Mitä sanoisit aloittelevalle aineenopettajalle tällaisessa tilanteessa?
Olen sijaisena keskikokoisessa koulussa. Opetan lukiolaisia ja yläkouluikäisiä. Koen, ettei minusta opettajana erityisemmin pidetä yläkoulun puolella ja olen yrittänyt pohtia mahdollisia syitä. Lukuvuosi on vasta alussa ja olen hämmentynyt, että alusta asti joiden luokkien oppilaat ovat suhtautuneet minuun jopa vihamielisesti. Voisin lohduttautua sillä, että murrosikäiset vain ovat sellaisia, mutta suurin osa opettajista täällä onnistuu saamaan ryhmänsä kuriin. Tai näin ainakin olen ymmärtänyt. Joidenkin luokkien oppilaat ovat suorastaan häijyjä ja heidän tavoitteensa on sabotoida tunteja kaikin keinoin. Kotona lapsia puolustellaan. Minulla on vielä melko vähän kokemusta opettajana, joten en ole aivan varma, onko tämä todella opettajan arkea, vai onko minussa opettajana jotain "vikaa".
Kommentit (27)
Muutan istumajärjestyksen, kiitos vinkistä. Voinen siis ajatella, että minulla on mahdollisuus kehittyä ja harjaantua erityisesti oppilaan luontevassa kohtaamisessa ja jämäkkyydessä. Ja ehkä seuraavassa työpaikassa saan kunnon perehdytyksen koulun käyntätöihin.
Ihanan asiallinen ketju. Olen itsekin saanut hyviä vinkkejä, kiitos! T. Toinen aineenope
Miten sinä voisit saada kunnioitusta ja auktoriteettia?
Itse olin nuorena poikaluokassa pitämässä kaksoistuntia. Ensimmäinen tunti oli täyttä hulinaa, ja panin merkille siinä muutaman vintiön. Toisen tunnin alkaessa luettelin kuusi nimeä: tulette sitten tämän tunnin jälkeen keskustelemaan opettajainhuoneeseen. Oli sitten aika lailla hiljaisempi se toinen tunti.
Saatko sinä mitään tukea kollegoilta ja esimiehiltä? Olen itse ollut se, joka on saattanut avata luokan oven epäillessäni, että opettajaa ei ole paikalla. Oli hän, täysiä palvelulisiä saanut miesopettaja, mutta ei siinä mitään. Myös minun luokkaani on tullut naapuriluokan opettaja samalle asialle.
Keskustele vaikka rehtorin kanssa tästä asiasta, jospa hän voisi auttaa sinua jotenkin.
Olen itse tehnyt paljon sijaisuuksia, ja kohdannut jos mitä ongelmia. Huumorintajulla pärjää paremmin kuin nipottamisella. Kun teinipojat ihailevat fyysisiä ominaisuuksia, älä suutu vaan kiittele tai heitä joku villimpi herja, jolla hiljenevät.
Enää en mene luokkaan, jos minulla ei ole etukäteen edes nimilistaa ja siinä muutama merkintä erikseen silmällä pidettävistä yksilöistä.
Tsemppiä teille opet! Olkaa lujia, reiluja ja omia itsejänne.
Vierailija kirjoitti:
Jos on joku yksi paha häirikkö, voisit kokeilla henkilökohtaista lähestymistä. Että mites sulla menee, ootko osannut tehdä läksyjä jne. Jos häiriköltä löytyy yhtään sydäntä, niin ei kehtaa olla ilkeä ystävälliselle opettajalle. Itse en ainakaan kehdannut. Taustalta voi löytyä myös muita ongelmia. Mä olin jossain vaiheessa niin masentunut, etten jaksanut tehdä läksyjä tai keskittyä tunnilla, usein en edes jaksanut raahautua kouluun asti. Yläasteikäisetkin ovat ihmisiä ja heillä voi olla ongelmia, niin ärsyttäviä kuin osaavatkin olla.
En nyt tarkoita siis, että sun pitäisi antaa kävellä sun päältä tai että et saisi komentaa. Työjärjestys on oltava luokassa.
Ai niin ja yksi juttu vielä: älä alennu oppilaitten tasolle, eli älä hauku oppilaita tai kiroile heille. Minua joskus jotkut opettajat haukkuivat muun luokan edessä, se oli todella nöyryyttävää. Jos haluat keskustella oppilaan kanssa hänen käytöksestään, tee se tunnin jälkeen kahden kesken ja asiallisesti.
t. masentunut häirikkö
Istumajärjestys valmiiksi uudelle ryhmälle, Seuraamuksia käytösrikkeistä (wilma-merkinnät, kasvstuskeskustelu. .), pidä kiinni säännöistä kuten pipot pois aina ja kaikilta, tavoitteet ja arvosanan muodostuminen selväksi, vaihtelevaa tekemistä tunneilla (ei paljoa hiljaa istumista. .),jämäkkyyttä, mutta myös kiinnostusta oppilaisiin ja "lämpöä". Loppu on kiinni pelisilmästä ja rakkaudesta "lajiin ". Nimim. 10 vuotta yläkoulussa.