Teinimme sai lopullisen luvan perseillä tasan kuten haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Taas yksi hyvä esimerkki miksi EI lapsia kannattaisi hankkia, mikäli haluaa elää onnellisen ja huolettoman elämän.

Rahaa saa mättää joka käänteessä eikä yhtään kiitollisempia ole vaikka mitä saisivat.  Katsovat että se on vanhemman velvollisuus.  Heillä itsellään sellaisia ei tunnu edes olevankaan.

.

Kyse onkin siitä, osaako lapsia kasvattaa. Ei minun teini perseile, ei ole ollut uhmaikää, ei pidä rahan syytämistä vanhemman velvollisuutena. Olen onnekas, tai sitten olen vaan pitänyt ihan pienestä asti hyvät keskusteluvälit lapseeni, jaksanut aina olla kiinnostunut hänen elämästään, tehnyt säännöt selväksi, mutta en kasvattanut epäluottamuksella, vaan ohjannut ajattelemaan itse. Rakastanut yli kaiken, mutta asettanut rajat ja opettanut ottamaan vastuun asioista, jos jotain sitten ollaankin "perseilty". Teini 16 v poika, joitain tahoja tuntuu jopa häiritsevän hänen fiksuus ja se, ettei kapinoi.. Esimerkiksi koulun terveydenhoitajalla oli pienoinen huoli, kun käyttäytyy kuulema liian hyvin, eikä silti täytä ylisuorittajan normeja ja mitähän muuta turhaa vianetsintää sieltä löytyikään.. Vai johtuikohan vikojen kartoitus kuitenkin siitä, että enhän minä, nuorena äidiksi tullut köyhä yh voi mitenkään olla kasvattanut tervettä ja tasapainoista nuorta..

Hmm...minunkaan neljästä teinistä kukaan ei ole perseillyt eikä saanut mitään itkupotkuraivateita uhmaiässä (se on muuten normaali kehitysvaihe). Voisin oikeastaan olla sitä mieltä ettei uhmaikää ole ollut...mutta ei tämä kaikki kyllä minun erinomaisesta kasvatuksestani ole johtunut. Suurimpana syynä pidän synnynnäistä temperamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Taas yksi hyvä esimerkki miksi EI lapsia kannattaisi hankkia, mikäli haluaa elää onnellisen ja huolettoman elämän.

Rahaa saa mättää joka käänteessä eikä yhtään kiitollisempia ole vaikka mitä saisivat.  Katsovat että se on vanhemman velvollisuus.  Heillä itsellään sellaisia ei tunnu edes olevankaan.

.

Kyse onkin siitä, osaako lapsia kasvattaa. Ei minun teini perseile, ei ole ollut uhmaikää, ei pidä rahan syytämistä vanhemman velvollisuutena. Olen onnekas, tai sitten olen vaan pitänyt ihan pienestä asti hyvät keskusteluvälit lapseeni, jaksanut aina olla kiinnostunut hänen elämästään, tehnyt säännöt selväksi, mutta en kasvattanut epäluottamuksella, vaan ohjannut ajattelemaan itse. Rakastanut yli kaiken, mutta asettanut rajat ja opettanut ottamaan vastuun asioista, jos jotain sitten ollaankin "perseilty". Teini 16 v poika, joitain tahoja tuntuu jopa häiritsevän hänen fiksuus ja se, ettei kapinoi.. Esimerkiksi koulun terveydenhoitajalla oli pienoinen huoli, kun käyttäytyy kuulema liian hyvin, eikä silti täytä ylisuorittajan normeja ja mitähän muuta turhaa vianetsintää sieltä löytyikään.. Vai johtuikohan vikojen kartoitus kuitenkin siitä, että enhän minä, nuorena äidiksi tullut köyhä yh voi mitenkään olla kasvattanut tervettä ja tasapainoista nuorta..

Hmm...minunkaan neljästä teinistä kukaan ei ole perseillyt eikä saanut mitään itkupotkuraivateita uhmaiässä (se on muuten normaali kehitysvaihe). Voisin oikeastaan olla sitä mieltä ettei uhmaikää ole ollut...mutta ei tämä kaikki kyllä minun erinomaisesta kasvatuksestani ole johtunut. Suurimpana syynä pidän synnynnäistä temperamenttia.

Samaa siis pidän suurimpana syynä itsekin, poikani on temperamentiltaan hyvin sama mitä itse olen aina ollut. Minut vaan kasvatettiin toisin: vaatimuksilla, häpeällä, hiljaisuudella.. Ja päätin, etten tosiaan tekisi samaa pojalleni, koska omalla kohdalla se johti niin pahoihin ongelmiin, että lopulta olen tämä köyhä syrjäytynyt äiti. Vaikka potentiaalia olisi ollut paljon muuhun. Ja olen onnellinen että toimin näin, enkä toistanut vanhempieni mallia. Vaikka he siis oikeasti kuvittelivat kasvattavansa oikein. Kehu poikaas partasuuna.. Heidän lempilause, että lasta ei pidä kehua tippaakaan, ennen kuin on osoittanut kykynsä. Ja ne yritetään saada siis esiin esim haukkumalla. Huh huh..