Miksi sinkkuja säälitään?

Vierailija kirjoitti:

Kun kerron olevani sinkku, katsotaan minua jotenkin kummeksuen ja tätä asiaa päivitellään ihan ääneen. Asun vieläpä pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki vähintään tietävät toisensa, joten monet ovat tietoisia myös siitä että en ole seurustellut kenenkään kanssa kohta 8 vuoteen, joten tämä vain lisää sitä ihmettelyn määrää. Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Kyllä tässä maassa olisi paljon syitä vaihtaa jokapäiväistä käyttäytymismallia.

Ihmiset ovat sulkeutuneita ja vetäytyvät omaan surkeuteensa.

Aika vähän on edistystä tapahtunut 45 vuoden aikana, jonka vietin ulkomailla.

Oikeastaa minun pitäisi sanoa, että sääliksi käy teitä, jotka ette ota aloitetta käsiinne ja ala juttelemaan toisten kanssa useammin, kun aikaa on.

On sanottu, että Suomalainen ei osaa "small talk" keskustelua.

Se on taivaan tosi.

Ei maksa mitään jos aloittaa keskustelun.

Jotkut ulkomailta Suomeen muuttaneet ovat sanoneet, että jos onnistuu saamaan "kommunikation pään auki", niin kyllä se hitaasti lähtee siitä etenemään.

Olkaa rohkeampia !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut luulee että sinkku ei saa seksiä vaikka todellisuudessa saan sitä varmasti enemmän kuin moni naimisissa oleva.

Ei kukaan luule noin, ainahan nainen seksiä saa. Vai oletko mies?

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut luulee että sinkku ei saa seksiä vaikka todellisuudessa saan sitä varmasti enemmän kuin moni naimisissa oleva.

Ei kukaan luule noin, ainahan nainen seksiä saa. Vai oletko mies?

N28

Luulet, että se on joku saavutus, että nuori nainen saa seksiä?

"Sinkkuna olen huomannut sen että minua ei pyydetä mihinkään kekkereihin kun ei ole sitä toista osapuolta,"

onko sinkku sitten uhka pariskunnille?- " -"Olen huomannut ihan saman asian, minua ei kutsuta mihinkään illanviettoihin eikä muihin rientoihin, pariskunnat viettävät aikaa keskenään. Aika outoa että miksi se sinkku nähdään jonain uhkana. Aloittaja"

- itse ihmettelen myös yleisemmin sitä,että kun olen ollut parisuhteessa, niin on tuntunut siltä kuin minusta olisi naiset -toki myös jotkut miehetkin huomattavasti kiinnostuneempia kuin nyt kuin olen sinkku ja siten ns. vapaa. - Toki nytkin mutta ei niin paljon. - Tiedä sitten oleko sinkkuna jotenkin yhkaavampi koska  olen huomannut myös sen, että mnesti pariskunnat ja tai perheelliset viettävt aikaa keskenään. Toisaalta se on kaiketi, jotenkin luonnollista; on tasaparit; vaan kuinka monta kertaa sillä on jotain merkitystä? Toki jos pelataan vaikka nelinpelinä tennistä tai, ehkä jos mennään tanssimaan paritansseja yhdessä tanssikurssille... Mutta esimerkiksi illan vietto, josssa esim. syödään ja höpötellään niitä  näitä on mielestäni tilaisusuus, jossa on yleensä ihan luontevaa olla yhtä hyvin sinkkuna kuin parisuhteessa olevana, koska ainakaan itselleni ei tuota vaikeuksia oli keskustelukumppanini nainen tai mies vai kenties heitä molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna olen huomannut sen että minua ei pyydetä mihinkään kekkereihin kun ei ole sitä toista osapuolta,

onko sinkku sitten uhka pariskunnille?

Luulen, että enemmän pariskunnat luulevat tilanteen olevna kiusallinen sinkulle - "voi voi, olen ainoa sinkku :(" tai jotain vastaavaa. Ihan perseestä, koska sinkkuus ei elämääni haittaa yhtään. Ei ravintolaillallista tai leffakäyntiä varten tarvitse olla parillista määrää ihmisiä. Kuulen aika useinkin, että kaverini ovat olleet keskenään ravintoloissa miestensä kanssa jotan tuplatreffejä viettämässä, niin tuleehan siitä vähän outo olo. 

Olen huomannut myös, että useimmiten illanistujaisiin ja vastaaviin mennään joko pelkästään tyttöporukalla tai pelkästään pariskuntien kesken. Kuitenkin porukassamme ne miehetkin ovat kavereita sekä keskenään että naisten kanssa, joten en ihan tajua, miksi tällaista erottelua pitää edes harrastaa. 

Käyttäjä2762 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerron olevani sinkku, katsotaan minua jotenkin kummeksuen ja tätä asiaa päivitellään ihan ääneen. Asun vieläpä pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki vähintään tietävät toisensa, joten monet ovat tietoisia myös siitä että en ole seurustellut kenenkään kanssa kohta 8 vuoteen, joten tämä vain lisää sitä ihmettelyn määrää. Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Kyllä tässä maassa olisi paljon syitä vaihtaa jokapäiväistä käyttäytymismallia.

Ihmiset ovat sulkeutuneita ja vetäytyvät omaan surkeuteensa.

Aika vähän on edistystä tapahtunut 45 vuoden aikana, jonka vietin ulkomailla.

Oikeastaa minun pitäisi sanoa, että sääliksi käy teitä, jotka ette ota aloitetta käsiinne ja ala juttelemaan toisten kanssa useammin, kun aikaa on.

On sanottu, että Suomalainen ei osaa "small talk" keskustelua.

Se on taivaan tosi.

Ei maksa mitään jos aloittaa keskustelun.

Jotkut ulkomailta Suomeen muuttaneet ovat sanoneet, että jos onnistuu saamaan "kommunikation pään auki", niin kyllä se hitaasti lähtee siitä etenemään.

Olkaa rohkeampia !

Ei tässä ketjussa ollut kyse small-talkista ollenkaan vaan siitä, miten sinkkujen parisuhdestatusta kysellään ihan jatkuvasti.

No en mä ainakaan sääli. Tai no ehkä silloin jos on sellainen tyyppi joka kauheasti itkee sinkkuutaan mutta muutoin en. Kaverin sinkkuus ei myöskään vaikuta siihen miten vietän aikaa hänen kanssaan, kutsun käymään tjsp.

Naiset saavat suuren osan parisuhteen eduista sinkkunakin. Sinkkumies taas on sukupuoleton olento, jolle ei lohkea myönteisiä miehuuden kokemuksia parisuhteen ulkopuolella.

Siksi miehiä voi sääliä.

Itsenäiset naiset ovat paljon ihailtavampia kuin naiset, jotka kokevat olevansa kokonaisia vasta kun pääsevät parisuhteeseen. Minä itse olen kolmekymppinen nainen ja sinkkuna ollut monta vuotta. Miehet ovat osoittaneet kiinnostusta kyllä mutta minua ei ole kiinnostanut. Parisuhteessa kadottaisin itseni, ja eläisin jonkun toisen puolesta. Olen erittäin onnellinen tällä hetkellä ja aloitin opiskelut. Kuntoilen myös tavoitteellisesti ja kehitän itseäni kokoajan. Minua ei kiinnosta parisuhdehömppä, minusta tulisi laiska ja tavoitteeni jäisivät siihen. Kannustankin teitä naisia kokeilemaan yksinoloa, kannattaa opetella siihen. Onni tulee omasta itsestä. Maailma on luonut meille käsityksen, että olet onnistunut elämässäsi vasta sitten kun olet naimisissa, lapset hankittu, omistat omakotitalon ja farmarin sekä ehkä koiran. Minua suorastaan vituttaa ihmiset jotka kysyvät voi voi etkö ole löytänyt ketään, no kyllä se oikea vielä löytyy Mikä oikea? Pikemminkin vankila, jos parisuhteesta puhutaan. Toivottavasti maailma muuttuisi jatkossa siihen suuntaan että sinkkujakin arvostettaisiin ja ymmärrettäisiin paremmin ja tuo parisuhteen ihannointi vähenisi huomattavasti.