Kun ei enää jaksa välittää miehestä

Ollaan oltu yksissä jo kauan, yksi lapsi on. Miellä on ollut hyvä liitto, selvittämättömiä asioita on mutta ei ne ole edes häirinnyt.



Joku aika sitten hermosyuin mieheen hänen käytöksesnä vuoksi, oli lähinnä lapselle ilkeä vaikka eihän lapsi sitä ymmärtänyt. En jaksanut enää kuunnella ja katsoa. Sen päivän jälkeen sydän niinkuin luovutti, ihan yllätten. En välitä, en vain jaksa.



En pysty enkä halua olla miehen kanssa kotona. Mies on silmittömän vihainen, paiskoo ovia ja muutenkin rivakkaliikkeinen. En pysty edes katsomaan häntä. Inhoan ja väsyn heti kun tiedän hänen olevan läsnä.



Voiko tästä toipua? Miksi tuntuu tältä? Onko tämä vain jäävuorenhuippu?



Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen kaikki tuntui häviävän kuin taikaiskusta. En tunne mitään. Ei ole halua sopia, olla edes puheväleissä.



Juuri nyt tarvitsisin tukea, läheisemme on epäilty olevan vakavasti sairas, en voi kun itkeä. Mieheltäni en halua mitään, mies on kuin muista aukko elämässäni juuri nyt, en näe enkä tunne siinä mitään.



Mies kostaa vihansa minuun lapseen, ei katso ei kosketa. Kävelee vain ohi. Nukkuu toisaalla, lähtee aamulla ennenkuin heräämme ja tulee yöllä nukkumaan sohvalle. Ja tämä kaikki viha vain siitä että en jaksanut kuunnella hänen tiuskimistaan lapselle.