Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltasesta suhteesta eronneet rasittavat mammat facebookissa
02.10.2016 |
Miksi joka viikko pitää facebookkiin kirjoittaa sitä samaa liirumlaarumia "Pyydän anteeksi lapseltani, jota isä hakkasi 3 vuotta ja joka näki äitiä hakattavan" miksi facebookkiin? Pyydä siltä lapselta anteeksi äläkä hae mitään synninpäästöä facebookissa. Mitä se auttaa?kaverit sanoo "hyvä, että lopulta teit oikein"
Jooh...lapsella jalassa ikuset vammat ku isä hakkas, eikä äiti vieny turvaan.
Ja miksi aina juuri näiden facebookissa avautuvien mammojen lapset asuu viikko-viikko isällä tai on muuten hirveän paljon tekemisissä? Väkisinkin pistää miettimään onko taustalla oikeasti mitään väkivaltaa.
Jos isä on lasta hakannut ja äiti halunnut viedä lapsen turvaan sairaalareissujen ja sossujen jälkeen, niin MIKSI se lapsi pitää saada sinne isälle hoitoon?
"Ihanaa mamman vapaa vkl. Tätä on niin ootettu. Lapsi lähtee kohta isälleen"
En vois nukkua(ryypätä) öitäni rauhassa, jos lapsen vammauttanut isä ois vastuussa lapsesta.
Yhdessä tietämässäni perheessä isä on ravistelemalla aiheuttanut epilepsian ja aivovamman. Sossut kieltäny tapaamiset, mutta äiti kuulemma tarvii omaa aikaa, eikä muita ole.
Tällaiset ihmiset eivät ansaitse lapsia lainkaan! Jos lapsen teet sinä pidät sen turvassa KAIKELTA!
Ps. Pitäisikö lastentekoon laittaa joku älykkyystesti tai jotain?
Pps. Ymmärrän, että väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä, kun väjivalta kohdistuu äitiin, mutta en missään tapauksessa hyväksy sitä, että lapsia annetaan hakata. Meillä suomessa on hyvät tahot auttamassa noissa tilanteissa ja turvakotiinkin pääsee. Miksi ei anna lasta huostaan pois nyrkkeilysäkkinä olemiseata?
Vai käyttääkö nämä mammat itsekin väkivaltaa ja ajatteletvat, etteivät siitä syystä ole oikeutettuja tuomitsemaan isän tekosia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aina vierestä hyvä huudella, että mitä itse tekisi, että "Minä en AINAKAAN!". Todellisuudessa sitä ei voi oikeasti tietää, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Enkä puhu pelkästään väkivaltasista suhteista, vaan kaikesta ylipäätään. Tuskin kukaan toivoo itselleen tollaista tilannetta, hullultahan se kuulostaa! Ja oon kyllä ihan samaa mieltä sun kanssa, lapset ennen kaikkea ja ymmärrän sun pointin. Enkä hyväksy lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa missään nimessä!
Mutta ihmismieli on silti vaan niin käsittämätön. Mun mielestä se turha jeesustella ja mässäillä tekevänsä niin tai näin, "minä hoitaisin tilanteen täydellisesti", jos ei ole itse käynyt niitä asioita läpi.
Ps. Ja ei, en ole (ollut) itse väkivaltaisessa suhteessa.