Imetyksen epäonnistuminen ahdistaa

Ei se hyödytä mitään enää! Oletan että lapsesi on jo niin iso ettei imetystä voi enää aloittaakaan?? Sittenhän on ihan turha murehtia mennyttä.



Minä sain kaksoset joista imetin vain toista. Toinen oli liian pieni ja heikko imemään ja silti soimasin itseäni pitkään. No, tuo lapsi on nyt todella terve yksilö. Vaikuttaahan lapsen terveyteen muutkin asiat kuin äidinmaito, onneksi. Itse yritin/yritän sitten antaa terveellistä ruokaa päivittäin.

Jos yhtään lohduttaa niin esikoisen kanssa sitä ottaa syyllisyyttä ihan joka asiasta. Nyt kolmen kanssa osaa olla superlunki ja käyttää enemmän maalaisjärkeään...

ää se on.



ap

Itselläni epäonnistui ensimmäisen imetys, mutta toisen lapsen kanssa onnistui jopa odotettua paremmin (täys-imetin 6 kk asti) ja vaikka luulin ettei maitoa tullut tarpeeksi, niin olipa tyttönen pulska kuin mikä, että ehkäpä sitä sitten kuitenkin tulikin hyvin :))



Tämä esikoiseni on terve kuin pukki (ei allergioita tms), kun taas pitkään imetetty serkkupoika on korvakierteinen allergikko.



Äitini imetti minua 1 v 3 kk ja sairastuin rask.ajan diabetekseen, enkä ole yli-painoinen ja on kuulemma hyvinkin tod.näköistä että sairastun vanhemmalla iällä 2.tyypin diabetekseen, että....

Hienoa, että saitte hyvää hoitoa ja jäitte henkiin. Ja hienoa, että lapsi kasvaa ja voi hyvin.



Juttele asiasta vielä neuvolassa tai lääkärissä käydessä, niin saat purkaa sydäntäsi. Sinua varmasti rauhoittaa kuulla vielä terveydenhoitajan tai lääkärin vakuuttelut, että lapsi voi hyvin ilman imetystäkin.



Varmasti tärkeintä on, että lapsesi tarpeisiin (nälkään, hellyyden tarpeeseen jne.) on heti vastattu ja teille on kehittynyt hyvä vuorovaikutus. Nauti lapsestasi. Tuhlaa rakkautta. Senkin vaikutus varmasti vielä suurempi kuin imetyksen!

Kaikkes oot tehny ja hyvä niin... Sulla on lapsi joka tarvitsee sua moneen NIIN paljon tärkeämpäänin kuin tissin kanssa pelaamiseen, että sillä että sä sairastutat itsesi tota pohtimalla on turhaa.



Korvikkeet on aivan hyviä, diapetes tulee jos on tullakseen: mulla on sukurasitteena 1. tyypin diapetes (isän puolelta, eli ei mikään piilevä rasite) ja koskaan en oo rintamaitoa itse saanut. Ja arvaapa onko diabetesta.. eipä niin. Eli myöhemmällä ruokavaliolla, elämäntavoilla JA perimällä on kuitenkin enemmän merkitystä kuin muutaman kuukauden imettämisellä. Valitettavasti, vaikka imetysfanaatikot sanois mitä.

nä vaiheessa kun alan kyynelehtiä, niin kaikki vaan lohduttavat ja lohduttavat ja lopettavat imetyksen tärkeydestä puhumisen. Vaikka ovatkin sitä mieltä, että olisi pitänyt imettää.



ap

Kannoin pitkään syyllisyyttä siitä, että imetin esikoista vain kolme kuukautta. Vasta nyt ymmärrän, että siihen lopettamiseen oli ihan järkevät syyt, enkä todellakaan ole pilannut lapseni elämää antamalla korviketta. Joskus vain ärsyttää se tapa millä toiset ihmiset suhtautuvat asiaan.



Ja miksei lapsi muka saa sitä läheisyyttä silloin kun on pulloruokinnalla.? Helpottaisiko asiaa jos syöttäisi pullosta napa paljaana?



Nyt kakkosen kanssa imetys sujuu paremmin ja aion jatkossakin imettää. Tosin on erilainen vauva, maitotilanne ja elämäntilannekin on ihan eri. + eri neuvolantätit ja tukiverkko lähellä ja parempi isä joka on mukana lapsenhoidossa ja muutenkin mukana perhe-elämässä.