Teille, jotka kadehditte työttömiä
"kun meillä työttömillä on niin helppoa, kotona senkun makoilee ja rahaa tulee"
Tiedättekö miltä tuntuu, kun sitä vapaa-aikaa on vaan liikaa ja loputtomasti. Myönnän, on se kivaa maksimissaan sen kuukauden-kaksi. Silloin ehkä ajattelet kuinka ihanaa on kun esimerkiksi ehdit tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Niin sinä ehtisit, mutta he eivät ehkä ehdi. Kun vihdoin saat sovittua ystävän kanssa tapaamisen perjantai-illalle, odotat sitä jo maanantaista lähtien. Perjantai koittaa ja aloitat valmistelemaan itseäsi pikkuhiljaa ehkä jo aamusta asti, saatat jopa innostua käymään lenkillä, kun sovittu ohjelma saa energiaa sinuun. Koittaa ilta ja odotat puhelua ystävältä. Hän soittaa ja ilmoittaa että oli rankka työviikko eikä millään jaksa lähteä mihinkään. Siinä meni sekin viikon kohokohta. Saat viettää kaikki arkipäivät yksinään, koska ihmiset ovat töissä ja iltaisin harrastuksissaan.
Tiedättekö miltä tuntuu, kun illalla istut tietokoneen äärellä, katsot televisiota tai selaat puhelintasi iltamyöhään sen takia, jottei aamulla tulisi herättyä liian aikaisin ja näin ollen päivä tuntuisi entistä pidemmältä. Makoileit sängyllä ja harmittelet kun ei ole mitään oikeaa syytä nousta ylös.
Tiedättekö miltä tuntuu kun viikon ainut ohjelma on ruokakaupassa käynti, voisit ehkä jopa käydä siellä jokapäivä ajankuluksi. Et käy, koska tulisi kuitenkin ostettua jotakin ylimääräistä ja rahaa kuluisi liikaa. Pidät myös asuntoasi kokoajan siistinä, koska ei ole muuta kuin aikaa ja haluat puuhastella jotakin hyödyllistä. Vaihtoehtoisesti et saa mitään aikaiseksi, koska on vain pelkkää aikaa tehdä hommat. Alat siirtämään niitä seuraavalle ja sitä seuraavalle päivälle kun niitä ei ole mikään pakko ehtiä nyt tekemään.
Tiedättekö miltä tuntuu, kun olisi aikaa ja intoa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan mutta et voi, sillä näihin tarvitaan yleensä hieman kalliimpia raaka-aineita ja kuukauden ruokabudjettisi ylittyisi. Voit tietysti leipoa esimerkiksi pullaa - itsellesi, ellei joku ehdi luoksesi kahvittelemaan.
Tiedättekö miltä tuntuu, kun ihmiset patistavat lenkkeilemään ja liikkumaan ulos, sillä se on ilmaista ja auttaa työtöntä jaksamaan. Mitä jos se ei ole mieluisin tapani liikkua, vaan haluaisin käydä esimerkiksi pilates ja barre -tunneilla sekä body jamissa. En voi, koska ne ovat hinnoiteltu töissäkäyville. Työttömän kuuluu lenkkeillä!!!!! Oikeastaan vihaan lenkkeilyä.
Tiedättekö myös sen, miltä tuntuu kokea olevansa jatkuvasti "huonompaa kansaa, loisimassa veronmaksajien kukkarolla jne". Työttömiä syyllistetään ja koitetaan jatkuvasti keksiä keinoja kuinka työtön saadan työnnettyä johonkin orjatyöhön.
Tässä vähän mietteitä nuorelta, kaksi kuukautta työttömänä olleelta. Moni varmasti kokee työttömyyden eri tavoin. Ja tätä helpottaisi se kun tietäisi milloin työttömyys päättyy. Minulla se päättyy ehkä ensi keväänä kun pääsen alani töihin samaan paikkaan kuin tänäkin kesänä.
Kommentit (6)
Höh olispa mullakin! No en tietysti tätä kavereiden kohdalle toivo mutta olis kiva vaan "hengailla" päivät yhdessä...
Ap
Täysin totta! Itselläni on työpaikka jossa käyn kerran viikossa ja se on minun viikkoni kohokohta.
Moni kuulostaa tutulta myös opiskelijan korvaan. Aikaa vie toki luennolla istuminen ja lukeminen, mutta vapaa-aika tuntuu juuri tuolta. Olisi opiskelijabileitä joissa tutustua ihmisiin, mutta siinä yhdessä illassa menisi vähintään viikon budjetti. Olisi kiva käydä joskus kaverin kanssa kahvilla, mutta sitten muistat kahvilan tavallisen maksavan saman verran kuin viikon aamupalat. Kaikista eniten surettaa se kun tekisi mieli lähteä kotikotiin näkemään vanhempia, mutta eipä se viikonlopun aterioiminen muualla korvaa sitä rahallista menetystä junalipuista.
Voisihan sitä mennä "opiskelijahintaisiin" jumppiin ja muihin harrastuksiin, tai sitten voi säästää sen rahan kun saa pelätä seuraavana kesänä olevansa työtön - tosin erotuksella "oikeisiin työttömiin" ettet saa mitään tukea.
Minä en koe työttömyyttä lainkaan noin. Olen ollut nyt myös 2 kk työttömänä ja aiemmin olin muutama vuosi sitten 8 kk. Nautin kiireettömistä aamuista, ihanista syyspäivistä, lenkkeilystä, päiväunista ja siitä että voi käydä kaupassa keskellä päivää ruuhkattomaan aikaan. On ihanaa kun ei tarvitse nähdä ketään jos ei halua ja saa olla ihan omassa seurassaan. Mainittakoon että ammattini on sellainen, jossa täytyy olla sosiaalinen koko ajan, joten se selittänee tätä oman rauhan kaipuuta.
Omalla kohdallani on niin, että töitä tuskin löytyy tältä paikkakunnalta ja koska en ole enää kaksvitonen niin tilanne ei ainakaan muutu paremmaksi ajan myötä, joten voi olla että vielä tähän kyllästyy. Toki se mietityttää kun ei ole minkäänlaista tietoa tulevaisuudesta, mutta nyt juuri en jaksa stressata sillä asialla.
Ap on ilmeisen nuori, joten hänellä on vielä toivoa saada töitä! :)
Mun kaikki kaverinikin ovat työttömiä tai nuoria eläkeläisiä. Kaikilla on aina aikaa ja hauskaa riittää.