Ruma nainen eikö sinua haittaa kehujen ja huomion puute?

Ei haittaa mutta se haittaa etten ikinä löytänyt puolisoa. En saa ikinä läheisyyttä, en kumppanuutta.

Ei, koska olen paitsi ruma myös introvertti ja koen kehut vaivaannuttavina. Olen oikein mielelläni mahdollisimman näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa mutta se haittaa etten ikinä löytänyt puolisoa. En saa ikinä läheisyyttä, en kumppanuutta.

Millaisen puolison olisit halunnut?

Olen ihan kaunis nainen eikä minua ole kukaan koskaan kehunut. Enkä minä maailman kehuja kaipaisikaan, yhdeltä ihmiseltä jos joskus niitä saisi... Mutta ainakaan vielä en ole ollut niin onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kaunis nainen eikä minua ole kukaan koskaan kehunut. Enkä minä maailman kehuja kaipaisikaan, yhdeltä ihmiseltä jos joskus niitä saisi... Mutta ainakaan vielä en ole ollut niin onnekas.

Sama itselläni. Ainoat, jotka ovat kehuneet, ovat ulkomaalaiset miehet. Suomalaiset ei koskaan.

Eipäs taas yleistetä... Itse en ole ruma vaan ihan tavallisen perusnätti nainen, mutta en todellakaan kaipaa kenenkään kehuja ulkonäöstäni. Päinvastoin: ulkonäön kehuminen on mielestäni kiusallista ja jotenkin noloa, joten olen vain mielissäni kun Suomessa miehillä ei ole tapana kehua naisia kauniiksi yms. 

Jos olen kirjoittanut hyvän raportin tai muuten työasioissa/harrastuksissa saavuttanut jotain, otan palautetta ylpeänä vastaan. Tuollaiset sanat ovat jotain tärkeää, koska ne koskevat jotain, minkä eteen olen nähnyt vaivaa. Ulkonäkö on minulle täysin merkityksetön tekijä, miksi pitäisi ilahtua siitä huomauttelusta? 

Huomiota kyllä saan rumuudellani ja kehuja luonteestani.

Oletko ap varma että olet itse kaunis? Sinusta ehkä tuntuu siltä kun saat kokoajan kohteliaiksuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap varma että olet itse kaunis? Sinusta ehkä tuntuu siltä kun saat kokoajan kohteliaiksuuksia.

Olen ruma kuin mikä ja haen juuri tällä ketjulla vertaistukea muilta rumilta naisilta. Puoliso minulla on josta olen kiitollinen. Tosin koska olen ruma olen ottanut kaltaiseni puolison eli en ole turhan korkealle rimaa laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kaunis nainen eikä minua ole kukaan koskaan kehunut. Enkä minä maailman kehuja kaipaisikaan, yhdeltä ihmiseltä jos joskus niitä saisi... Mutta ainakaan vielä en ole ollut niin onnekas.

Sama itselläni. Ainoat, jotka ovat kehuneet, ovat ulkomaalaiset miehet. Suomalaiset ei koskaan.

Ja niiden kehumiset on taas ihan yhtä tyhjän kanssa, pelkkää turhaa puhetta joka ei oikeasti tarkoita yhtään mitään.

Olen 50 v ja kyllä jo aika ruma, mutta silti kuulen myönteistä palautetta joka päivä.

Meikkaan ja yritän pukeutua.

Yhtä paljon kuin aloittajaa haittaa, että hänellä ei ole häntää. Ei sellaista osaa kaivata, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Ei kehujen puute niinkään haittaa, mutta se ilkeä vihjailu tai haukkuminen haittaavat enemmänkin. Esim. aviomieheni huomauttelee ulkonäöstäni ikävään sävyyn päivittäin ja kun tapasin kummintätini monen vuoden jälkeen, niin hän loukkasi minua pahasti, eikä kukaan sukulaiseni edes puolustanut minua siinä tilanteessa.

Olen vieläkin järkyttynyt, sillä en ollut tajunnut, että mua oli tosiaan pidetty rumana ja oudonnäköisenä jo lapsesta lähtien. Olen siis mitoiltani normaali/hoikka/pitkänhuiskea, hiukseni ovat paksut jne., mutta nenäni on hieman liian suuri suomalaisiin kauneusihanteisiin verrattuna, joten olen auttamattoman ruma ja vapaata riistaa vihjailuille ja kiusaamiselle täällä. Ulkomailla (Suomen ja Skandinavian ulkopuolella) mua pidetään nättinä tai jopa kauniina.

Kuitenkin mieheni on suomalainen ja sukulaiseni toki myös, joten en oikein vastaa heidän ihanteitaan. Ja heillä käytöstavatkin ovat vähän niin ja näin (=ikävä totuus täräytetään suoraan päin naamaa usein ja olettaen, että en tietäisi heikkouksiani itse).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kaunis nainen eikä minua ole kukaan koskaan kehunut. Enkä minä maailman kehuja kaipaisikaan, yhdeltä ihmiseltä jos joskus niitä saisi... Mutta ainakaan vielä en ole ollut niin onnekas.

Sama itselläni. Ainoat, jotka ovat kehuneet, ovat ulkomaalaiset miehet. Suomalaiset ei koskaan.

Ja niiden kehumiset on taas ihan yhtä tyhjän kanssa, pelkkää turhaa puhetta joka ei oikeasti tarkoita yhtään mitään.

Vai niin. Tämäkin kuulostaa masentavalta. Eli siis vain suomalaisten haukut ovat sitä aitoa ja oikeaa totuutta ja ulkomailla kuullut kehut ovat höpöjuttuja?

T. Suomessa usein rumaksi haukuttu ja ulkomailla jopa kauniina pidetty

Ei haittaa. Oli ihanaa, kun joskus ammoisina aikoina yksi naispuolinen luokkakaverini sanoi minua kauniiksi. Elän siitä vieläkin ja rakastan tätä ihmistä, mitä ikinä hänelle kuuluukaan tänä päivänä, toivottavasti hyvää. Annoit epävarman ja itseinhoisen luokkakaverisi tuntea jotain ihanaa, että joku pitää häntä kauniina. Kaunis olit itsekin ja olet varmasti edelleen. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Ei kehujen puute niinkään haittaa, mutta se ilkeä vihjailu tai haukkuminen haittaavat enemmänkin. Esim. aviomieheni huomauttelee ulkonäöstäni ikävään sävyyn päivittäin ja kun tapasin kummintätini monen vuoden jälkeen, niin hän loukkasi minua pahasti, eikä kukaan sukulaiseni edes puolustanut minua siinä tilanteessa.

Olen vieläkin järkyttynyt, sillä en ollut tajunnut, että mua oli tosiaan pidetty rumana ja oudonnäköisenä jo lapsesta lähtien. Olen siis mitoiltani normaali/hoikka/pitkänhuiskea, hiukseni ovat paksut jne., mutta nenäni on hieman liian suuri suomalaisiin kauneusihanteisiin verrattuna, joten olen auttamattoman ruma ja vapaata riistaa vihjailuille ja kiusaamiselle täällä. Ulkomailla (Suomen ja Skandinavian ulkopuolella) mua pidetään nättinä tai jopa kauniina.

Kuitenkin mieheni on suomalainen ja sukulaiseni toki myös, joten en oikein vastaa heidän ihanteitaan. Ja heillä käytöstavatkin ovat vähän niin ja näin (=ikävä totuus täräytetään suoraan päin naamaa usein ja olettaen, että en tietäisi heikkouksiani itse).

Minuakaan mieheni ei ole koskaan kauniiksi sanonut. Ei kehunut ulkonäköä millään lailla vaikka olisin kuinka laittautunut. Se kyllä harmittaa. Itse kehuin häntä vuosia seksikkääksi mutta lopetin sen koska hän ei koskaan kehunut minua millään lailla. Olen kysynyt miksi otti minut puolisoksi ja vastaus on että rakastui ns koko pakettiin ja tykkää huumorintajustani.

Oikeasti kauniita naisia ei kehu kukaan paitsi korkeintaan joku hyvällä itsetunnolla varustettu vanhempi nainen. Tämän olen todeksi huomannut.

Olen ruma mutta saan kyllä kehuja. Naisilta en paitsi sellaisia säälikehuja "ootpas söpö", mutta miehille kelpaa kaikki liha... Olen ylipainoinen, iho on huono, en meikkaa, nenä on leveä ja suu ohut viiva.

Kyllähän se tunne, että on jotenkin "alempiarvoinen" joskus saa minut harmistumaan. Mutta minkäs teet?

Esim. vasta äskettäin tapahtui niin, että virastoon mennessäni huomasin, että mun edellä kulki viehättävä nainen. Oven suulla seisova mies avasi naiselle oven ja hymyili oikein maireasti (eivät selkästi kuitenkaan tunteneet toisiaan). Minä tulin aivan perässä, eikä miehen olisi tarvinnut montaa sekuntia pidellä ovea, että minäkin olisin päässyt sisään samalla oven avauksella. Sen sijaan mies lähes mielenosoituksellisesti paiskasi oven nenäni edestä kiinni. Olisi kai hän voinut olla minullekin kohtelias, vaikka en kaunis olekaan?? No saanhan minä itsekin sen oven avattua, mutta tällaiset hetket on niitä kun muistaa olevansa yhdentekevä miehille ja maailmalle.

Terveisin, rumahko sinkkunainen

En osaa kaivata kehuja.