Häpeätkö koskaan (turhaan) vaatteitasi, vaikka ne olisivat ehjät, puhtaat...

Häpeän aina jos ne eivät ole Hugo Bossia, Tommy Hilfigeriä, Gant:ia, Dieseliä tai vastaavaa hintaluokan merkkiä.

Mua saattaa joskus jälkikäteenkin mietityttää, että olikohan ne nyt hyvät tai että ois sittenkin pitänyt laittaa jotain muuta. Pukeudun ihan siististi ja tavallisesti, mutta ehkä vähän varman päälle ja tylsästi.

Kyllä mä joskus häpeen. Kerran näin peilikuvani kirjaston ikkunoista ja näytin olevani alasti. Ei ikinä enää beigejä vaatteita koko kropan suojaksi.

Joskus kyllä. Varsinkin jos olen pukenut päälleni jotain mikä ei ole yhtään tyyliäni mutta en ole saanut heitettyä kierrätykseen.

En koskaan. Mulla ei ole ainoatakaan vaatetta, josta en tykkäisi, tai joka ei pukisi mua. Olen tarkka vaatteistani, ostan valikoidusti. En pröystäile merkkivaatteilla, ostan mieluiten sellaisia, joissa merkki ei näy ollenkaan. Mutta vaatteet pitää ehdottomasti olla hyvänlaatuisia, istua täydellisesti ja olla myös persoonallisia.

En kyllä? Ellei ole jotain hävettävää. Esimerkiksi jälkikäteen huomaisi paidan olleenkin nurinpäin tai joku kumma tahra takapuolessa tai muuta vastaavaa.

Minulla on hyvin yksinkertainen vaatekokonaisuus, jossa olen "kotonani". Silloin joskus kun tuli hankittua enemmän erikoisia vaatteita, joita tosi harvoin tuli käytettyä, saattoi joskus olla epävarma olo.

Minun vaatteet yleensä on vähän oudot, koska yleensä pukeudun siistimmin ja muodollisemmin kuin olisi välttämätöntä, olematta kuitenkaan pukumies. Teininä häpesin nuhjuisia ja tylsiä vaatteitani, mutta parempaan ei ollut varaa, tyylitajua eikä uskallusta. Ehkä häpeä jäi päälle ja muuttui osaksi luonnettani.

Jos laitan päälleni jotain ns. muodikasta tai perus kamaakin. Siis katselen usein ihmisiä, joilla siistit ja mietityt asut, rennot tai jakkupuvut, ja haluaisin olla kuin he. Mutta jos pukeudun itse niin, tunnen kuitenkin jotain outoa häpeää ja juuri siksi kai, kun en ole silloin sinut itseni kanssa. Eli edelleen kuljen sadetakissa ja kumppareissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä joskus häpeen. Kerran näin peilikuvani kirjaston ikkunoista ja näytin olevani alasti. Ei ikinä enää beigejä vaatteita koko kropan suojaksi.

Elokuva  tiedossa: "Painajainen kirjaston ikkunassa". :D

En ikinä.

Joskus, koska pukeudun melko rennosti ja värikkäästi. Ja sitten muilla on mustaa ja valkoista.