Puoliso oksettaa minua, hän ei näe mitään ongelmaa

Vierailija kirjoitti:

Kun lyödään hynttyyt yhteen alkuhuumassa niin toisen todellinen minä ei ole tullut ilmi aidoimmillaan. Ja kyllähän tuosta saa sen kuvan että molemmilla on tunnepuolella viilattavaa. Voi olla jopa liikaakin varsinkin kun olet jo noin katkeroitunut, että vaatii paljon työtä ja tahtoa muuttaa itseä jotta lämpö ja aito läheisyys voisi palata välillenne.

Nykyään oikean keskustelun sijasta vatvotaan asioita päänsisällä, avlla ja somessa. Eivätkä ihmiset ole valmiita tekemään minkäänlaista työtä suhteensa eteen. Toisen pitäisi aina muuttua ilman että itse voi antaa pienintäkään myönnytystä. Sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?

Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap

Siis jos te ootte olleet 5- vuotta yhdessö niin en minä tuosta mitään lifestooria tekisi..Nuori ja hölmö?

Arki on arkee..se on ihan totta.

Musta tuntuu et koittakaa nyt keskustella vielä..

Jos ne nyt kökkii siä sohvalla niin parkkeerraa syliin ja puhukaa?

Koita murtaa omiakin kaavojasi..?

Oikeastaan yhdessä ollaan oltu lähemmäs 20 vuotta.

Sitä minä mietinkin, että miten sen katkeroitumisen ja oksettamisen, välinpitämättömyyden ja vihan takaa jaksaisi vielä kerran murtaa läpi jotain positiivista, jonka varaan voisi jotain rakentaa. Torjuntoja fyysisellä tasolla on satoja, niin vähän ainoastaan siksi koska lakkasin yrittämästä viime vuosikymmenellä. Henkisellä tasolla torjunta on niin kroonistunutta, että sitä ei voi mitenkään laskea. Se vaan on kuin Kiinan muuri meidän välissä. Kuin tuuleen huutaisi: vastausta mihinkään kysymykseen on turha odottaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?

Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap

Siis jos te ootte olleet 5- vuotta yhdessö niin en minä tuosta mitään lifestooria tekisi..Nuori ja hölmö?

Arki on arkee..se on ihan totta.

Musta tuntuu et koittakaa nyt keskustella vielä..

Jos ne nyt kökkii siä sohvalla niin parkkeerraa syliin ja puhukaa?

Koita murtaa omiakin kaavojasi..?

Oikeastaan yhdessä ollaan oltu lähemmäs 20 vuotta.

Sitä minä mietinkin, että miten sen katkeroitumisen ja oksettamisen, välinpitämättömyyden ja vihan takaa jaksaisi vielä kerran murtaa läpi jotain positiivista, jonka varaan voisi jotain rakentaa. Torjuntoja fyysisellä tasolla on satoja, niin vähän ainoastaan siksi koska lakkasin yrittämästä viime vuosikymmenellä. Henkisellä tasolla torjunta on niin kroonistunutta, että sitä ei voi mitenkään laskea. Se vaan on kuin Kiinan muuri meidän välissä. Kuin tuuleen huutaisi: vastausta mihinkään kysymykseen on turha odottaa. Ap

..oikeastaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?

Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap

No nyt meni taas niin överiksi etten usko enää sanaakaan.

Kannattaa vielä hioa tuota draaman tuottoa.

Aika hyvä jo, mutta taas meni vähän yli.

No en pakota uskomaan, mutta nämä sanat olen mieheni suusta kuullut. Keskustelu lähti siitä, että mitä minä saan tästä parisuhteesta, missä asiassa olisin jotenkin saamapuolella enkä vain antaisi itsestäni jotain. Vastaus oli, että saan laittaa ruokaa ja palvella. Joten minulla ei siis ole mitään syytä valittaa, koska minähän saan paljon asioita. Ap

Miksi et ole eronnut jo ajat sitten? Kuka hullu haluaa olla huonossa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?

Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap

No nyt meni taas niin överiksi etten usko enää sanaakaan.

Kannattaa vielä hioa tuota draaman tuottoa.

Aika hyvä jo, mutta taas meni vähän yli.

No en pakota uskomaan, mutta nämä sanat olen mieheni suusta kuullut. Keskustelu lähti siitä, että mitä minä saan tästä parisuhteesta, missä asiassa olisin jotenkin saamapuolella enkä vain antaisi itsestäni jotain. Vastaus oli, että saan laittaa ruokaa ja palvella. Joten minulla ei siis ole mitään syytä valittaa, koska minähän saan paljon asioita. Ap

Höpö höpö!!!!!

Mää meen nyt keittään aamukahvit. Sun kantsis ruveta vaikka väsään jotain romaania? Vois olla sun juttu kunhan joku aina tarkastaa välillä ettei tuu tollasia päällekäisyyksiä..

Täs on paljon samaa kuin mun liitossa. Aiemmin kun mies vielä käytti alkoholia, sain edes vähän keskusteluseuraa ja fyysistä läheisyyttä.

Nyt on sulkeutunut kuin simpukka.

Onko se mulla joku selviytymiskeino, että nyt näen hänessä vaan negatiivisia asioita. En halua olla surullinen niin mieluummin tunnen inhoa?

Miksi ihmeessä olet edes mennyt yhteen tuollaisen kanssa, jos alusta asti on pitänyt odotella, että alkaisi edes jotain tunteita ilmetä? En ymmärrä.

Up

Ymmärrän sinua. Tilanteeni on lähes samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä: puoliso on loukannut minua todella pahasti tunnekylmyydellään, torjunnallaan, ilkeydellään ja hylkäämisellään. Jaksoin ensimmäiset viisi vuotta yrittää ja odottaa että hän alkaisi rakastaa minua, mutta sitten luovutin kun mitään merkkiäkään sellaisesta ei näkynyt. Aloin vihata. Vihasin verisesti jonkun vuoden. Sitten tuli välinpitämättömyys, totaalinen evvk hänen suhteensa. Ja nyt oksettaa. Näin esimerkiksi karmeaa painajaista, jossa jouduin pitämään häntä kädestä ja oltiin jossain terapiassa jossa olisi pitänyt jotenkin lähestyä toista. Yök, puistattava ajatuskin, joka sai minut tässä kirjoittaessanikin irvistämään.

Mutta puolisollehan tämä ei ole ongelma. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä, eikä ymmärrä miksi olen eroamassa. Hän vain jatkaa onnellisena television katsomista samaan malliin kuin aina.

Miten se edes on mahdollista? Miten kukaan voi olla niin välinpitämätön, että hänelle on ihan se ja sama, vaikka vaimo ottaisi eron koska pitää miestä etovana?

Miksi menit yhteen miehen kanssa joka ei sua rakasta? Mitä lapsuuden traumaa koitit sillä työstää? Ihan oma valintasi tämä, ilmeisesti ihan vaan siksi  että sulla ois joku(  ja kuka tahansa kelpasi)

etkä  ois sinkku, mikä on ihan vhetin väärin teitä kumpaakin kohtaan koska olet aloittanut suhteen täysin itsekkäistä ja vääristä syistä.

Voisikohan olla että tunne on molemminpuoleinen?

Itse kai sinä sen ukkosi olet valinnut, vai onko sinut pakkonaitettu?

Minä nostan !