Lue keskustelun säännöt.
väsynyt yh-äiti avautuu
03.10.2016 |
herään 7.oo kimeään "ÄITIII!-"huutoon. moni sanoo että on ihana herätä lapsen hymyyn, minä en sellaista ole kokenut. pienempänä ulvoi leuka väpättäen tissiä ja nykyään kiekuu äitiä. herää aina metelin kanssa.. vaihdan vaipan,
laitan kahvin tippumaan ja poitsun syöttötuoliin. sylkee aamupuuroa pois, heittää lusikkaa lattialle ja huutaa "pampamam!" kahvi jäähtyy.
aamupalan jälkeen pistän dvd: n päälle siinä toivossa että saan pukea rauhassa. olen saanut rintsikat päälle kun kuulen jotain. kerran olen jahdannut poikaa pelkissä stringeissä rappukäytävään, tällä kertaa "vain "tyhjentää keittiön laatikoita ja PuuhaPete pyörii tyhjille seinille.
suihkin dödöä vahingossa suuhun, hiuksissa on takkuja, silmien alla pussit. poitsu tulee ja lyö spagettikauhalla takamukseen. yritän saada pojalta yöpukua turhaan pois ja lopulta sullon pyjamineen päivineen haalarin sisään. ulkona kirkuu ja pyrkii pois rattaista. kun nostan maahan, istuu siihen eikä liiku. päätäni särkee. sidon pojan rattaisiin, annan syksyn lehtiä ihmeteltäväksi ja koetan selvitä kaupalle mahdolliseman nopeasti. ostan pussi-italinpataa, itsetehty on kuulemma parempaa mutta ei nyt tässä jaksa... ja vessanpaperia, muista nyt se vessanpaperi!
kotona poitsun vaippa on vuotanut läpi. jahtaan kuivan vaipan ja kosteuspyyhkeiden kanssa asunnon läpi. laitan aamuista kahvia ja mikroon ja tarjoan pojalle välipalaa. tukassa on jo kuivunutta kaurapuuroa ja nyt myös jugurttia. luen kirjaa, pinoan puisia palikoita. kahvi on pahaa ja hukutan sen puoleen pussiin sokeria. poitsu sippaa matolle ja tiedän, että minun pitäisi nukkua myös, mutta pyykikori pursuaa yli ja tiskitkin on tiskattava.
poitsu nukkuu 30 min ja herää idioottinaapurin poraamiseen. äitini tulee vierailulle, hukuttaa pojan suukkoihin ja sirkuttaa mummin enkelistä. keitän tuoretta kahvia, äiti on ostanut suklaakeksejä joita poika mutustaa tyytyväisenä ja kurkottaa mummin sylistä verhoihin, ennenkuin ehdin tehdä mitään. kahvit juotua äiti puuteroi naamansa ja tekee lähtöä, valittelee kiirettä. poika kiljuu mummin perän naama suklaassa.
ulkoiluaika. poika tahtoo keinuun ja samantien pois. liukumäki pelottaa. minun on kylmä. 45 min ja annan periksi, palaamme sisälle . syötän pojalle loput suklaakeksit ja tiskaan viimein sen tiskivuoren pois. koetan saada poikaa innostumaan legoista, poika heittää minua palikalla silmään. ja se pirun naapuri poraa taas!
ilta. poika polskii vannassa ja itse revin takkuja tukastani . olen kalpea kuin kuollut ja paitani haisee hieltä. iltapalaksi annan pojalle velliä nokkamukista ja yritän viimein syödä jotain. saan alas palan leipää ja lasillisen maitoa. käyn pötköttelemään sängylle ja luen pojalle, tämä hyppää pois ja juoksee karkuun. hylkään kirjan ja laitan tablelta lastenohjelmia. no nyt se nukahti! makaan pimeässä tietäen että pitäisi mennä suihkuun ja pestä hampaat, ei jaksa..
aamu, 6.30 . eilinen alkaa alusta...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
teillä paljon hyvää päivissä, ulkoilua, kirjan lukua, leikkiä. Teet paljon lapsen kanssa :) ja vielä mummikin mukana kuvioissa, mikä on hyvä juttu. Nyt kun lapsi on kahden vanha, voit alkaa pikkuhiljaa vaatia häneltä hiukan enemmän, ei saa sotkea pöydässä, pitää istua kiltisti rattaissa sovitun ajan. Saa kävellä itse, jos osaa noudattaa neuvoja / pitää rattaista kiinni. Suihkuun sinun pitää päästä, ja hammaspesulle. Käykää yhdessä suihkussa, lapsi voi olla ammeessa vieressäsi kun sinä käyt suihkussa. Pesette hampaat yhdessä. Näin pääset heti nukkumaan kun lapsi simahtaa. Voisiko tv ja dvd soitin olla keittiössä jotta voit valvoa lasta (joka katsoo lastenohjelmaa) sillä aikaa kun sinä raivaat keittiön?
Kohta alkaa olla aika miettiä myös päivähoitoa kuten moni sanonut. Pari päivää viikossa voisi toimia jo kaksi vuotiaalla oikein hyvin, mieti asiaa, käykää aloittelemassa avoimessa päiväkodissa vaikka ensi alkuun.
Itse jäin miettimään, että missä kohtaa lapsen kanssa ollaan läsnä. Palikoita koottiin ja luettiin, mutta oltiinko läsnä silti? Lapset kannattaa opettaa jo vastasyntyneestä siihen, että herätessä on vastassa iloinen ja hymyilevä naama. Mutta se eka yleensä onkin se harjoituskappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ap tympeistä kommenteista, ilkeille ihmisille ei käy hyvin omassa elämässään. Ovat tyytymättömiä ja kommenteista päätellen eivät kovinkaan älykkäitä.. Sinun tekstisi oli huumorintajuista eli huumori ja elämäntaito varmaan kantavat sinua pettymyksistä huolimatta ja tietysti rakkautesi poikaa kohden. Mieti hoitopaikka ja työ, saatte kumpikin vaihtelua ja se auttaa jaksamaan. Puhu suoraan äidillesi tai etsi varamummopalvelu. Jokin mukava kaverisi voisi olla seurana, että voitte vaikka ulkoilla.
Pienet hetket auttavat jaksamaan, hyvää tuulta syksyynne!
PIenet lapset vie hirveästi energiaa. Mut silti tuossa on jotakin vikaa...? Ei se nyt noin kamalaa pitäis olla. Ehkä olet itse niin stressaantunut, eikä sulla ole lapseen kontaktia, et lapsi sekoilee siksi? Ei sua tietenkään lohduta, mut millähän mahtavat pärjätä esim. 3 lapsen yh:t..? Jotain ovat keksineet, että selviävät eteenpäin. Luulen, et sun kannattais hakea apua itsellesi ensin- useimmiten lapsen sietämätön käytös johtuu vanhemmasta. Jos se ei auta, niin sitten lapsi tutkimuksiin.
Aika idiootteja ovat ihmiset jos mollaavat väsynyttä äitiä. Kuinka tyhmä tai vinoutunut luonne on sellaisella ihmisellä? Osa kehuu olevansa parempi äiti, osa ehdottaa kasvattamista tai ettei olisi tehnyt lasta ja toinen käskee viemään tutkimuksiin. Taitavat itse olla yhteiskunnan pohjasakkaa, suhtautumisestaan päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän hahmottaa tilannetta jotta voin antaa vähän specifempejä neuvoja..
Missä lapsen isä on? Siis kiinnosta a)miksi ette (enää) ole yhdessä ja b) eikö hän mitenkään osallistu lapsen hoitoon?
Onko lapsen ruokavalio varmasti kunnossa? Saa tarpeeksi vitamiineja ja hyvänlaatuista ruokaa. 2-vuotiaan ei pitäisi syödä vielä oikeastaan ollenkaan karkkia tai keksejä (ylimääräistä sokeria - -> epäterveellistä saa lapsen helposti "ylikieroksille")
Oletko töissä ollenkaan vai vaan päivät lapsen kanssa kotona? Tuon ikäiselle olisi hyvä jo edes osa-aikaisesti tarhassa - saa olla ikäistensä seurassa ja purkaa energiaa leikkeihin ja tottua ihmisiin. Ja sinun olisi hyvä mennä töihin - tottakai taloudellisesti ja saat myös aikuista seuraa ja muuta ajateltavaa.
Vastailitkin AP kysymyksiin - joten tuli mieleen vielä muutama ehkä käyttökelpoinen idea.
-Ihan ensimmäiseksi ala selvitellä hoitopaikkaa ja töihin paluuta. Vaikka Suomessa onkin usein tapana olla lapsen kanssa kotona 2-3v, ei se ole ainoa vaihtoehto. Monessa muussa maassa töihin palataan paaaaljon aiemmin ja silti lapsista kasvaa ihan kunnollisia kansalaisia :) Älä siis mieti ollenkaan mitään huonoa omaatuntoa tms vaan muista myös oma elämäsi ja hyvinvointisi. Lapsi saa lisää tarvitsemiaan virikkeitä päiväkodissa ja sinä saat töissä mielekästä tekemistä ja aikuista seuraa (+ lisätuloja).
-Onko lähistöllä muita lapsiperheitä tai YH:ita? Voisitteko sopia silloin tälläin yheisistä leikkitreffeistä jonkun kotona tai pihalla? Tai ehkä jopa niin että ottaisitte vuorotellen toisen lapsen hoitoon ja saatte siten hengähdystauon / aikaa käydä asioilla yms.
- Joku lapselle mielekäs harrastus jossa purkaa energiaa ja touhuta muiden samanikäisten kanssa?
- Katsokaa ja miettikää vielä sitä ruokavaliota, siihen voi myös hakea apua ammattilaiselta. Syöhän lapsi monipuolisesti ja terveellisesti?
- Muista että myös vähempi yhteinen aika lapsesi kanssa riittää kun se vaan on laadukasta - vähentäisin padeja ja dvd:ita ja tilalle muuta tekemistä. Esim jos lapsi on kovin kiinnostunut keittiövälineistä, voitte katselle ja leikkiä niillä yhdessä vaikka kokkaamista tai ravintolaa. Ja muistakaa ulkoilla + kunnon vaatteet päälle jotta ei pieni sade tai kolea ilma haittaa - liikuntaa ja raitista ilmaa!
- Jos lapsi käy jatkuvasti ylikierroksilla tai on aggressiivinen - käykää lääkärillä. Ehkä kaikki ei ole kunnossa.
Mutta kokeilkaa muut vinkit ensin, voi olla että ihan näillä tilanne helpottuu.
Tsemppiä ja voimia, toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi!
Olet super. 2 vuotta olet jaksanut noin hienosti!
PS. Minäkin suosittelen varovaisesti töihin/opiskeluun palaamista ja lapsen laittamista päiväkotiin. Noinkin "iso" pärjää siellä jo mainiosti ja sinäkin saisit vähän vaihtelua.
Hyvää syksyn jatkoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se on lapsen kanssa. Sulta puuttuu tukiverkko ja onhan se yh:na raskasta, kun ei toista ole siinä koskaan apuna. Neuvoksi sanoisin, että laita lapsi päiväkotiin ja sinä töihin. Saisit itsesi irti tuosta putkesta. Tekee hyvää päälle, kun tekee välillä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti vaan avuksi, kyllä se hoitaa. Lisäksi esim kummeja saa käyttää säälimättä hyväksi.
Päivähoidossa tietysti haittapuolena tuon ikäisellä, että jos lapsi ei vielä puhu lauseita. Monet kun hennoo laittaa lapsensa vieraalle hoitoon vasta sitten kun lapsi pystyy kunnolla ilmaisemaan itseään (eikä pelkällä itkulla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiävaan kirjoitti:
Päivähoidossa tietysti haittapuolena tuon ikäisellä, että jos lapsi ei vielä puhu lauseita. Monet kun hennoo laittaa lapsensa vieraalle hoitoon vasta sitten kun lapsi pystyy kunnolla ilmaisemaan itseään (eikä pelkällä itkulla).
Eikä lapsi opi puhumaan jos ei hänelle olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
tsemppiävaan kirjoitti:
Päivähoidossa tietysti haittapuolena tuon ikäisellä, että jos lapsi ei vielä puhu lauseita. Monet kun hennoo laittaa lapsensa vieraalle hoitoon vasta sitten kun lapsi pystyy kunnolla ilmaisemaan itseään (eikä pelkällä itkulla).
Eikä lapsi opi puhumaan jos ei hänelle olla läsnä.
Harvassa maassa (ja Suomessakin varmaan harvalla ihmisellä) on mahdollista hiimailla beibin kanssa kotona kunnes hän puhuu täydellisiä lauseita - ja kyllä niistä silti ihan ihmisiä kasvaa vaikka aikaisemmin hoitoon laittaa. Tekee vaan hyvää kehitykselle. Ja laittaa vaikka erikieliseen päiväkotiin, kuin mitä kotona puhutaan -beibi oppii vauhdilla uuden kielen.
onpa moni vastannut, kiitos.. vastaan nyt muutamiin kysymyksiin. pojan isä häipyi kuvioista odotusaikana, vaati aborttia ja suuttui kun en suostunut. oli suoraan sanoen isku naamaan miehen reaktio, olimme seurustelleet jo vuoden ja puhuneet yhteenmuuttamisestakin.. poika on ns. "kapselivauva", eli ehkäisy petti!
toivoin että miehessä heräisi jotkut isänvaistot mutta turhaan, poitsu ei kiinnosta. oma isäni taas kuoli 11v ja sitten ja äiti... pari vuotta surtuaan alkoi elää jonkinlaista uutta nuoruutta, naista jonka muistan lapsuudestani ei enää ole :( välillä mietin, että jos isä eläisi.. veisikö äiti poikaa puistoon? toisiko tuoretta pullaa tullessaan? nyt poika on mummille pelkkä.. asuste ja vierailut luonani velvollisuus.
töihin menoa olen miettinyt ja tarhapaikan hakemista poitsulle. pitää varmaan ryhtyä ajatuksista tekoihin !
kyllä tuo pikkujätkä on minulle niin rakas, tuntuu vain välillä että pää poksahtaa..
ap