Lue keskustelun säännöt.
väsynyt yh-äiti avautuu
03.10.2016 |
herään 7.oo kimeään "ÄITIII!-"huutoon. moni sanoo että on ihana herätä lapsen hymyyn, minä en sellaista ole kokenut. pienempänä ulvoi leuka väpättäen tissiä ja nykyään kiekuu äitiä. herää aina metelin kanssa.. vaihdan vaipan,
laitan kahvin tippumaan ja poitsun syöttötuoliin. sylkee aamupuuroa pois, heittää lusikkaa lattialle ja huutaa "pampamam!" kahvi jäähtyy.
aamupalan jälkeen pistän dvd: n päälle siinä toivossa että saan pukea rauhassa. olen saanut rintsikat päälle kun kuulen jotain. kerran olen jahdannut poikaa pelkissä stringeissä rappukäytävään, tällä kertaa "vain "tyhjentää keittiön laatikoita ja PuuhaPete pyörii tyhjille seinille.
suihkin dödöä vahingossa suuhun, hiuksissa on takkuja, silmien alla pussit. poitsu tulee ja lyö spagettikauhalla takamukseen. yritän saada pojalta yöpukua turhaan pois ja lopulta sullon pyjamineen päivineen haalarin sisään. ulkona kirkuu ja pyrkii pois rattaista. kun nostan maahan, istuu siihen eikä liiku. päätäni särkee. sidon pojan rattaisiin, annan syksyn lehtiä ihmeteltäväksi ja koetan selvitä kaupalle mahdolliseman nopeasti. ostan pussi-italinpataa, itsetehty on kuulemma parempaa mutta ei nyt tässä jaksa... ja vessanpaperia, muista nyt se vessanpaperi!
kotona poitsun vaippa on vuotanut läpi. jahtaan kuivan vaipan ja kosteuspyyhkeiden kanssa asunnon läpi. laitan aamuista kahvia ja mikroon ja tarjoan pojalle välipalaa. tukassa on jo kuivunutta kaurapuuroa ja nyt myös jugurttia. luen kirjaa, pinoan puisia palikoita. kahvi on pahaa ja hukutan sen puoleen pussiin sokeria. poitsu sippaa matolle ja tiedän, että minun pitäisi nukkua myös, mutta pyykikori pursuaa yli ja tiskitkin on tiskattava.
poitsu nukkuu 30 min ja herää idioottinaapurin poraamiseen. äitini tulee vierailulle, hukuttaa pojan suukkoihin ja sirkuttaa mummin enkelistä. keitän tuoretta kahvia, äiti on ostanut suklaakeksejä joita poika mutustaa tyytyväisenä ja kurkottaa mummin sylistä verhoihin, ennenkuin ehdin tehdä mitään. kahvit juotua äiti puuteroi naamansa ja tekee lähtöä, valittelee kiirettä. poika kiljuu mummin perän naama suklaassa.
ulkoiluaika. poika tahtoo keinuun ja samantien pois. liukumäki pelottaa. minun on kylmä. 45 min ja annan periksi, palaamme sisälle . syötän pojalle loput suklaakeksit ja tiskaan viimein sen tiskivuoren pois. koetan saada poikaa innostumaan legoista, poika heittää minua palikalla silmään. ja se pirun naapuri poraa taas!
ilta. poika polskii vannassa ja itse revin takkuja tukastani . olen kalpea kuin kuollut ja paitani haisee hieltä. iltapalaksi annan pojalle velliä nokkamukista ja yritän viimein syödä jotain. saan alas palan leipää ja lasillisen maitoa. käyn pötköttelemään sängylle ja luen pojalle, tämä hyppää pois ja juoksee karkuun. hylkään kirjan ja laitan tablelta lastenohjelmia. no nyt se nukahti! makaan pimeässä tietäen että pitäisi mennä suihkuun ja pestä hampaat, ei jaksa..
aamu, 6.30 . eilinen alkaa alusta...
Kommentit (54)
Aika vittumaisen oloisia kommentteja täällä taas.. Mutta eihän se oo yllätys tällä palstalla..
Harmi, kun en osaa itse neuvoa, minulla ei ole lapsia, eikä muutenkaan lapsista kauheasti kokemusta. Olen kuullut, että monilla lapsiperheillä se on aika ajoin taistelua, mutta sinä olet vieläpä YH, niin olet yksin vastuussa sitten kaikesta ja joudut itse kaikki asiat hoitamaan :(
Kuten joku muukin jo mainitsi, tilanne rauhoittuu ajan kanssa, kun lapselle tulee ikää.
Onko sulla AP ketään, jolta voisit pyytää joskus apua että saisit omaa aikaa? Sukulaisia, ystäviä jne? Jos ei, niin jostain lastensuojelu/perheneuvola paikoistahan voi saada ammattilaisen auttamaan? Joka käy teidän luona vaikka 1-2 x viikossa auttamassa lasten hoidossa? En tarkkaan tiedä, mikä se paikka on, josta tuota apua saa, joku fiksumpi kertokoot? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme sekoilua. Ei mun ja lapsen päivät tuollaisia ole! Opeta lapsesi tavoille ja opettele itse elämänhallintaa. Ihan jo sekin auttaa alkuun että pukee ulos tarpeeksi niin ettei tarvitse valittaa kylmää. Aikuinen ihminen, miten noloa...!
Sun pokaali on jo postissa tulossa, onnittelut.
En mä ymmärrä mikä tossa on niin kamalaa. En tarkoita tätä pahalla tai halua vähätellä, mutta tollaisia pikkulapset ovat.
Herää aikaisin, syöminen on sottaista, kiukkuja tulee ja menee paljon päivän aikana, vaipat vuotaa, palikat lentelee, arjessa on tiskiä ja pyykkiä.
Ei tossa muksussa ole mitään vikaa, sua vaan kypsyttää arki ja olet väsynyt. Sun pitää mennä töihin ja laittaa lapsi hoitoon tai sitten vaan opetella nauttimaan arjesta ja siitä, että teidän elämä on nyt hetken aikaa lähmäisiä verhoja ja purettuja keittiönkaappeja.
Voi voi. Ei jaksa edes spagettia keittää . Hehe. Miten voit olla väsynyt ? Kerrostalossa asut yksin lapsen kaa.
Kaupasta saa lapsilukkoja! Uusavuttomuutta taas
Sulla taitaa olla erityisen haastava lapsi. Lapsen käyttäytymistä yrittäisen kyllä muutta positiivisempaan suuntaan. Kuulostaa, et lapsi määrää tahdin ja hänelle on viihdettä juoksuttaa sua. Mieti asiat joihin haluat muutosta ja toimi sen mukaisesti. Ole johdonmukainen valitsemiesi asoiden suhteen, niin lapsikin huomaa, että sinä olet perheesi pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
makaan pimeässä tietäen että pitäisi mennä suihkuun ja pestä hampaat, ei jaksa..
aamu, 6.30 . eilinen alkaa alusta...
sä voit laittaa lapsen päiväkotini josset jaksa. neuvola tekee perhetyötä. ottakaa joku harrastus, vaikka perhekerho (kirkko, mll yms). tulee jo parempi mieli kun jaksaa mennä ovesta ulos, vaikka niissä verkkareissa.
mitä enemmän pieni lapsi saa olla ulkona, sitä enemmän istä luultavasti väsyttää.
heti kun tuntuu että jaksat, tee vaikka 4 erilaista ruokaa ja pakasta ne kerta-annoksina. voit sitten syödä niitä lapsen kanssa jossei jaksa aina kokkailla. tai pilttikin on parempaa ravintoa kun ne suklaakeksit..
kyllä itselläkin hajoaisi pää, jos oltaisiin vain omassa pihassa tai kodissa.
Hyvä teksti, mutta oisit nyt vaan jasksanut käyttää isoja kirjaimia. Tsemppiä jaksamiselle, ja laitahan poitsu hoitoon jos tuntuu että et jaksa iloisena hoitaa poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuta siltä, että nautit poikasi kanssa olemisesta! Laita poika hoitoon! Sitten jaksat illat, ja huomaat hetkiä jolloin jopa alat nauttia poikasi seurasta!
Oletko ottanut sen lapsen aamulla kainaloon? Silittelet, rauhoittelet, luet kirjaa jne otat sen rauhallisen hetken? Siivonnut pois kaiken turhan, lapsilukot kaapeissa, jne. Juonut sen kahvin laput silmillä, puuro yms sotkut kuuluu siihen vanhemmuuteen. Oikea elämä ei ole romanttinen elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä paljon hyvää päivissä, ulkoilua, kirjan lukua, leikkiä. Teet paljon lapsen kanssa :) ja vielä mummikin mukana kuvioissa, mikä on hyvä juttu. Nyt kun lapsi on kahden vanha, voit alkaa pikkuhiljaa vaatia häneltä hiukan enemmän, ei saa sotkea pöydässä, pitää istua kiltisti rattaissa sovitun ajan. Saa kävellä itse, jos osaa noudattaa neuvoja / pitää rattaista kiinni. Suihkuun sinun pitää päästä, ja hammaspesulle. Käykää yhdessä suihkussa, lapsi voi olla ammeessa vieressäsi kun sinä käyt suihkussa. Pesette hampaat yhdessä. Näin pääset heti nukkumaan kun lapsi simahtaa. Voisiko tv ja dvd soitin olla keittiössä jotta voit valvoa lasta (joka katsoo lastenohjelmaa) sillä aikaa kun sinä raivaat keittiön?
Kohta alkaa olla aika miettiä myös päivähoitoa kuten moni sanonut. Pari päivää viikossa voisi toimia jo kaksi vuotiaalla oikein hyvin, mieti asiaa, käykää aloittelemassa avoimessa päiväkodissa vaikka ensi alkuun.
Varmuusketju ulko-oveen maksaa rautakaupassa tai Tokmannilla oliko joku 5€. Sellaisen ruuvaat oveen. Kaapit sido kahvoistaan kiinni. Onneksi tuo aika ei kestä kauaa! Pystyisitkö muutaman kerran viikossa ottamaan äitisi tai ulkopuolisen hoitajan kotiin jolloin pääset tekemään jotain omaa, metsään kävelylle tms. Sokeria ei tosiaan kannata antaa lapselle (ja aikuistenkin tulisi välttää) se aktivoi aivoissa samoja alueita kun kokaiini, eli yliaktiivisuutta tiedossa. Poikasi kuulostaa varsin energiseltä pakkaukselta. Olisiko häntä mahdollisesta laittaa sellaiseen temppupäiväkotiin vai miksi niitä virallisesti kutsutaan jotka ovat selvästi liikkuntapainotteisia. Voimia sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tilannetta kyllä helpottais jos palaisit töihin ja saisit lapsen päivähoitoon. Saisit aikuiskontakteja ja osaisit nauttia illoista ja viikonlopuista lapsesi kanssa enemmän :)
Kerran viikossa kauppaan, ensin itselle kahvit aamuisin, sitten puuron voi syöttää jos kerran ei itse sotkematta osaa tai lapselle leipä käteen jos ei muka jaksa odottaa jne. Perhepuistoon juoruamaan muiden äitien kanssa. Teet sitä mikä sujuu juuri sinun lapsesi kanssa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia perus arkea pienen lapsen kanssa. Mutta tekstistä päätellen sä juot liikaa kahvia. Ja jos poika on levoton niin sokeri pois, ja tabletin lastenohjelmat pois, ne aiheuttavat levottomuutta. Jos pää ei kestä, niin mene töihin. Sinne ne muutkin äidit pakenevat kun äitiys käy liian raskaaksi. Minun mielestäni tuo oli ihanaa aikaa, varsinkin ulkoilut. Mene joka välissä ulos, niin itsekin jaksat paremmin. Jos lapsi vaan istuu maassa niin anna istua ja ota se niin usein mainitsemasi kahvikupponen ulos mukaan. Raitista ilmaa sekä sulle, että sun lapselles!
Tsemppiä! Kuulostaa tosiaan siltä, että olet väsynyt arkeen, ja siksi kaikki pienetkin vastoinkäymiset väsyttää suunnattomasti. Tiedän tunteen, olen itse myös 2-vuotiaan vilpertin yh-äiti. Itseäni ainakin väsyttää pelkästään se, että on aina ja jatkuvasti itse se, kuka on loppuviimein vastuussa. Ei ole mahdollisuutta ottaa lepotaukoja ehkä niin helposti kuin kahden vanhemman perheessä; esim sanoa toiselle vanhemmalle, että hoida sinä tänään iltatoimet ja nukutukset kun olen aivan lopussa.
Älkää käsittäkö väärin, olen iloinen lapsestani ja myös elämäntilanteestani, mutta kyllä yksin vastuussa oleminen väsyttää,. Silloinkin kun kaikki asiat ovat kunnossa.
Kannustan, kuten monet muutkin vastaajat, koettamaan saada sitä omaa aikaa edes hetkisen. Se oikeasti auttaa niin mielelettömåsti, että saa hetken aikaa olla jotain mutta kuin äiti. Itse jaksan liikuntaharrastuksen avulla pysyä tolkuissani, ja olen ehdottoman varmasti parempi äiti sen jälkeen :).
Jos mummosta ei ole hoitoapua, löytyisikö esim mll:lta perhekummia, tai kunnalta kotiapua edes pariksi tunniksi viikossa? Onko suvussasi varamummoja tai pappoja ketkä viettäisivät mielellään pari tuntia poitsun kanssa ulkoillen? Jos ei suvussa, niin ehkä netistä löytyisi? Mites mieskaveritoiminta?
Ihan älyttömän paljon jaksamista ja tsemppiä sinulle, kyllä ne päivät joskus helpottaa :)!
Tuntuu kuin sinulta puuttuisi kontakti omaan lapseesi. Missä vika, nyt katsotte silmiin ja juttelette, hassuttelette. Äiti-poika juttuja. Jonkun muun lapseen voisin väsyä noin, eikä kiinnostaisi mikään, mutta en omaani.
Sun pitäisi saada muutama päivä(tai muutama viikko) vapaata mukulasta. Varmasti on normaali energinen v-vuotias poika, mutta väsyyhän sitä yksin tuollaiseen. Itselläni oli rauhallinen tyttö, mutta kun ei se tuntunut nukkuvan ikinä. Olin niin väsynyt, että en meinannut pystyssä pysyä ja oksetti ihan pirusti. Semmoset kolme vuotta. Apuahan en sukulaisilta saanut, vaikka pyysin.
Ei teillä ole puistoissa tätejä tai jotain kerhoja mihin mukulan vois pistää muutamaksi tunniksi?
Sitten lisään vielä, että kuulosti siltä, että olet liian lepsu lasta kohtaan. Ymmärrän, että olet väsynyt, mutta kovempi kuri olisi paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei lohduta tähän hetkeen, mutta helpottaa ajan kanssa... lapsi kuulostaa aika vilkkaalta yms.voisiko olla jotain neurologista häikkää? Kysäisepä neuvolasta ja pyydä samalla kotiapua teille. Hyvin onnistuit kuvaamaan tilanteesi, palaa muistoja mieleen omista lapsista, kun olivat noin pieniä. Tsemppiä <3
t. Erityislapsen äiti
Mulla tuli ihan sama ja samoja muistoja mieleen (itsellä ADHD-dysfaatikko lapsi, jo armeija-iässä), sen takia kysyin tuolla aikaisemmin lapsen ikää. Noh, alapeukkua taas tuli....ja tulee.....
Olen huolissani tuosta ap:n kuvailemasta väkivaltaisesta käytöksestä, miten lapsi reagoi tuottamaansa kipuun. Kaksivuotiaalla jo on jonkunlainen taju empatiasta, vaikka estot puuttuukin. Empatiaakin pitää harjoitella ja opettaa.
Oletko ap tsekkaillut lapsen empatiakykyä? Jos hän lyö tai heittää, sano "äitiin sattuu!" ja teeskentele itkeväsi.
Mä pistäisin hänet vaikka edes puoleksi päiväksi tarhaan, ihan siksi että toisten lasten seura voisi olla hyvästä noin vilkkaalle tapaukselle. Hän oppisi siellä myös sosiaalisia sääntöjä. Jos te olette keskenänne, miten paljon hän tapaa toisia lapsia? Puistossa? Hän alkaa olla siinä iässä, että leikkiseura kiinnostaa. (Me saimme myöhemmin apua erityislastentarhanopettajalta, puheterapiasta ja foniatrilta.)
Hommaa pöydälle asennettava tiskikone, jos sinulla ei ole konetta. Voit nykäistä tirsat sohvalla sillä välin.
Ulko-oveen pitää laittaa korkealle turvaketju tai turvalukko. Sama koskee parvekkeen ovea. Tsekkaa myös ikkunoiden turvallisuus ja sähköpistokkeisiin lapsiestot. Ne lusikkalaatikot saa kiinni, kun pistät lattiaharjan varren siitä kahvojen läpi (siis jos ei ole nuppimalliset). Ikea ym. liikkeet myyvät tarralla kiinnitettäviä lapsilukkoja. Stringit päällä ei kannata pinkoa käytävässä, osta kylpytakki.....
Yritän hahmottaa tilannetta jotta voin antaa vähän specifempejä neuvoja..
Missä lapsen isä on? Siis kiinnosta a)miksi ette (enää) ole yhdessä ja b) eikö hän mitenkään osallistu lapsen hoitoon?
Onko lapsen ruokavalio varmasti kunnossa? Saa tarpeeksi vitamiineja ja hyvänlaatuista ruokaa. 2-vuotiaan ei pitäisi syödä vielä oikeastaan ollenkaan karkkia tai keksejä (ylimääräistä sokeria - -> epäterveellistä saa lapsen helposti "ylikieroksille")
Oletko töissä ollenkaan vai vaan päivät lapsen kanssa kotona? Tuon ikäiselle olisi hyvä jo edes osa-aikaisesti tarhassa - saa olla ikäistensä seurassa ja purkaa energiaa leikkeihin ja tottua ihmisiin. Ja sinun olisi hyvä mennä töihin - tottakai taloudellisesti ja saat myös aikuista seuraa ja muuta ajateltavaa.