Lue keskustelun säännöt.
Naapurin 12v poika tuli meille itkien, kun lemmikkirotta kuoli, onko normaalia?
04.10.2016 |
Ymmärtäisin jonkun koiran tai kissan, mutta rotta? Ja vielä poika tämä 12v.
Kommentit (19)
On normaalia. Lemmikkiin kiintyy, oli kyse sitten koirasta, kissasta, rotasta tai vaikka hämähäkistä.
Itse itkin 13-vuotiaana kun akvaariossa asustelleet sammakkoni ja kotiloni kuolivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei olisi normaalia? Moni aikuinenkin itkee, kun kadottaa jotakin sellaista, jolla on paljon tunnearvoa. Joku kiintyy lemmikkiinsä, joku toinen vaikka perintökorviksiinsa.
On normaalia. Poika on varmaan herkkä eikä pelkää näyttää tunteitaan.
Vastaa ap näihin: onko normaalia kiintyä lemmikkiin? Onko normaalia, että on tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin jonkun koiran tai kissan, mutta rotta? Ja vielä poika tämä 12v.
Eläimen pienuus ei vähennä lemmikin menettämisestä koetun surun määrää. Että kehtaatkin arvostella! Ajattelematon, typerä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itkin kun rottani kuolivat. Olen 32-vuotias.
Onko AP normaali? Peukku ylös = kyllä, alas = ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotta on lisäksi sosiaalinen eläin eli sitä pitää hoitaa ja sen kanssa voi puuhailla aisoita.
Toki rotan aivot on pienet, joten mitään kovin vaikeaa se ei opi.
Kyllä meilläkin on surtu kuolleiden lemmikkirottien perään.
Tuo osuus teille tulemisesta ei kuulostaa normaalilta jos olette noin kylmiä ja tunnevammaisia ihmisiä. Muuten erittäinkin normaalia. Pitäisin epänormaalina jos ihminen ei surisi jonkun elävän olennon kuolemaa, varsinkin oman lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poika ei saisi itkeä? Toivottavasti ap:llä ei ole poikalapsia, jos ajattelee, että pojat ei saisi itkeä. Jos on, niin voi lapsiparkaa...
Olin työmatkalla Australiassa kun mies antoi meillä tulapäisesti olleen kissan pois. Kissa oli kakkinut väärään paikkaan ja pääsi jonkun kirjailijan toiseksi kissaksi. Olin hyvin vihainen ja itkin. Ikävöin kattia. Mies hämmästynyt ja sanoi että surin kattia enemmän kuin sairasta äitii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. Rotatkin kuolevat jossain vaiheessa.
12, kai oli tuon jälkeen ex-mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle normaalia, aikuisen itkemistä eläimen perään pidän naiivina.
On täysin normaalia! Meillä oli lemmikkihiiri ja se putosi ja kuoli, ja koska se oli lapselle rakas ja tärkeä, isäkin itki!!! Ja sekin on ihan normaalia, koska myötätunto on hyvä tunne ja sen voi ja saa ilmaista!
Haettiin sitten uusi pikku lemmikki. Samalla juttelimme, että kuolema liittyy ihmisten ja eläinten elämään, eikä tämä seuraavakaan eläin elä yhtä kauan kuin me ihmiset, joten siihen pitää varautua ja asennoitua oikein.
Ap:n oma käytös jäi mietityttämään, kuinka hän suhtautui naapurin poikaan tämän tullessa kertomaan lemmikkinsä kuolemasta. Nauroitko? Vähättelitkö? Sellainen käytös ei ole oikein eikä normaalia, vaikka voikin olla yleistä.
Rotta on ns. jyrsijämaailman koira. Siihen kiintyy aivan eri tavalla kuin vaikka hamsteriin, rotalle voi opettaa asioita, rotta osoittaa kiintymystään omistajaansa kohtaan (mikä muuten näyttää erittäin hauskalta,
). En yhtään ihmettele, että suru tulee puseroon. Rotan kanssa syntyy aivan erilainen side, vaikka rottia pidetään ällöttävinä ja rumina, niihin tutustuessa huomaa, että ne ovat paljon monimuotoisempia olentoja. Paljon jaksamista pojalle <3Ehkä tuli vaan vahingossa. Ei vielä tiedä että sinä olet tunnekylmä psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Rotta on lisäksi sosiaalinen eläin eli sitä pitää hoitaa ja sen kanssa voi puuhailla aisoita.
Toki rotan aivot on pienet, joten mitään kovin vaikeaa se ei opi.
Kyllä meilläkin on surtu kuolleiden lemmikkirottien perään.
Yllättävää, että rottia omistanut ei ole tiedostanut lemmikkiensä potentiaalia :O
Aivojen koko ei suoraan kerro niiden tehokkuudesta, vaan enemmän vaikuttaa niiden rakenne. Rotat oppivat ihan samantasoisia juttuja kuin koirat, itseasiassa jotkut yksilöt jopa vaikeampiakin juttuja kuin keskiverrot piskit. Rotat ovat lisäksi sosiaalisuutensa ja opportunisminsa vuoksi hyvin helposti koulutettavissa. Suurin ongelma on niiden lyhyt ikä, juuri kun ne ovat parhaimmillaan niin ne alkavatkin jo kärsiä vanhuudenvaivoista :(
Mitä tulee itse aiheeseen niin kyseinen lapsi on hyvin normaali, rotta voi olla mitä parhain kaveri vaikka onkin pieni kooltaan ja halpa hinnaltaan. Itse näin juuri viime yönä unta kahdesta viimeisimmästä rotastani, herättyäni oli hetken haikea olo ja mietiskelin, että omalle lapselle pitää varmaan hankkia pari rottaa, kunhan alkaa kinuamaan lemmikeitä.
Se rotta oli hänelle kuin koira tai kissa jollekulle muulle. 12 v poikakin saa olla herkkä ja välittävä.