Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaan leikkikaverit eivät osaa jakaa leluja
06.10.2016 |
Todella turhauttavaa kyläillä yhtään kenenkään luona. 2v lapsellani on vain yksi(!) kaveri, jonka kanssa leikit sujuvat, leluilla leikitään yhdessä tai niillä vuorotellaan, mitään ei omita. Mutta kaikki loput onkin sitten sellaisia, että kun lähdetään kylään, tiedän jo etukäteen, että saan itse istua leikkihuoneessa tuomaroimassa kun isäntäperheen mukula ei tajua jakaa lelujaan vaan kaikki omitaan, vaikka niillä ei itse leikkisi. Oma 2v:eni on kysynyt, miksi menemme sen ja sen luo kylään kun ei hän saa koskea mihinkään ja hänelle tulee taas tosi tylsää. Olen alkanutkin pohtia, että eihän tässä ole mitään järkeä, ei lapsi saa mitään irti noista "leikkitreffeistä". Meille kun kutsutasn kylään ketä vaan, on lapsellekin opetettu että kuuluu olla kohtelias ja vieraanvarainen eli käydään ensin tervehtimässä, sitten leikitään leluilla YHDESSÄ ja/tai vuorotellen ja mitään (lukuunottamatta rakasta unipupua) ei omita. Muuten ei ole mitään oikeutta yrittää leikkiä muiden leluilla muiden kotona.
Olen huomannut, että vanhemmat useimmiten eivät edes yritä puuttua tuollaiseen häiriökäyttäytymiseen. Totta kai lapsi jatkaa tuollaista toimintaa kun sitä ei edes yritetä korjata! Huoh en jaksa enää lähteä kyläilemään lapsen kanssa, muuta kuin sen yhden kaverin luo, joka pystyy normaaliin kanssakäymiseen ikätovereidensa kanssa.
Kommentit (32)
Miksi lapsen tulee oppia jakamaan tavaroitaan, kun aikuisena sitä taitoa ei tarvitse?
Minusta olisi paljon tärkeämpää opettaa huolehtimaan tavaroistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että nämä "lelut täytyy jakaa" -äidit on niitä, joiden lapsilla ei ole kotona kuin muutama lelu ja kyläpaikassa vaativat leikkeihin jokaisen näkemänsä tavaran. Kun sillä tavalla oppii jakamaan! Siis minun lapseni pitäisi oppia, että toiset lapset saavat käyttöönsä hänen nukkekotinsa, leikkikeittiönsä jne. koska heillä ei ole kotona samanlaista "krääsää".
Meillä menee lastenhuoneen ovi samantien kiinni kun tulee lapsivieraita. Meillä opetellaan, että vieraisilla istutaan siististi pöydässä ja jutellaan muiden kanssa. Yhtäkään tavaraa ei oteta hyllystä leikkeihin, koska totean välittömästi, että meillä ei saa sotkea.
En tiennytkään, että Hyacinth Bucket on av-mamma.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen tulee oppia jakamaan tavaroitaan, kun aikuisena sitä taitoa ei tarvitse?
Minusta olisi paljon tärkeämpää opettaa huolehtimaan tavaroistaan.
Väärin. Jos kylään tulee ihmisiä, aikuisetkin jakavat asioita keskenään. Vieraat saavat ajaa kotipihallesi, käyttää naulakkoasi takkinsa ripustamiseen, käyttää vessaasi, janon tullessa ottaa lasi vettä jne. Jakamisen taitoja tarvitaan myös ihan jo koulussa, mutta niin myös työpaikoilla. On tärkeää opettaa tämä jo pienelle lapselle eikä todellakaan sulkea silmiä ja korvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen tulee oppia jakamaan tavaroitaan, kun aikuisena sitä taitoa ei tarvitse?
Minusta olisi paljon tärkeämpää opettaa huolehtimaan tavaroistaan.
Väärin. Jos kylään tulee ihmisiä, aikuisetkin jakavat asioita keskenään. Vieraat saavat ajaa kotipihallesi, käyttää naulakkoasi takkinsa ripustamiseen, käyttää vessaasi, janon tullessa ottaa lasi vettä jne. Jakamisen taitoja tarvitaan myös ihan jo koulussa, mutta niin myös työpaikoilla. On tärkeää opettaa tämä jo pienelle lapselle eikä todellakaan sulkea silmiä ja korvia.
Kyllä meillä lapsivieras saa seistä pihalla ja portailla, käyttää vessassa "renkaanpienentäjää", juoda vettä lasista jne. Mutta ei meillä aikuiset vieraat ryhdy pelaamaan tietokoneellani (todella rankkaan pelaamiseen varusteltu), pilkkomaan keittiöveitsilläni kasviksia (veitset ovat todella kalliit japanilaiset ammattilaiskäyttöön tarkoitetut) tai pukeudu vaatteisiini. Miksi lapsivieraat siis saisivat lapselleni tärkeät tavarat käyttöönsä?
Ei koulussakaan tarvitse jakaa omia tavaroitaan, ei siellä oteta lapseni luistimia yhteiseen käyttöön tai tablettia naapuriluokan Kallelle. Enkä töissä ota kaverin kahvimukia tai jääkaapista eväitään. Ei siellä jaeta yksilön omistuksessa olevia asioita vaan yhteisiä eli kopiokone ja paperia.
Siksi en ymmärrä, miksi pienet lapset täytyisi opettaa jakamaan omia tavaroitaan, pääasiassa lahjaksi saatuja. Yhteiskunnassa ei muutenkaan tarvitse jakaa omistaan kuin verotuksen muodossa ja sen lapseni ovat joutuneet tekemään jo 2v iässä toisin kuin suurin osa ikätovereistaan.
Otsikko on oikein, kaksi vuotiaat eivät osaa jakaa, piste. Muu oli turhaa lätinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen tulee oppia jakamaan tavaroitaan, kun aikuisena sitä taitoa ei tarvitse?
Minusta olisi paljon tärkeämpää opettaa huolehtimaan tavaroistaan.
Väärin. Jos kylään tulee ihmisiä, aikuisetkin jakavat asioita keskenään. Vieraat saavat ajaa kotipihallesi, käyttää naulakkoasi takkinsa ripustamiseen, käyttää vessaasi, janon tullessa ottaa lasi vettä jne. Jakamisen taitoja tarvitaan myös ihan jo koulussa, mutta niin myös työpaikoilla. On tärkeää opettaa tämä jo pienelle lapselle eikä todellakaan sulkea silmiä ja korvia.
Kyllä meillä lapsivieras saa seistä pihalla ja portailla, käyttää vessassa "renkaanpienentäjää", juoda vettä lasista jne. Mutta ei meillä aikuiset vieraat ryhdy pelaamaan tietokoneellani (todella rankkaan pelaamiseen varusteltu), pilkkomaan keittiöveitsilläni kasviksia (veitset ovat todella kalliit japanilaiset ammattilaiskäyttöön tarkoitetut) tai pukeudu vaatteisiini. Miksi lapsivieraat siis saisivat lapselleni tärkeät tavarat käyttöönsä?
Ei koulussakaan tarvitse jakaa omia tavaroitaan, ei siellä oteta lapseni luistimia yhteiseen käyttöön tai tablettia naapuriluokan Kallelle. Enkä töissä ota kaverin kahvimukia tai jääkaapista eväitään. Ei siellä jaeta yksilön omistuksessa olevia asioita vaan yhteisiä eli kopiokone ja paperia.
Siksi en ymmärrä, miksi pienet lapset täytyisi opettaa jakamaan omia tavaroitaan, pääasiassa lahjaksi saatuja. Yhteiskunnassa ei muutenkaan tarvitse jakaa omistaan kuin verotuksen muodossa ja sen lapseni ovat joutuneet tekemään jo 2v iässä toisin kuin suurin osa ikätovereistaan.
Toki jokaisella saa olla jokin/joitakin erityisen tärkeitä tavaroita, jotka eivät ole jaettavaksi. Lapsellani on 2 lelua, joita hänen ei ole pakko jakaa kellekään ellei itse niin halua. Sinulle ilmeisen tärkeä on tietokoneesi ja japanilaiset keittiöveitsesi, vieraat kunnioittakoon tätä. Mutta lapsista puhuttaessa (joilla usein on kymmeniä tai varmaan lähemmäs 100 lelua) on turha väittää, että ne kaikki olisivat äärettömän rakkaita eikä kukaan saa niitä lainata! Jaettu ilo on moninkertainen ilo, monessakin asiassa! Omaan napaan tuijottelu ei tee onnelliseksi.
Voi luoja, useimmat tuon ikäiset ei osaa leikkiä. Tytöt aiemmin kuin pojat. Vielä 5- vuotiaille, ihan normaaleille pojille, saa joka leikkitreffeillä jutella näistä leikkijutuista ja avustaa. Helposti tulee edelleen mökötyksiä leluista, ei haluta leikkiä samaa leikkiä ja toinen tulee olkkariin ja toinen jää leikkimään yksin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on kyllä lapsen kehitysvaiheet ihan hakusessa. Ja kyllä, 2-vuotias lapsi matkii paljonkin aikuisen puhetta tyyliin "Miten sinulla on mennyt päivä" ja lauseet voi olla vaikka kuinka pitkiä jne. Mutta ei 2-vuotias ymmärrä sellaista adjektiivia kuin tylsä! Toki hän voi sitä sanaa hyvinkin sujuvan oloisesti käyttää, jos aikuinen itse on sitä paljonkin viljellyt puheissaan.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko, että aloittajan 2-vuotias kysyisi, miksi mennään jonkun luo, kun siellä ei saa koskea mihinkään ja on tylsää sitten hänellä. Tuollainen ei kuulu 2-vuotiaan tapaan jutella ja miettiä asioita. Ihan olet kyllä nyt itse värittänyt juttua.
En ole ap, mutta mun lapsi on 2, 5 v ja osaa kyllä puhua tuollaisia. Jotkut ovat kielellisesti lahjakkaita. Hän jätti myös päivävaipat pois alle 2 v ja yövaipatkin vähän yli. Ja osaa tehdä vaikeita palapelejä jne. Joten eipä yleistetä, jos oma lapsi ei osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kans aina ihmetellyt muiden lapsia, jotka ei osaa käyttäytyä, että miten niitä kasvatetaan. Monien muiden lapset tönii, lyö, ottaa leluja kädestä jne. Itsellä ei ole ikinä tarvinnut pelätä, että oma lapsi lyö tai tönii muita tai ottaa lelun kädestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko, että aloittajan 2-vuotias kysyisi, miksi mennään jonkun luo, kun siellä ei saa koskea mihinkään ja on tylsää sitten hänellä. Tuollainen ei kuulu 2-vuotiaan tapaan jutella ja miettiä asioita. Ihan olet kyllä nyt itse värittänyt juttua.
En ole ap, mutta mun lapsi on 2, 5 v ja osaa kyllä puhua tuollaisia. Jotkut ovat kielellisesti lahjakkaita. Hän jätti myös päivävaipat pois alle 2 v ja yövaipatkin vähän yli. Ja osaa tehdä vaikeita palapelejä jne. Joten eipä yleistetä, jos oma lapsi ei osaa!
Se, että lapsi osaa puhua hyvinkin sujuvasti ja omistaa laajan sanavaraston yms., ei tarkoita sitä, että lapsi välttämättä täysin ymmärtää itse puhumaansa. Varsinkaan abstrakteja käsitteitä.
Tauski jakaisi kenelle vain, mutta kun kukaan ei halua sitä vanhaa juoppoa.