Lue keskustelun säännöt.
Päätös elää loppuelämä yksin
06.10.2016 |
Olen eronnut vuosia sitten pitkästä liitosta ja lapset isoja. Tapailin muutamia miehiä netistä sovittuna,mutta ei tullut mitään eli puuttui kinnostus puolesta tai toisesta. Itsestä tuntui tylyltä lopettaa tapailu,kun toinen kiinnostunut. Vaikka noinhan se on kuitenkin tehtävä. Samoin miesten taholta joskus puuttui ihastuminen. Koin rankkana odotukset suhteilta ja itseni koostamiset kaiken jälkeen. Nyt on tarkoitus elää yksin ja keskittyä työhön ja etenkin itseni. Mitään ei hakemalla löytynyt ja päätös olla ilman miestä on hyvä kohdallani. Onko muita vastaavia?
Kommentit (10)
Minä olen tehnyt saman päätöksen, tosin en ole koskaan ollut suhteessa. Nuorempana olisin kovasti halunnut, mutta kukaan ei koskaan ollut kiinnostunut minusta. Viimeisten vuosien aikana tilanne on muuttunut, mutta kaikissa tuntuu olevan jotain, joka sammuttaa kiinnostukseni. Samaistun tuohon, että tapailun lopettaminen on todella vaikeaa, jos toinen odottaa siltä paljon.
En haluaisi että miehet edes lähestyvät minua enää. Kaikenlainen kiinnostukseen viittaava alkaa ahdistaa. Haaveilin ennen perheestä ja lapsista, äidiksi tulo oli suurin unelmani, mutta nyt olen luopunut siitä. Ei minusta ole parisuhteeseen kenenkään kanssa, joten olen totutellut ajatukseen siitä, että vietän tulevat vuosikymmenet vain itseäni varten eläen.
Ei kaikkia varmaan ole tarkoitettu elämään yhdessä jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteet ovat päättyneet toimimattomina ja olen tullut satutetuksi liian monta kertaa.iän myötä tunteet entistä vahvemmat ja toipuminin vie voimat muustakin elämästä. Olen ollut pitkässä liitossa joskus ja en enää haaveile mistään. Moni mieS ei edes halua sitoutua vaan hakee koko ajan parempaa. Itse menin mukaan täysillä ja romahdus sen mukaan.
Juu ystäväni kailotto myös erottuaan pitkästä suhteesta että nyt elän itekseen ja nautin (lapset joka toinen viikko). Kokoajan soitteli ihanaa olla sinkkuna. Joo eipä tainnut kovin auvoista olla kun nyt uusi mies pyörityksessä ja kihlat Halloweenina kuulemma. Eli et voi tietää mihin vielä päädyt ja kenet tapaat😀 ystäväni puolesta olen onnellinen.
Kokisin itseni hieman hölmöksi jos nyt julistaisin tai päättäisin, että tulen olemaan ja elämään aina yksin sinkkuna. Olen toisaalta ollut aina sinkku, koska pitkässä parisuhteessa en ole koskaan ollut. Mutta annan elämälle mahdollisuuden. Jos elämääni astuu ja tulee mukaan joku ihastuttava ja rakastettava nainen niin toivottavasti osaan ottaa hänet vastaan. Mitenkään hampaat irvessä tai alinomaa kaihoisasti huokaillen ja haaveksien en ole ajatellut käyttää aikaani voidakseni löytää hänet.
Kun lapset isoja ja muuttamassa omilleen,olisi aikaa suhteelle. Sopivaa miestä ei ole osunut joten parempi olla yyksin. En ala suhteeseen vain siksi että kunhan joku mies vaan on elämässsäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5v myöhässä, mutta silti mielenkiintoinen aihe vuodesta toiseen, vaikka tilanteeni on erilainen.
Olen hieman yli 23v joka ei ole kokenut teinirakkautta saati minkäänlaista parisuhdetta. Irtosuhteitakaan ei ole joten en ole koskaan kokenut seksin iloa, mutta eipä moinen ole koskaan kiinnostanutkaan - eli mulla ei ole myöskään lapsia.
Halusin nuorena perheen, OKT:n ja ennen kaikkea hyvän parisuhteen. Tästäkin toiveesta on jo yli 5 vuotta aikaa ja tämä intressi on kadonnut ihan kuin pieru saharaan tässä vuoden kahden sisällä.
Syy omaan sinkkuuteeni on se, että olen todella sosiaalinen kaveri ystäväpiireissä. Mitä tulee iskemisiin, parisuhteen aloittamisiin yms. niin minulle iskee "runaway" fiilis ja alan jänistää.
Nyt olen vähitellen alkanut huomaamaan, että alan arvostamaan yksinoloa (en yksinäisyyttä) sillä saan olla niin vapaa ja tehdä juuri niitä asioita joita rakastan ilman toista osapuolta.
Tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta olen oikeasti onnellinen etten asu kenenkään kanssa saman katon alla vaan olen aseksuaalinen. Vanhemmat ovat enemmän kuin pettyneitä, mutta hekin ovat jo isovanhempia. Olisivat edes iloisia siitä, että en ole heidän ainut lapsia ja heillä on edes se yksi lapsenlapsi!
Minun tahtoni on elää yksin ilman parisuhdetta ja nauttia elämästä täysin siemauksin. Minulle riittää ystävät ja sukulaiset. ❤️
Minä olin liitossa yli 18v.
Joskus yksinäisyys ahdistuttaa ja itken sitten menee ohi kuukausiksi.
Saatan ihastua/rakastua mutta se on vain tunne joka on täysin epätodellinen ja hylkään sen ajatuksen lopulta.
Liiton jälkeen minulla oli yksi suhde.
Muistelen naista johon rakastuin ja kuinka hän lopulta loukkasi minua. Minä jouduin luopumaan pienestä koirastani jonka otin lapsilleni ja itselleni. Vastuulleni jota en voinut kantaa. Kun tajuan että itse loukkasin lapsiani ja omaa sydäntäni myös yhtä voimakkaasti kun hän minua tajuan että elämäni on paras elää yksin.
Rakastan vieläkin häntä mutten ikinä sano sitä hänelle koska en halua että hän loukkaa minua. Toivon hänelle kaikkea hyvää että hän saisi onnen.
Hän vielä sanoi minulle pahasti silloin kun jouduin luopumaan lasteni ja omasta koirasta.
"Koiran takiako tämä ?" Minulle ja lapsilleni koiramme oli perhettä.
Lapseni ovat nyt aikuisia.
Tunnustin itselleni että elämä tulee olemaan aina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä noista suhmuroinneista ole jäänyt kuin paha mieli, joten päätös yksinäisestä elämästä oli sinällään helppo. En koe menettäväni mitään, enkä usko että sieltä mitään satumaista kaikenmuuttavaa kokemusta olisi ykskaks tulossa.
Joskus ihastuu ja sitten tajuaa että ei kannate.
Taas on kohta vuosi kulunut ja paras on vain yksin elää.
On. Tosin en ole ollut pitkissä liitoissa, ikää on alle 30, lapsia ei ole eikä tule, eikä miestäkään. Kyllästyin etsimiseen ja siihen että aina jommaltakummalta ne tunteet puuttuvat tai latistuvat hetken huuman jälkeen. Mukavampi keskittyä muihin asioihin.