Päiväkoti saa minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi :(
Saatan murehtia koko päivän jos tuntuu että lapsi on jotenkin väärin puettu tai joku juttu on unohtunut kotiin tms. Erosin lapsen isästä vuosien julman henkisen väkivallan ja kyykytyksen jälkeen. Minä muutin pois joten tuntuu että päiväkodissa minua pidetään syyllisenä tilanteeseen. Lapsi on oireillut eroa päiväkodissa ja tunnen että minua pidetään huonona äitinä kun rikoin perheen.
Ihan hirveä olo... :( :(
Kommentit (11)
Hoida lapsi hyvin ja rakkaudella.
Pidä huoli myös omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisesta.
Onhan sinulla läheisiä, joilta saat tukea ja lapsenhoitoapua tarvittaessa.
Antoisia kasvunvuosia ja tsemppiä kovasti :)
Ethän murehdi liikaa. Teet voitavasi ja se riittää.
Mene keskustelemaan ammattilaisen kanssa, taidat olla syvästi masentunut. Ja jos vaan suinkin pystyt niin puhu asiasta päiväkodissa. Kerro että elät vaikeaa aikaa ja pikkuasioista huomauttelu tuntuu nyt ikävältä.
Hae ehdottomasti keskusteluapua, tuollainen suhde on todella traumatisoiva. On lapsellesikin parhaaksi, että saat käsiteltyä nämä asiat.
Ei kukaan mieti kenen vika ero on. Kyllä kaikki tajuaa että monesti erontakana on pitkä suo oli sitten kumpi vain joka viimeisen sanan liittolle laittaa.
Mun ystävä vaihto miestä vaikka entinenkin oli hyvä mies, en oo ikinä ajatellut että se olis huono äiti tms. Mistä minä tiedän mikä heidän suhteessaan oli emotionaalinen puoli vaikka näytti pintapuolisesti hyvältä.
Lapset nyt usein kärsii erosta, mutta ole sinä vahva äiti ja sano lapselle että kaikki on hyvin. Vakuuta lapsi että olet onnellinen. Ja että isäkin on onnellinen. Että olette perhe vaikka että asu yhdessä.
Lapsen huoli on usein aikuisen voinnista ei omasta. Se että lapsi kokee että vanhemmilla on kaikki hyvin on iso taakka pois lapsen harteilta.Ero perheestä olen itsekkin ja muistan huolen vanhemmistani.
Ne on ihan pikkujuttuja jos on vähän väärin puettu tms. Jos ne nyt päiväkodissa jotenkin tuntuu olevan ilkeitä niin kerro niille että sinulla on tosi vaikeaa jolloin he ymmärtävät tukea sen sijaan että valittaisivat unohduksista.
Kyllä tässä nyt projisoit omia itsesyytöksiäsi pk-henkilökunnan ajatuksiksi. Voin vakuuttaa sinulle, ettei kukaan sinun avioeroasi tuomitse, varsinkaan tietämättä taustoista yhtään mitään. Puolet avioliitoista päättyy eroon, ei se ole mikään ihmeellisyys, jota tuntemattomat jäävät taivastelemaan ja miettimään.
Tsemppiä ap. Jos ja kun tuntuu ettet jaksa, niin hae apua. Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja on hyvä ja helppo ensimmäinen hoitokontakti. Puhuminen ammattilaiselle tekee todella hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyt projisoit omia itsesyytöksiäsi pk-henkilökunnan ajatuksiksi. Voin vakuuttaa sinulle, ettei kukaan sinun avioeroasi tuomitse, varsinkaan tietämättä taustoista yhtään mitään. Puolet avioliitoista päättyy eroon, ei se ole mikään ihmeellisyys, jota tuntemattomat jäävät taivastelemaan ja miettimään.
Tsemppiä ap. Jos ja kun tuntuu ettet jaksa, niin hae apua. Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja on hyvä ja helppo ensimmäinen hoitokontakti. Puhuminen ammattilaiselle tekee todella hyvää.
Puhuminen yleensäkkin tekee hyvää. Ihan sama kenelle pääsee purkamaan. Moni täällä ehdottaa ammattiapua, mutta kynnys sellaiseen on monille iso. Ap hakee keskustelu tukea nyt täältä. Täälläkin keskustelu voi auttaa.
Tsemppiä. Teit oikein kun erosit. Lapsen oireilu ei ole sinun syytäsi. Hoida lasta hyvin, helli ja rakasta ja vietä aikaa hänen kanssaan ja tee itsellesi selväksi, että se riittää.
Ja mä olen ihan ydinperheen äiti ja tunnen myös syyllisyyttä unohtuneista tavaroista tai vääristä vaatteista, mutta niitä sattuu kaikille! Et ole huono vaan normaali.
Puhu päiväkodin ihmisille tunteistasi. Helpottaa omaa oloa. Ja hanki itsellesi keskusteluapua.
Sitä olet niin lytätty, että nyt kuvittelet muidenkin lyttäävän sinut. Olisiko mahdollista saada keskusteluapua?