Miten joku voi alkaa suhteeseen ensitapaamiselta?

Jaa. No, rakastuminen on eri asia kuin oppia rakastamaan. Pelottaako sinua olla rakastettu?

Mitä ihmettä tapailet kuukausia mutta et ole suhteessa? Mitä tarkoiat? Paneskeletko ympäriinsä vai miten et ole suhteessa?

Naiset voisivat enemmän harrastaa empatiaa ja miesten tilanteeseen samaistumista.

Jos saisitte niin vähän treffejä ja tilaisuuksia tutustua naisiin mitä miehet niin voisi teilläkin mennä yli-innostumisen puolelle siinä tilanteessa kun saatte edes vähän vastakaikua.

Joskus se vaan naksahtaa heti. Itse tiesin 4 päivää tapaamisesta että nyt löytyi mulle mies. Muutettiin heti yhteen. Nyt 20 v avioliittoa takana.

Siis suhde on jo tapailuvaiheessa. Sitten kun siitä tulee vakavampaa (ei tavata muita jne.) Puhutaan parisuhteesta.

Miten kuukausien tapailu eroaa suhteesta? Tarkoitatko, että deittailet myös muita noiden kuukausien ajan, kunnes suhteesta sovitaan virallisesti? Minä taas en kykene tapailemaan useita henkilöitä yhtä aikaa. Siinä vaiheessa, kun mukaan tulee seksi, tuntuisi oudolta lähteä treffeille jonkun muun kanssa. En kuitenkaan esimerkiksi esittele tapailukumppania kavereilleni tai esiinny julkisesti pariskuntana (kävele käsikkäin tms.) ennen kuin on puhuttu siitä, että kyse on suhteesta, vaikka minulla ei muita kumppaneita olisikaan. Siinä mielessä raja tapailun ja suhteen välillä on häilyvä, mutta kyllä minusta viimeistään kahden-kolmen kuukauden jälkeen tietää, tuleeko hommasta mitään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä tarvitse ainakin joitakin kuukausia tutustumis- ja tapailuaikaa. Tapasin vasta miehen joka jo ensi tapaamisella julisti kuinka ihana olen ja kuinka olen hänen kultansa ja kuinka hän nyt on ihan "rakastunut". Minusta tuollainen on äärimmäisen falskia eikä tuollaisia ensitapaamisella puhuva ole henkisesti ihan terve.

Sä taidat olla sellainen ihminen joka varmistelee jokaisen asian ennen kuin on varma?

Siskoni miesystävä on juuri sellainen. Korkeasti kouluttautunut, hyvin tienaava. Mutta mitään asioita ei voi tehdä/ostaa ellei asiaa ole harkinnut pitkään ja hartaasti. Seurustellut siskoni kanssa 15 vuotta, mutta kihloihin tai naimisiin ei ole vielä valmis. Sisko saa asua hänen talossaan, mutta tietenkin maksaa vuokraa siitä. Lapsia ei ainakaan halua hankkia, kun lapsessa voi olla jokin sairaus tai vamma ja sitten elämä menee hankalaksi.

Tiedoksi teidän kaltaisillenne, että elämää ei voi aina ennakoida.

Elämässä on hyvä olla tervettä harkintakykyä, mutta joskus se "elämänsä tilaisuus" karkaa käsistä kun ei ole valmis sietämään elämään luonnollisesti kuuluvaa epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se vaan naksahtaa heti. Itse tiesin 4 päivää tapaamisesta että nyt löytyi mulle mies. Muutettiin heti yhteen. Nyt 20 v avioliittoa takana.

Samaa mieltä. Jo ensimmäisellä tapaamisella mies vei jalat alta. Tunne oli kuulemma molemminpuolinen. Muutin kk sisään maata miehen perässä.

Sä tapailet ihan vääriä miehiä, jos sillä menee kuukausikaupalla siihen, että saat päätettyä oletteko suhteessa vai ette.

Sellaista tasapainoa harkintakyvyn ja riskinottokyvyn välillä se tosiaan on. Joissakin asioissa harkinta on tärkeää (kasvotatuoinnit, anyone?), mutta seurustelusuhteen aloittamisessa ei lopulta ole panoksena kuin tunteita. Minun tietääkseni ei ole mitään tilastoa, joka osoittaisi että nopeasti aloitetut suhteet tekisivät ihmisistä onnettomampia kuin hitaasti aloitetut.

En ole koskaan kenenkään kanssa sopinut seurustelusta. Jos molemmat ihastuvat toisiinsa, niin aletaan tutustua. Tutustuminen etenee aina omalla tavallaan, riippuen etäisyydestä, elämäntilanteesta ynnä muusta. Tutustumisen myötä voi selvitä asioita, jotka lopettavat suhteen, tai sitten se jatkuu ja kehittyy. Jossain vaiheessa aletaan tehdä suunnitelmia myös pidemmälle kuin seuraavalle viikonlopulle tai lomalle, tutustutaan toisen perheeseen ja ystäviin, keskustellaan seksistä ja siitä millaiset "rajat" juuri tässä kahden ihmisen keskinäisessä suhteessa on jne. Ehkä netti on tuonut mukanaan "tapailun" erotukseksi seurustelusta eli käydään tapaamassa uusia netin kautta tavattuja ihmisiä, vaikka joku jo kiinnostaisikin, mutta itse en sitä ymmärrä. Jos toinen ei "vie jalkoja alta" eli ei tule sitä oloa, että juuri tähän ihmiseen haluan tutustua paremmin, niin on ihan turha roikottaa häntä mukana. Jos hän vie jalat alta, niin mitä järkeä on tapailla samaan aikaan muita?

Mutta tuo, että aletaan puhua rakastumisesta ensitapaamisella tai edes ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, olisi itselleni hälytysmerkki. Minulle rakastaminen on sen verran iso asia, että en jakele sitä ympäriinsä. Ihastunut olin miesystävääni jo ensitapaamisella, mutta en todellakaan olisi uskaltanut sanoa olevani rakastunut.

Tapasin miehen 20.12.1983, menin hänen kanssaan kihloihin kuukautta myöhemmin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Yhdessä ollaan edelleen.

Ihmiset on erilaisia, tuskin jonkunlainen harkinta pahasta on. Vai ovatko nämä äkkirakastuneet aina löytäneet onnen? Aika usein tullaan nolona pikarakkaussuhteista takasin. Mutta kyllä suhteen voi aloittaa hyvin nopeastikin. Itse tutustuin netissä, ja viikon tiukan kirjoittelun jälkeen molemmat halusivat jo kovasti tavata - ja kun nähtiin yhteensopivuus varmistui, nyt viisi vuotta suhdetta takana. Vieläkään ei ole yhteen muutettu eri kaupungeissa olevien  töiden vuoksi, mutta kaikki viikonloput ja lomat tiukasti yhdessä.

Jos mies puhuu jo ensi tapaamisella että "eihän sulla ole muita miehiä?" niin ei nyt kyllä mikään hyvä merkki ole. Lässyttää lähes maanisesti siitä miten ihana muka hänen mielestään olen... Valitettavasti mä olen yhden samantyylisen miehen jo kokenut ja ei todellakaan ollut tevepäinen tapaus, oli mustasukkainen ja epävakaa ja pyöritti itse monia naisia yhtä aikaa.

Miksi pitäisi paneskella ympäriinsä vaikka tapailee muttei ole suhteessa? Tai toisaalta miksi ei voisi paneskella muidenkin kanssa jos niin haluaa, jos ei ole sitoutunut vaan vasta tapailee? En todellakaan lähde koskaan julistamaan ensitapaamisen jälkeen että joo, nyt olen löytänyt elämäni miehen ja parin viikon päästä mennään kihloihin. Se ei vaan kuulu mun tyyliin, ihan sama miten paljon joidenkin mielestä sitten muka menetän - mä kun voin elää vaikka koko ikäni ihan tyytyväisenä vanhanapiikana :-) 

Yleensä nämä suhteet päättyvät yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Julistetaan olevansa parisuhteessa ja niin rakastuneita, ennen kuin edes ollaan ehditty tutustua ja samalla vauhdilla "edetään" siinä suhteessa pysähtymättä miettimään, kuka tämä ihminen oikeasti onkaan ja onko hän sellainen, kenen kanssa haluan elämäni jakaa. Näille ihmisille tuntuu yleensä merkitsevän enemmän se, että ovat parisuhteessa, entä se, kenen kanssa ovat parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin miehen 20.12.1983, menin hänen kanssaan kihloihin kuukautta myöhemmin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Yhdessä ollaan edelleen.

Ja jokaista pikarakastumisesta pitkäksi liitoksi kehittynyttä parisuhdetta kohti on lukemattomia sellaisia pikarakastumisia, jotka myös loppuivat pikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä suhteet päättyvät yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Miten kuukausien tapailu eroaa suhteesta? Tarkoitatko, että deittailet myös muita noiden kuukausien ajan, kunnes suhteesta sovitaan virallisesti? Minä taas en kykene tapailemaan useita henkilöitä yhtä aikaa. Siinä vaiheessa, kun mukaan tulee seksi, tuntuisi oudolta lähteä treffeille jonkun muun kanssa. En kuitenkaan esimerkiksi esittele tapailukumppania kavereilleni tai esiinny julkisesti pariskuntana (kävele käsikkäin tms.) ennen kuin on puhuttu siitä, että kyse on suhteesta, vaikka minulla ei muita kumppaneita olisikaan. Siinä mielessä raja tapailun ja suhteen välillä on häilyvä, mutta kyllä minusta viimeistään kahden-kolmen kuukauden jälkeen tietää, tuleeko hommasta mitään vai ei.

Olen eri henkilö kuin ap, mutta mielestäni tapailu ei ole vielä seurustelua ja voi tapailla muitakin ennen kuin on alettu seurustelemaan. Tarkoitan siis lähinnä ihan ensimmäisiä viikkoja. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten kuukausien tapailu eroaa suhteesta? Tarkoitatko, että deittailet myös muita noiden kuukausien ajan, kunnes suhteesta sovitaan virallisesti? Minä taas en kykene tapailemaan useita henkilöitä yhtä aikaa. Siinä vaiheessa, kun mukaan tulee seksi, tuntuisi oudolta lähteä treffeille jonkun muun kanssa.

Miksi se tarkoittaisi, että deittailee myös muita? Ja arvaa mitä, ihmistä voi tapailla vaikka kuinka kauan ilman seksiä.

Kirjoittelimme kuukauden ajan ja sitten tavattiin.  Seurustelusta sovittiin viesteillä heti treffien jälkeen.