Kiemurainen parisuhde

Ihan lyhyesti. Pitkä suhde ja yhteinen (ydin-)perhe/koti. Parisuhde arkinen, molemmat osallistuu asioihin. Itse olen hieman tylsistynyt, mut olen realisti ja haluan elää elämää perheenä. Tosin olen toivonut mieheltä, että hän olisi edes joskus aloitteentekijä ja ehdottaisi meille yhteistä ohjelmaa pariskuntana (minun aloitteesta vietetään kaveripariskuntien kanssa toisinaan aikaa ja lisäksi työni sellainen, että kerta-kaksi vuodessa avecillisia juttuja). Useampaan vuoteen mies ei siis ole aloitetta tehnyt (toki perheen yhteisiä ulkoiluja/harrastamisia).

Noin viikko sitten se tapahtui! Hänen harrastuksen kautta tuli avecillinen kutsu ehkä vähän miesmäiseen illanviettoon. Hän kertoi kutsusta, mutta ei kysynyt lähdenkö. Kerroin silti voivani lähteä, mutta että voi mennä itsekseenkin. Mies oli sitten ilmoittanut molemmat ja viikon aikana maininnut porukan ilmoittautuneen kera avecien. Kutsu on "2-osainen" eli ns.kaksi tapahtumaa perätysten ja mies on koko vkon puhunut et tapahtuma alkaa klo x ja mennään yhdessä. Eilen sitten mies totes et hän lupautu tälläseen juttuun tilaisuuden osassa no 1. Kuuntelin et mitenkä meinasit olla yhdessä menossa? Minä voin kuulemma seurata tapahtumaa alueella muualta. Kerroinpa sit miehelle etten lähdekään koko tilaisuuteen. Yhdessä olisin voinut lähteä, mut en seinäkukkaseksi itsekseni päivystämään, koska en liity ko harrastukseen/seuraan mitenkään. Ja tilaisuuden osa vol 2 on tosiaan enempi miesmäinen, mutta olin ajatellut et voin siinä kohden viettää aikaani toisten avecien kanssa. Oma työni on erinäisiä tilaisuuksia täynnä ja olen muutoinkin aktiivinen että sen vuoksi en koe omaa osallistumista itselleni välttämättömäksi. Koin yhdessä, pariskuntana osallistumisen mielekkääksi ja että osoitan lähtemiselläni miehelle arvostusta hänen kiinnostuksen kohteeseen, mut en vain ole perässähiihtäjätyyppiä ja kerran mikään osa tilaisuudesta ei olekaan meidän osalta enää yhteinen, niin olkoon.

Nyt sit mies nokkaantui ja kiukuttelee.
Onnistunut lauantai.