Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä lukiolaistytön kanssa joka on aivan liian ankara itselleen?
30.09.2016 |
Mulla on ihana, taitava ja lahjakas lukioikäinen tytär, joka on valitettavasti itselleen aivan liian ankara. Esimerkiksi nyt koeviikolla tyttö oli katsonut koepäivän väärin ja jättänyt menemättä kokeeseen ja mennyt sen jälkeen kokeeseen toisena päivänä, jolloin opettaja sanoi, että tyttö voi tehdä kokeen nyt toisen ryhmän kanssa tai sitten uusintana. Uusintana halusi sitten tehdä, tuli kotiin ja itki koko päivän huoneessaan sitä, miten hän on tehnyt virheen ja katsonut päivän väärin. Mikään lohduttelu tai virheitä sattuu -puhe ei auta, sillä asenne on sellainen, että virheitä sattuu muille paitsi hänelle. Mitä tuon kanssa voisi tehdä, ei noin herkkänahkainen virhepelkoinen voi pärjätä työelämässäkään kovin hyvin. Apuja kaivataan, paljon.
Kommentit (16)
Tuo voi hyvinkin olla oireilua yleisestä pahasta olostakin. Ensin kannattaa miettiä, onko kotona kaikki asiat kunnossa ja sitten keskustella nuoren kanssa koulusta ja ihmissuhteista. Ei tasapainoinen ihminen lannistu tai itke tuollaisen asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itse samanlainen. Ei siihen mikään tunnu auttavan, ikävä kyllä.
Itse olen ylisuorittaja ja tuo kuulostaa ihan minulta. Minulla oli lasinen lapsuus ja täytyi kasvaa liian nopeasti isoksi, olla helppo ja vastuullinen.
Minä olen myös samanlainen edelleen, vaikka olen jo aikuinen. Ei siihen tunnu mikään auttavan. Olen yrittänyt opetella olemaan itselleni armollisempi, mutta aika huonolla menestyksellä. Silti olen saanut hommattua itselleni ammatin ja työkokemusta. Töissä oleminen on kieltämättä henkisesti raskasta, kun kaikki asiat jäävät päähän pyörimään, soimaan itseäni virheistä ja tunnen itseni huonoksi työntekijäksi. Sellaista se on. Tämä maailma ei ole herkkien ihmisten maailma.
Älä nyt ainakaan sano tytölle, ettei tuolainen voi pärjätä työelämässä. Hyvin pärjää. Sinulta hän tarvitsee ehdotonta hyväksyntää.
Koulussa opitaan muutakin kuin kokeiden asiat, ja yksi niistä on omien virheiden kestäminen ja korjaaminen, vaikka kuinka hävettää, ja uskallus yrittää uudestaan. Isokin moka on lopulta aika pieni, jos haittaa aiheutuu vain itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano tyttärellesi että lukioaika ei merkkaa elämässä vielä oikeasti paljon mitään. Ei edes opiskeluaika. Todelliset haasteet tulee vasta työelämässä ja muussa elämässä myöhemmin. Vähän perspektiiviä siis asioihin. Olin itse samanlainen ylisuorittaja ja perfektionisti lukiossa, nyt jälkeenpäin tuo tuntuu tosi lapselliselta. Psykologiassa on termikin "vaativa persoonallisuus" tai jotain sinne päin, pahimmillaan voi vaatia jopa mielialalääkityksen. Tämä nyt ihan yleisenä kommenttina, en tarkoita että tyttärellesi pitäisi määrätä lääkkeitä.
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen pari juttuja sen enempiä taustoja tietämättä.
1) Tyttösi on erityisherkkä. Googlaa lisää aiheesta.
2) hän on adoptoinut sinun käytöstä. Oletko itse ankara itseäsi kohtaan? Lapset ovat mestareita oppimaan aikuisten käytöstavat. Tai oletko ylipäätään ankara häntä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.
Sulla ei taida olla kokemusta tästä kyseisestä ihmistyypistä. Minä olin lukioikäisenä kovasuinen suorittajatyttö, jolle ysi enkusta oli katastrofi ja ap:n kuvailema moka maailmanloppu. Nuo kyseiset suorittajatytöt ovat usein sisältä todella herkkiä eivätkä pienetkään mokat unohdu viikon päästä ja nalkuttaminen pahentaa asiaa entisestään, kun itsesyytöksiä löytyy aivan liikaa jo omasta takaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen perusteella voin neuvoa että oikeiden mittasuhteiden palauttaminen auttaa yleensä jonkin verran. Tässä tapauksessa tapahtunut asia oli se, että tyttö oli katsonut koepäivän väärin. Mitään muuta ei ole tapahtunut.
Tuollainen ajattelumalli helpottaa minua kun olen tehnyt virheen ja syytän itseäni ties mistä yhden pienen mokan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.Sulla ei taida olla kokemusta tästä kyseisestä ihmistyypistä. Minä olin lukioikäisenä kovasuinen suorittajatyttö, jolle ysi enkusta oli katastrofi ja ap:n kuvailema moka maailmanloppu. Nuo kyseiset suorittajatytöt ovat usein sisältä todella herkkiä eivätkä pienetkään mokat unohdu viikon päästä ja nalkuttaminen pahentaa asiaa entisestään, kun itsesyytöksiä löytyy aivan liikaa jo omasta takaakin.
Olen ylisuorittaja ja ihminen joka jää miettimään asioita,niin ihmissuhde kuin käytännön asioitakin.
Mua on elämässä helpottanut vain se että kun asiat on tehty niin ne on tehty.
Kun joku sanoo mulle et hoida asia ja unohda se niin teen sen ja asia on pois päiväjärjestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voiko toisen peruspsykologiaa kauheasti muuttaa. Perfektionisti nyt on sellainen. Mutta sellainenkin voi valita, mihin asiaan haluaa täydellisyydentavoittelunsa suunnata. Esimerkiksi voi laajentaa sen kohdistumaan virheiden sietämiseen tyylikkäästi. Ei sen piirteen ole pakko olla aina ihmisen pahin vihollinen. Sitä voi myös käyttää itsemanipulointiin elämänlaadun parantamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.Sulla ei taida olla kokemusta tästä kyseisestä ihmistyypistä. Minä olin lukioikäisenä kovasuinen suorittajatyttö, jolle ysi enkusta oli katastrofi ja ap:n kuvailema moka maailmanloppu. Nuo kyseiset suorittajatytöt ovat usein sisältä todella herkkiä eivätkä pienetkään mokat unohdu viikon päästä ja nalkuttaminen pahentaa asiaa entisestään, kun itsesyytöksiä löytyy aivan liikaa jo omasta takaakin.
Olen ylisuorittaja ja ihminen joka jää miettimään asioita,niin ihmissuhde kuin käytännön asioitakin.
Mua on elämässä helpottanut vain se että kun asiat on tehty niin ne on tehty.
Kun joku sanoo mulle et hoida asia ja unohda se niin teen sen ja asia on pois päiväjärjestyksestä.
Ja mun elämässä on muuten mies,neljä lasta,omakotitalo,apua tarvitsevat vanhemmat,yhdistän työn ja perheen ja repeen ihan joka paikkaan.Tää on ihan luontaista.Joten asioita joista vois jäädä märehtiin riittää.Kun asiat tekee niin ei satu hamoja.Asiat laitetaan vaikka kissan kokoisilla kirjaimilla ylös jotta päivämäärissä ei tule sekaannusta-kun ei sitä kerran kestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.Sulla ei taida olla kokemusta tästä kyseisestä ihmistyypistä. Minä olin lukioikäisenä kovasuinen suorittajatyttö, jolle ysi enkusta oli katastrofi ja ap:n kuvailema moka maailmanloppu. Nuo kyseiset suorittajatytöt ovat usein sisältä todella herkkiä eivätkä pienetkään mokat unohdu viikon päästä ja nalkuttaminen pahentaa asiaa entisestään, kun itsesyytöksiä löytyy aivan liikaa jo omasta takaakin.
Olen ylisuorittaja ja ihminen joka jää miettimään asioita,niin ihmissuhde kuin käytännön asioitakin.
Mua on elämässä helpottanut vain se että kun asiat on tehty niin ne on tehty.
Kun joku sanoo mulle et hoida asia ja unohda se niin teen sen ja asia on pois päiväjärjestyksestä.Ja mun elämässä on muuten mies,neljä lasta,omakotitalo,apua tarvitsevat vanhemmat,yhdistän työn ja perheen ja repeen ihan joka paikkaan.Tää on ihan luontaista.Joten asioita joista vois jäädä märehtiin riittää.Kun asiat tekee niin ei satu hamoja.Asiat laitetaan vaikka kissan kokoisilla kirjaimilla ylös jotta päivämäärissä ei tule sekaannusta-kun ei sitä kerran kestä..
Lauseetkin yhdistät turhankin tiiviisti, välimerkin jälkeen tulee aina pilkku. Äidinkielessä et ole tainnut muutenkaan kovin ylisuorittaja olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se suree asiaa sen ajan kuin suree eikä muista asiaa enää viikon päästä.Minkä sinä sille voit?Anna olla,asiat unohtuu.
Mielummin nalkuttaa että ole seuraavalla kerralla tarkempi niin se saa jonkun lupauksen siitä että sillä on asiat hallussa jos haluaa.Sulla ei taida olla kokemusta tästä kyseisestä ihmistyypistä. Minä olin lukioikäisenä kovasuinen suorittajatyttö, jolle ysi enkusta oli katastrofi ja ap:n kuvailema moka maailmanloppu. Nuo kyseiset suorittajatytöt ovat usein sisältä todella herkkiä eivätkä pienetkään mokat unohdu viikon päästä ja nalkuttaminen pahentaa asiaa entisestään, kun itsesyytöksiä löytyy aivan liikaa jo omasta takaakin.
Olen ylisuorittaja ja ihminen joka jää miettimään asioita,niin ihmissuhde kuin käytännön asioitakin.
Mua on elämässä helpottanut vain se että kun asiat on tehty niin ne on tehty.
Kun joku sanoo mulle et hoida asia ja unohda se niin teen sen ja asia on pois päiväjärjestyksestä.Ja mun elämässä on muuten mies,neljä lasta,omakotitalo,apua tarvitsevat vanhemmat,yhdistän työn ja perheen ja repeen ihan joka paikkaan.Tää on ihan luontaista.Joten asioita joista vois jäädä märehtiin riittää.Kun asiat tekee niin ei satu hamoja.Asiat laitetaan vaikka kissan kokoisilla kirjaimilla ylös jotta päivämäärissä ei tule sekaannusta-kun ei sitä kerran kestä..
Lauseetkin yhdistät turhankin tiiviisti, välimerkin jälkeen tulee aina pilkku. Äidinkielessä et ole tainnut muutenkaan kovin ylisuorittaja olla.
Välimerkin jälkeen tulee välilyönti, siis.
Läsnäoloa, ei auta mitään pelkkä sanominen että olet liian ankara itsellesi. On ehkä ikään liittyvää.