Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienet lapset ja parisuhde
09.10.2016 |
Meillä on kaksi pientä lasta: vauva ja 2,5-vuotias. Molemmat lapset ihan harkittuja ja yhdessä tehtyjä. Mies hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minäkin, minä kuitenkin äitiyslomalla ja mies töissä. Isyysvapaat pidettyinä jo.
Me käytiin tänään kahdestaan syömässä ravintolassa. Mulle tuli hyvin vahva ahdistava tunne, että toi mieshän on ihan vieras. Mä en enää tiedä mitä se ajattelee asioista, mistä tykkää ja mitä tekee. Alkoi ahdistaa koko tilanne ja tuli tunne, etten halua enkä osaa olla sen kanssa kahdestaan tässä. Tuli myös tunne, että me ei varmasti oltaisi yhdessä, jos lapsia ei olisi. Mies kysyi yhdessä vaiheessa, että miksi olen surullisen näköinen. Ohitin koko aiheen eikä hän itse sanonut, että hänelle olisi tällaista oloa tullut.
Kuvaavaa on se, että en lähtenyt mukaan hakemaan lapsia hoidosta vaan tulin kotiin, ettei tarvitse istua kahdestaan autossa ihan vieraan tuntuisen tyypin kanssa.
Meillä ei oo ollut viime aikoina riitaa tai ongelmia. Molemmilla on omaa aikaa. Mä en tiedä, mistä tää yhtäkkiä tuli.
Onko teillä ollut tällaista ja mitä te teitte asialle?
Kommentit (24)
Meillä ekasta lapsesta tuli jonkinlainen kriisi ja piti opetella asioita uusiksi, tämä lienee ihan normaalia ja yleistä. Vedettiin useampi vuosi happea ja saatiin toinen lapsi yli 5v ikäerolla. Jos toinen lapsi olisi tullut pienemmällä ikäerolla, ei me ehkä oltaisi saatu parisuhdetta siihen jamaan että homma olisi sujuvasti soljunut.
Tuli toinen ja mikään ei muuttunut. Teidän pitää tutustua toisiinne nyt perheyksikössä ja se on eri kuin kaksin. Se vie ehkä aikaa ja nyt lapsia on kaksi, mutta mitään hätiköityä ei kannata tehdä.
4kk synnytyksestä ja meillä seksi luistaa paremmin kuin koskaan, puoliso on hauska ja ihana (ja meillä ei ole ikinä lapsivapaata niin että joku näitä hoitaisi). Se johtuu ainoastaan siitä että me ollaan oltu jo niin monta vuotta vanhempia ja aina vaan huonoista kausista huolimatta jaksettu yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunneta toista, mutta kiire on kova. .jaa ei toiminutkaan vaihtoon ,heippa pärjäile 😃
Me varattiin lomamatka sukulaisiin kun toinen lapsi oli 2kk. Ennen lomaa oli pitkään semmoinen tunne että mitä tässä tapahtuu, erotaanko me? Ei vain tuntunut samalta. Joskus yritettiin,mutta sitten iski taas väsymys. Meinasin perua koko reissunkin, kun vauva oli viisikuisena sairastelukierteessä ja huusi kaikki yöt.
Lapset olivat 3v 1kk ja 8kk kun lähdimme reissuun. Jotenkin sitten kymmenen päivän aikana löysimme toisemme uudestaan. Mummo ja pappa halusivat parina iltana vahtia lapsia niin päästiin tuulettumaan kahdestaan. Akuksi tuntui oudolta, olisin halunnut mieluummin mennä huoneeseen nukkumaan,mutta päätin ettänyt tai ei koskaan. Että jos ei saada tätä toimimaanniin erotaan kun vauvavuosi on ohi.
Se ilta muuttu kuitenkin kaiken. Sai tuntumaan että tämän takia kannattaa taistella.
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsiaika on poikkeusaikaa, varsinkin, jos lapset on tehty noin pienellä ikäerolla. Ei ole helppoa tuntea niitä tunteita, joita tuntee, vaikka tosi moni niitä tuntee. Sitä vain ihmettelen, miksi tätä ei kerrota niiden muiden asioiden joukossa, joita esim. neuvolassa kerrotaan. Joku tuolla aiemmin kertoi, miten oli tuntenut vastenmielisyyttä miestään kohtaan ensimmäsiet puoli vuotta - tämä on ihan tosi yleistä!! Miksi tätä ei lue vauvaoppaissa? Muistan, kun ystäväni kertoi erään hänen ystävänsä sanoneen, että jossain vaiheessa piti oikein pidätellä itseään, ettei olisi sanonut puolisolle pahasti aina kun tämä tuli samaan huoneeseen.