Yksin matkustaminen avioliitossa
Itse miehenä olen kokenut matkailija elämässäni, ja välillä minun olisi tarpeen käydä työasioidenkin puolesta reissussa mutta uudessa avioliitossa tullut nyt yllätyksiä. Vaimoni mukaan en ole enää poikamies enkä saa matkustaa ilman häntä.
esim. työreissu jonka kerroin vievän ma-pe, vaimo ilmoitti että minun on toimitettava aikataulu mitä olen tekemässä minäkin päivänä, ja hän hyväksyy onko se tarpeellista, että enkö voisi tehdä asiat 2:ssa päivässä. Esim. sovitut tapaamiset päivämäärineen ja aikoineen hyväksytään.
Toisaalta minulla ei ole varaa maksaa hänenkin matkojaan, ja hieman pelottaakin tuo hänen ehdottomuutensa että "nyt olet naimisissa, et tule menemään enää minnekään ilman mua, ellei se ole jotain todella tärkeää jonka hyväksyn." En tosiaan ole ennen ollut naimisissa joten ehkä en osannut varautua tähän, onko asia todellakin näin??
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, asia ei ole noin. Sinulla on edelleen aikuisen oikeudet matkustaa ihan yksinkin. Sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta vaimosi matkoja maksaa.
Mikä sinä olet muiden avioliittoja päsmäröimään. Aika näyttää, mitä liitoissa saa tehdä ja mitä ei. Päätöksiä ei tehdä vauvapalstan komentelujen pohjalta.
Aika näyttää, saako puoliso tehdä työnsä aviolittossa? :D Onko ongelma työssä vai avioliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, asia ei ole noin. Sinulla on edelleen aikuisen oikeudet matkustaa ihan yksinkin. Sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta vaimosi matkoja maksaa.
Mikä sinä olet muiden avioliittoja päsmäröimään. Aika näyttää, mitä liitoissa saa tehdä ja mitä ei. Päätöksiä ei tehdä vauvapalstan komentelujen pohjalta.
Pitääkö sinulle tavata mikä on ajanvietteenä käytettävän keskustelupalstan tarkoitus? Siellä kerrotaan mielipide aloittajan tekemään aiheeseen.
Yleensä jo ennen avioliittoa sovitaan yhdessä parisuhteen "säännöt" esim. juurikin yksin matkustamisen suhteen, ettei sitten tule yllätyksenä että toisen käsitykset onkin erit.
Eikä se avioliito anna mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa rajoittaa kenenkään itsemääräämisoikeutta, vaikka omistushaluiset puolisot niin olettaakin.
Miksi pitää tehdä näitä alotuksia jos ei itse sitten enään osallistu keskusteluun.
Tottakai jokainen saa matkustaa yksinkin. Oli parisuhteessa tai perheellinen. Elämä on tarkotettu elettäväksi. Kukaan ei omista toista. Toivottavasti kukaan ei lähde siihen ralliin että pitää elää toisen ehdoilla. Jokainen yksilö määrittää oman elämänsä. Piste.
No jopas!
Meillä molemmat matkustaa työssään eikä niistä ilmoiteta kuin kohde ja lähtö/tuloajat. Nuo vm lähinnä sen takia että tietää laittaa palaajalle ruokaa ja mieheni hoitaa usein mun kenttäkuljetukset.
Reissun sisällöstä tulee kerrottua jälkikäteen jos siihen sisältyy joku mukava tilaisuus tai hyvä ravintolakokemus.
Minä reissaan yksin/ystävieni kanssa myös, mies ei juurikaan. Ei koskaan mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työreissut ovat tietysti asia erikseen, nehän eivät ole mikään omaehtoinen valinta vaan työnantajan määräämiä. Tavalliseet lomareissut ovat sitten asia erikseen. Pistäisin itse todella pahakseni, jos mieheni ilmoittaisi lähtevänsä vaikka viikoksi Kanarialle ja sillä sipuli. Perheessä ei toimita niin, ei vaikka totta kai sinänsä ihmisillä on oikeus matkustella keltään mitään lupia kyselemättä. Kyse on periaatteesta, että katsotko että sulla on osana perhettä tai parisuhdetta tehdä asioita ottamatta muita lainkaan huomioon ja elämällä yksin omaa erityistä elintasoasi loukata muuta perhettä. Mun mies et olisi kauan tuolla menolla.
Siis hetkonen. Myönnät, että ihmisellä on oikeus matkustaa yksin paitsi jos on perheellinen. Perusteletko vähän tuota ajatusta, että yksin matkustaminen on muilta pois ja itsekästä? Miksei perheellisellä ihmisellä ole oikeutta omaan aikaan ja miksi olet sitä mieltä, että yksin matkustaminen nostaisi tämän matkustavan ihmisen elintasoa?
No ainakin se lisää sen ihmisen/puolison rahavaroja joka ei matkustele :)
Jo äitini aikoinaan (80-luvulla) matkusteli yksin, koska isä ei halunnut matkustella. Ja äitini oli aika kova käymään siellä ja täällä, niin koti-kuin ulkomailla.
Samaten minä matkustan paljon ilman puolisoani. Hänkään ei halua matkustella. Ei se avioliitto siitä kärsi vaikka toinen yksinään matkustelee. Jotkut osaa olla matkoillakin kunnolla ja muistavat, että kotona on aviopuoliso ja perhe. Ei se sen kummempaa ole.
Provoaloitus, mutta onhan näitä kummallisia liittoja, joissa ei luottamusta toiseen ole. Mikä järki silloin on olla edes yhdessä?
Meillä mies tekee työreissuja ja kumpikin tekee myös vapaa-ajan reissuja niin yksin kuin muidenkin kanssa (no mies vähemmän, koska työssäänkin matkustaa). Kunhan koiran hoito on järjestyksessä, niin lähteä voi. Minä etenkin nautin matkustelusta yksinkin.
Elämä olis aika lailla tylsempää, jos ei voisi lähteä kuin aina kumppanin kanssa. Pari kertaa vuodessa tehdään toki myös joku reissu yhdessä.
Meille saattaa vielä piankin tulla tilanne, että mies lähtee ulkomaan-pestille kauas pariksi vuodeksi ja minä en missään tapauksessa lähtisi mukaan läheskään koko ajaksi. Käydä voisin esim. muutaman viikon silloin tällöin.
Toivottavasti provo, mutta siltä varalta, että ei ole...on ihan normaalia parisuhteessa olevankin matkustaa yksin tai kavereiden kanssa ilman puolisoaan jos haluaa. Jos toinen yrittää kieltää tämän niin itse en sellaisessa suhteessa viihtyisi. Me matkustellaan yhdessä ja erikseen, enemmänkin erikseen nyt kun on lapset. 17 vuotta yhdessä ja hyvin menee.
Tietysti jos toinen käyttää kaiken lomansa ilman puolisoaan matkusteluun tai kaikki yhteiset rahat (jos on yhteiset rahat) omiin lomiinsa, niin sekään ei ole ok.
Työmatkat nyt ovat itsestäänselvyys, ne eivät kuulu puolisolle lainkaan (paitsi erikoistilantessa, kuten jos kotona on pieni koliikkivauva, niin on syytä yrittää rajoittaa työmatkojaan).