Katuuko kukaan omien lastensa nimiä?
Kadutko antamiasi nimiä lapsille? Itse kadun jo nyt vaikka minulla on kaksi alle 4-vuotiasta lasta. Esikoistytön nimen valitsi käytännössä mies, kun hänellä oli niin vahva ennakkosuosikki ja itsekin tykkäsin siitä nimestä, mutta olisin halunnut ehkä hieman erikoisemman tai ns. prinsessamaisen. Toisen kanssa kävi niin, että meillä vaihtui pojan nimi parikin kertaa, mutta lopulta päädyttiin sellaiseen mitä myös mies eniten liputti. Ja nyt mietin heidän nimiä melkein joka päivä ja mitkä heidän nimet olisi jos saisin uudestaan valita. Mitenköhän pääsen tästä yli?
Kommentit (12)
Prinsessamaisella tarkoitin sellaista kaunista ehkä hieman pidempää nimeä. Meidän tytön nimi on tyyliä Laura, Jenna.. ja itse tykkään enemmän nimistä Matilda, Isabella jne
Matilda tarkoittaa "taistelijaa", siitä on prinsessa kaukana ;)
Ymmärrän pointin. Itse olen lasteni etunimiin tyytyväinen, mutta toisen lapsen toinen nimi kaihertaa. Olisin halunnut hänelle oman suosikkini, mutta mies voitti. Onpahan nimi seuraavalle lapselle valmiina... ;)
Eli mies päättänyt nimet, no hän on ilmeisesti tyytyväinen? Nyt lopetat sen miettimisen, kun et asialle enää mitään voi! Kai lapset itse pitävät nimistään kuitenkin ja se varmasti tärkeintä?
Joo, jos olisin tajunnut että esikoisen nimi on niiiiiinn yleinen tuon ikäisissä, olisin harkinnut pidempään. Itse nimi on kyllä ihana, täydellinen, ja olin "valinnut" sen lapselleni jo yläasteiässä (toki pohdimme useampaa vaihtoehtoa ja päätimme lopulta yhdessä).
Eli yleisyys on se mikä harmittaa, eikä nimi. Anna olla, onpa ainakin tykätty nimi! :)
Älytön ajatus. Kertoo jonkilaisesta häiriöstä (äidillä).
Nimi on nimi. Ei mikään äidin jatke! Eikä pitäisi liikaa miettiä. Lapsi on sen niminen kuin on. Hän on ihminen jolla on oma nimi. Tämä nimi ei ole enää äidin asia
Onko kiintymyksessä jotain häikkää?
Ei,kaikille on ollut nimi jo raskausaikana.Esim. todella kiva tytön nimi meni enkelivauvalle..ei sitä sitten ole pystynyt antamaan muille koska se oli jo silloin raskausaikana päätetty..
vähän, esikoisen kohdalla. mies ei pidä yhtään Saga/Saaga -nimestä ja minusta se olisi ollut täydellinen kylmänä pakkasaamuna syntyneelle tummalle tytölle! päädyimme myös ässällä alkavaan, vanhahtavaan naisen nimeen joka on ihan ok, mutta ei "se oikea". ja vaihtaa ei enää voi, kun tyttö on jo eskarissa :D
En kadu, mutta nimi ei ole erityisen kivakaan mielestäni. Meillä oli kamalan vaikeaa löytää nimeä, joka miellytti molempia. Lopulta tehtiin kompromissi, joka ei ollut kummankaan suosikki.
Vierailija kirjoitti:
vähän, esikoisen kohdalla. mies ei pidä yhtään Saga/Saaga -nimestä ja minusta se olisi ollut täydellinen kylmänä pakkasaamuna syntyneelle tummalle tytölle! päädyimme myös ässällä alkavaan, vanhahtavaan naisen nimeen joka on ihan ok, mutta ei "se oikea". ja vaihtaa ei enää voi, kun tyttö on jo eskarissa :D
Se oikea kenelle?
Häpeä vähän
Mua vähän harmittaa ettei annettu pojalle kolmatta nimeä miehen suvusta, se ois ollut kiva perinne ja sopinut hyvin rimpsun jatkeeksi. Etunimestä sen sijaan tykkään vuosi vuodelta enemmän. Tulipas valittua pojalle tosi hyvin sopiva nimi.
Olisikin kiva kun on prinsessamainen nimi aikuisella ihmisellä.