Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen transsissa Prisman makeishyllyllä
08.10.2016 |
Tuijottaa, arpoo. Arpoo, tuijottaa. Käsi liikahtaa, päätöstä ei synny.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Käteni toimii kuin kaivonkatsojien varpu. Kun sormet alkavat nykiä ja taipua kohti kohdetta, tiedän että olen sen oikean makeislähteen äärellä. Tämä on tietysti vaatinut paljon harjoitusta ja monen monta makeishyllyn ääressä hoiperreltua tuntia.
Kiitos, täällä nauran vedet silmissä itsekseni XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeen tärkeä päätös edessä, kyllä siinä hiljenee moneksi minuutiksi. Otanko vaalenpunaisia vai vihreitä? Jo pelkästään värin valinta on vaikeeta.
Karkinvalinta on tilanne, jonka haastavuutta usein vähätellään ja aliarvioidaan suotta. Vaatii harjaannusta tuntea koko hyllyn valikoima sekä hyvää itsetuntemusta kuvitella ennalta karkinsyöntihetken eteneminen kronologisessa järjestyksessä. Mistä makuelämyksestä haluaa aloittaa ja montako karkkia pystyy syömään yhtä makua peräjälkeen, haluaako repäistä makuvalinnoilla jne. Suklaan jälkeen haluaa usein jotain kevyttä ja hedelmäistä ja lakritsit ja kiprakanmakuiset karkit kannattaa säästää loppupuolelle, kun makuaisti vaatii yhä ilmiömäisempiä elämyksiä. Elokuvan aikana käsi käy huomaamatta pussissa tietyin väliajoin, joten pienempiä karkkeja ostamalla saat saman mielihyvän vähemmillä kaloreilla. Elokuvan keskivaiheilla karkkien värillä on hyvin vähän merkitystä ja tärkeimmät valintakriteerit ovat tuttu ja miellyttävä maku sekä hyvä sormituntuma. Tuntemattomammilla karkkimauilla kikkailu kannattaa suosiolla jättää elokuvan viimeisille minuuteille, jolloin se ei vie huomiota elokuvan juonelta, vaan johdattaa sen ennennäkemättömään kliimaksiin.
Toivottavasti mamma osasi valita oikein.
Terveisin
Karkkitiet. toht.
Lapset, vanhukset ja nek rut sorkkii noita karkkilaareja ja syö sieltä paskaisilla käsillä suihinsa. Hyi vittu. En ole ko. ryhmien käytöksen takia enää voinut ostaa sieltä muita kuin käärepapereissa olevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteni toimii kuin kaivonkatsojien varpu. Kun sormet alkavat nykiä ja taipua kohti kohdetta, tiedän että olen sen oikean makeislähteen äärellä. Tämä on tietysti vaatinut paljon harjoitusta ja monen monta makeishyllyn ääressä hoiperreltua tuntia.
Kiitos vinkistä. Oletko syönyt jotain tiettyjä vitamiineja ominaisuutta vauhdittaaksesi vai riittääkö pelkkä tarpeeksi kova karkinpuutostila? Aion mennä kokeilemaan tätä Prismaan ensi lauantaina, kun on kokonainen päivä aikaa.
Tärkeintä on tyhjentää mieli ihan kokonaan ja kädet on oltava rentoina mutta ei löysinä, sormet kevyesti harallaan.
Käytätkö jotain mantraa? Tyyliin "ommmmmmmm...", ihan hiljaa siis varmaan, ettei muita asiakkaita häiritse, mutta että itse pääsisi oikeaan mielentilaan?
En käytä mantraa. Jos on tuntunut vaikealta päästä oikeaan mielentilaan olen kourinut ja nuuhkinut makeisia hyllystä. Jossakin vaiheessa sen tuntee ja tietää että lataus on valmis ja voi ottaa alkuasennon hyllyn edessä. Mielen tyhjennys ei tarkoita sitä että mitään ajatuksia ei saa olla. Jos olen oikeassa tilassa, mielessäni vaeltaa kuvia makeisista kuin pieniä pilviä taivaalla. Annan niiden vaeltaa vapaasti, tarttumatta yhteenkään pussiin tai patukkaan. Käteni hoitaa homman ja itse asiassa myös jalkani toimivat käsieni ohjaamana. Kerran katsoin askelmittarilla että olin kävellyt hyllyn edessä 2,3 km ennen kuin tärppäsi! Homma päättyy yleensä niin että havahdun ja huomaan rutistavani täydellistä makeista kaksin käsin. Olen suunnittelemassa self-help -oppaan kirjoittamista tästä joten toivon että juttu ei nyt liikaa leviä.
Kiitos, tällä päästään jo pitkälle! Kiva tietää, että noinkin pitkät kävelymatkat kuuluvat asiaan. En sitten turhaan tunne oloani epäonnistuneeksi tai kuvittele muiden nauravan selkäni takana, jos ei meinaa heti onnistua. Odottelen opustasi innolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karkinvalinta on tilanne, jonka haastavuutta usein vähätellään ja aliarvioidaan suotta. Vaatii harjaannusta tuntea koko hyllyn valikoima sekä hyvää itsetuntemusta kuvitella ennalta karkinsyöntihetken eteneminen kronologisessa järjestyksessä. Mistä makuelämyksestä haluaa aloittaa ja montako karkkia pystyy syömään yhtä makua peräjälkeen, haluaako repäistä makuvalinnoilla jne. Suklaan jälkeen haluaa usein jotain kevyttä ja hedelmäistä ja lakritsit ja kiprakanmakuiset karkit kannattaa säästää loppupuolelle, kun makuaisti vaatii yhä ilmiömäisempiä elämyksiä. Elokuvan aikana käsi käy huomaamatta pussissa tietyin väliajoin, joten pienempiä karkkeja ostamalla saat saman mielihyvän vähemmillä kaloreilla. Elokuvan keskivaiheilla karkkien värillä on hyvin vähän merkitystä ja tärkeimmät valintakriteerit ovat tuttu ja miellyttävä maku sekä hyvä sormituntuma. Tuntemattomammilla karkkimauilla kikkailu kannattaa suosiolla jättää elokuvan viimeisille minuuteille, jolloin se ei vie huomiota elokuvan juonelta, vaan johdattaa sen ennennäkemättömään kliimaksiin.
Toivottavasti mamma osasi valita oikein.
Terveisin
Karkkitiet. toht.
Kiitos tohtori tästä asiantuntevasta selvityksestä. Huomasin että olen jättänyt lähes täysin huomioon ottamatta karkin koon merkityksen tapahtumaluonteisten karkinnautiskelutilanteiden kaaressa.
Vierailija kirjoitti:
Se olin minä. Yritin siirtää karkkeja ajatuksen voimalla. Onnistuikin lopuksi, olit jo varmaan lähtenyt siinä vaiheessa?
Legendaarista huutonaurua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteni toimii kuin kaivonkatsojien varpu. Kun sormet alkavat nykiä ja taipua kohti kohdetta, tiedän että olen sen oikean makeislähteen äärellä. Tämä on tietysti vaatinut paljon harjoitusta ja monen monta makeishyllyn ääressä hoiperreltua tuntia.
Kiitos vinkistä. Oletko syönyt jotain tiettyjä vitamiineja ominaisuutta vauhdittaaksesi vai riittääkö pelkkä tarpeeksi kova karkinpuutostila? Aion mennä kokeilemaan tätä Prismaan ensi lauantaina, kun on kokonainen päivä aikaa.
Tärkeintä on tyhjentää mieli ihan kokonaan ja kädet on oltava rentoina mutta ei löysinä, sormet kevyesti harallaan.
Käytätkö jotain mantraa? Tyyliin "ommmmmmmm...", ihan hiljaa siis varmaan, ettei muita asiakkaita häiritse, mutta että itse pääsisi oikeaan mielentilaan?
En käytä mantraa. Jos on tuntunut vaikealta päästä oikeaan mielentilaan olen kourinut ja nuuhkinut makeisia hyllystä. Jossakin vaiheessa sen tuntee ja tietää että lataus on valmis ja voi ottaa alkuasennon hyllyn edessä. Mielen tyhjennys ei tarkoita sitä että mitään ajatuksia ei saa olla. Jos olen oikeassa tilassa, mielessäni vaeltaa kuvia makeisista kuin pieniä pilviä taivaalla. Annan niiden vaeltaa vapaasti, tarttumatta yhteenkään pussiin tai patukkaan. Käteni hoitaa homman ja itse asiassa myös jalkani toimivat käsieni ohjaamana. Kerran katsoin askelmittarilla että olin kävellyt hyllyn edessä 2,3 km ennen kuin tärppäsi! Homma päättyy yleensä niin että havahdun ja huomaan rutistavani täydellistä makeista kaksin käsin. Olen suunnittelemassa self-help -oppaan kirjoittamista tästä joten toivon että juttu ei nyt liikaa leviä.
Kiitos, tällä päästään jo pitkälle! Kiva tietää, että noinkin pitkät kävelymatkat kuuluvat asiaan. En sitten turhaan tunne oloani epäonnistuneeksi tai kuvittele muiden nauravan selkäni takana, jos ei meinaa heti onnistua. Odottelen opustasi innolla!
En ole kukaan ketjun asiantuntijoista, mutt ihan maallikkona haluan vinkata, että valintatapahtumassa pitäisi pystyä sulkemaan muut asiakkaat kokonaan mielestä. Usein huomaa, että hyllyn edessä kulkeva alkaa vilkuilla vaivaantuneena minua. Syntyy hiukan kiusallinen tilanne, sillä olen huomannut joidenkin keskittymisen herpaantuvan lopullisesti jos otan kontaktia. Katson silmiin, nyökkään ja kuiskaan rauhoittavalla äänellä: "samalla asialla tässä ollaan, haluan että onnistumme molemmat".
Alue: Aihe vapaa
En käytä mantraa. Jos on tuntunut vaikealta päästä oikeaan mielentilaan olen kourinut ja nuuhkinut makeisia hyllystä. Jossakin vaiheessa sen tuntee ja tietää että lataus on valmis ja voi ottaa alkuasennon hyllyn edessä. Mielen tyhjennys ei tarkoita sitä että mitään ajatuksia ei saa olla. Jos olen oikeassa tilassa, mielessäni vaeltaa kuvia makeisista kuin pieniä pilviä taivaalla. Annan niiden vaeltaa vapaasti, tarttumatta yhteenkään pussiin tai patukkaan. Käteni hoitaa homman ja itse asiassa myös jalkani toimivat käsieni ohjaamana. Kerran katsoin askelmittarilla että olin kävellyt hyllyn edessä 2,3 km ennen kuin tärppäsi! Homma päättyy yleensä niin että havahdun ja huomaan rutistavani täydellistä makeista kaksin käsin. Olen suunnittelemassa self-help -oppaan kirjoittamista tästä joten toivon että juttu ei nyt liikaa leviä.