"Meillä ei ole tulevaisuutta"

Älä murehti muita. Kaikki ovat sen jo huomanneet mutta eivät ole ehkä kehdanneet sanoa sulle. Nyt vaan mietit mitä todella ansaitset uudelta elämältäsi! ja siihen suuntaan mars!  Mitä nopeammin pääset hänestä eroon ja mitä vähemmän olet tekemisissä niin sitä nopeammin helpottaa itseäsi. Ja kohta jo huomaatkin että on muitakin miehiä... ;D Joskus ero onkin parasta mitä voi sattua! Usko mua!!!! 

Sattuuhan sitä puolelle liitoista. Kauanko olitte yhdessä?

Seitsemän vuotta on avioliittoa takana. Pari ensimmäistä vuotta olivat onnellisia, mutta sen jälkeen minä aloin "tuhota" liittoamme alkamalla puhua lasten hankkimisesta ja yhteisistä lomamatkoista. Sitä ei olisi saanut tehdä.

Tuntuu kauhelta. Tuntuu siltä, että seitsemän vuotta elämästäni on mennyt hukkaan. Ja ettei minua kukaan muukaan huoli, eronnutta.

On niin paha olla, että tekisi mieli hakea jotain lääkettä, joka turruttaisi tunteet täysin. Kädet tärisevät ja päätä särkee. Ihan kuin olisi maailma kauhein krapula. Itkettää, muttei tule kyyneleitä.

Ei se ole väärin, jos on unelmia. Harmillista on vain se, että mies ei jakanut niitä kanssasi. Kyllä sulle se aurinko vielä paistaa, usko mua!

Olisit selvittänyt etukäteen, mitä haluatte liitolta ja yhteiselolta. Vai valehteliko mies, että haluaa lapsia ja matkustella.

Tää on sulle vielä onnenpotku, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Muista tämä. :)

Ja nyt on aika antaa itsesi unelmoida. Kirjoita ylös asiat, mitkä haluat positiivisesti muuttavan eron myötä elämääsi ja mitä asioita aiot tavoitella. Säilytä kirjoituksesi ja.lue sitä silloin tällöin, lisäile tai muuttele sitä.

Tsemppiä!

Ennen avioliittoa olimme kyllä puhuneet, että molemmat kaipaavat ns. perhe-elämää. Eli lapsien hankkimisesta oli puhuttu. Mutta mies kai on muuttanut mielensä. Nykyisin hän kotona ollessaan lähinnä puhuu puhelimessa kavereidensa kanssa tai katsoo jalkapalloa.

Kiitos kaikista kannustavista sanoista, ihan oikeasti ne auttavat!

Miksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa, joka haluaa elämältä ihan eri asioita? Te ette sovi yhteen. Kukaan ei ole pilannut mitään. Löydät itsellesi sopivan kumppanin vielä.

Mies ei ollut valmis koko hommaan ja huomasi vasta avioliiton puolella, ettet ole sille ns. oikea henkilö. Vikahan ei ole sinun. Harmi, ettei stopannut koko hommaa heti oikealla hetkellä! Tosi kurjaa sinulle...

Mies taisi huomata, ettei halunnutkaan perhettä kanssasi, mutta ei viitsinyt olla rehellinen. On vaan pitänyt sinua varalla viimeiset viisi vuotta, jos jotain kiinnostavampaa ilmaantuisi näköpiiriin. Jos pariutuu välittömästi eron jälkeen ja lapset heti ilmaantuu kuvioihin, niin sitten on etsinyt suhteenne aikana jo uuden ja sen takia muka suhteenne viat tulivat todella akuuteiksi. Valitettavasti jotkut tekevät tuollaista ja unohtavat käytöstavatkin huuman loputtua, useammin miehiä kuin naisia. Ole iloinen, ettei lapsia ole tuossa tlanteessa, jotkut päättävät myös taannehtivasti, etteivät halua lapsia.

Kuten tuossa joku jo mainitsikin, niin usko pois että kiität häntä vielä tuosta ratkaisusta. Se ei ollut sinulle / teille sopiva liitto.

Ja nro 10 kirjoittikin juuri sen, mitä ajattelin kirjoittaa. Mies harvoin lähtee "tyhjän päälle" avioliitosta, vaan uusi nainen on valmiiksi katsottuna.

Minä olin miehen kanssa 10 vuotta, olimme muutaman vuoden naimisissakin. Meillä ei ollut lapsia. Yhtenä päivänä tuo mies sitten vain katosi, ilman ennakkovaroitusta, lähti vain pois, sanomatta sanaakaan. Kuukauden päästä kirjoitimme eropaperit.

Tilanne tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta, täydellinen shokki. Itkin monta kuukautta ja oli aivan rikki. Ja kun eropaperien kirjoittamisesta tuli puoli vuotta (eli vahvistettiin 6 kk päästä), mies meni naimisiin ja heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. Nainen siis odotti jo kun olimme vielä yhdessä.

Mutta kun se minulle selvisi, pääsin surusta ja ikävästä kertaheitolla eroon :) Ja löysin uuden miehen, jonka kanssa olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta, labradorinnoutaja ja farmariauto :D