukoilla vauvalle ja sittenki siitä on syyllistetty tyyliin " oikea äiti kyllä ruokkii lapsen omilla rinnoillaan" .

Minulla esikoiselta sellainen kokemus, että ponnistuvaihe oli pitkä ja pojalla suuri pahka päässä, kun viimein syntyi. Imetin salissa ja sitten n. 3t välein, miten sattui vauva heräämään. Kuinka ollakaan, n. 14t vanhana joutui poika sokeritippaan, jossa kävin sitten häntä imettämässä, kun hoitajat käskivät. Kolmantena päivänä sokerit ok, mutta poika kellastui ja joutui sinivaloon. Yhä vain poika tuotiin rinnalla n. 2-3t välein. Vasta viidentenä päivänä (poika oli edelleen sinivalossa) vuoroon tuli lastenhoitaja, joka sanoi, että vauva tarvitsee ehdottomasti lisämaitoa ja paljon. Sitä sitten syötin hälle tuttipullosta (hörppäytystä kokeilin, mutta se oli jotenki vaikeaa) ja niin alkoi keltaisuus hävitä. Myöhemmin sain kuulla lastenlääkäriltä, että poika olisi ehdottomasti tarvinut lisämaitoa heti ekana yönä ja olisi pitänyt herätellä syömään, koska juuri sen ison pahkan vuoksi tarvii enemmän maitoa kuin yleensä ja koska oli rankasta synnytyksestä väsynyt, ei osannut itse herätä tarpeeksi usein syömään.



Tästä viisastuneena päätin, että tulevat lapseni saavat kyllä masunsa täyteen tavalla tai toisella jo alusta asti. Kaksi tyttöä olen sen jälkeen saanut, joista toinen syntyi rv 37+1 ja oli aika pieni. Hänelle tajusin itse vaatia alusta asti lisämaitoa, jonka vuoksi luultavasti vältettiin sinivalo. Kolmas oli täysaikainen ja hyvänkokoinen, mutta hällekin tahdoin aina rinnan jälkeen lisämaitoa, koska tyttö oli selvästi tyytymätön ja itse en henk. kohta usko että ne muutamat ihmetipat pikkuiselta nälkää veivät. Maito on noussut sitten 3. päivänä synnytyksestä ja sitä on tullut ihan mukavasti.

Tosiaan tuota lisämaitoa sai ruinata ja välillä sitä jopa kieltäydyttiin antamasta, jolloin uhkasin lähteä itse kaupasta sitä hakemaan.

Nyt odotan neljättä ja voi olla, että pakkaan sairaalakassiin pari desiä tuttelia, tai sitten pyrin lähtemään kotiin jo 6t päästä synnytyksestä, eli synnyttää ns polikliinisesti.