Miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta?

Haluaa uhriutua.

Pelkää henkensä puolesta?

Tulee mieleen yksi opiskeluaikojen kaveri... Kuvankaunis mutta vähän hölmö nuori nainen joka oli löytänyt mahdollisimman väärän miehen. Otin naisen omaan kämppääni turvaan vaikka kuinka monta kertaa ja suostuttelin, anelin ja lopulta lähes pakotin naisen soittamaan poliisille. Onneksi pääsi pois siitä helvetistä eikä lapsia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Pelkää henkensä puolesta?

Tietenkin pelkää! Mutta eikö se ole aika epätoivoinen tapa tehdä itsemurha, että antaa toisen hakata itsensä hengiltä?

Teini-ikäisenä olin itse useamman kuukauden väkivaltaisessa suhteessa. Tosi paha virhe. Poika vaan oli muka niin täydellinen, koulussa hyvä oppilas, todella komea ja kaikki kaverini ja kaikki vaan hehkuttivat, minkä saaliin olin itselleni napannut. Vanhempani rakastivat poikaa. Kukaan ei tiennyt totuutta, sitä mitä pitkähihaisten ja paksun meikin (sekä joskus "tosi pahojen flunssien" takia, joiden vuoksi en voinut poistua edes huoneestani) takana oli. 

Uskalsin lähteä suhteesta vasta siinä vaiheessa, kun kaverini kerran bongasi mustelmat. Ja senkin jälkeen tulin vielä kerran hakatuksi. Edelleenkään vanhempani, mun ja eksän yhteiset ystävät, ei kukaan melkein tiedä, miten poika mua kohteli. Vain se ystäväni, joka mut suhteesta tuli pelastamaan, eräs toinen ja nykyinen mieheni. 

Jotenka, ehkä pysyin poikaystävän kanssa yhdessä vääristä syistä, joita siis muiden painostus, kateus ja ihailu. 

Kamala toi sun kokemus :( itse kysymykseen veikkaan että nainen pelkää että mies tulee perään ja vaikka tappaa, jos yrittää lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkää henkensä puolesta?

Tietenkin pelkää! Mutta eikö se ole aika epätoivoinen tapa tehdä itsemurha, että antaa toisen hakata itsensä hengiltä?

Ei siitä voi noin vain lähteä. Täytyy olla suunnitelma.

Koska mies ei hakkaa 24/7

Koska pitää järjestellä asunto ja muutto

Koska itsetunto on heikko

Koska on tottunut

Pelko. Lapset. Häpeä. Opittu avuttomuus. Pakonomainen miehen miellyttäminen. Huono itsetunto. Naiivius (lapsesta asti opetettu että rakkaudesta hevonenkin potkii). Malli omasta lapsuudenkodista. Hylkäämisen pelko.

Syitä on monta.

Vierailija kirjoitti:

Koska mies ei hakkaa 24/7

Koska pitää järjestellä asunto ja muutto

Koska itsetunto on heikko

Koska on tottunut

Eli epäitsenäisyys ja huono vastuunkantokyky itsestä tai mahdollisista lapsista?

Valitettavasti tutkimusten mukaan väkivaltainen avoliitto on vaarallisimmillaan noin vuoden päättymisensä jälkeen. Ne naiset ei pelkää eroa turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tosta facebookissa kiertävästä suomalaisnaisen kuvasta. Miksi henkihieveriin hakattuna edelleen kuvitellaan, että se oma ah-niin-rakas muuttuu vielä ja parantaa tapansa? Minua piestiin lapsena isäni toimesta niin, että mulla oli lapsena naama ja kädet täynnä äidin läträämää meikkivoidetta mustelmien peitoksi. Olen niin katkeroitunut, että katkaisin välit ja muutin pois heti kun se oli mahdollista.

Mikä siinä parisuhteessa on usein niin ihmeellistä, että pysytään yhdessä? Varsinkin, jos on lapsia? Millainen vanhempi antaa lapsensa katsoa kun äitiä hakataan?

Kyse on sammakko kattilassa-jutusta. Katsos kun fyysistä väkivaltaa edeltää henkinen väkivalta ja mitätöinti, jolla saadaan uhri uskomaan ettei hän voi  lähteä eikä  hän pärjää itsekseen. Siihen liittyy myös häpeä parisuhteen epäonnistumisesta ja itsensä syyllistäminen.

Vierailija kirjoitti:

Pelko. Lapset. Häpeä. Opittu avuttomuus. Pakonomainen miehen miellyttäminen. Huono itsetunto. Naiivius (lapsesta asti opetettu että rakkaudesta hevonenkin potkii). Malli omasta lapsuudenkodista. Hylkäämisen pelko.

Syitä on monta.

Ja lisään vielä ns. "avustetun itetuhoisuuden" eli ajatellaan että minussa on pakko olla jotain vikaa kun minua hakataan ja että ansaitsen tämän kaiken. Toki menee tuohon huonoon itsetuntoon osittain.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa uhriutua.

Aivan selkeästi sinulla ei ole omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Muuten et olisi noin kuutamolla.

Esimieheni oli todella fiksu, korkeakoulutettu nainen. Hän rakastui amerikkalaismieheen, joka tönäisi häntä ensimmäisen kerran päivää ennen naisen vanhempien vierailua, heidän mentyään juuri kihloihin. Hän ei nuorena naisena ymmärtänyt, että tilanne vain pahenee.

Mies vähätteli häntä, läpsi, potki ja löi. Hän nimitti naista sukulaistensa kuullen lempinimillä, jotka oikeasti tarkoittivat typeää paskaa. Ihanaa, vai mitä?

He saivat kaksi yhteistä lasta. Vasta väkivaltaisuus lapsia kohtaan sai naisen lähtemään. Mies oli pettänyt häntä useiden vuosien ajan, mutta nöyryytetty ja pahoinpidelty nainen ei tiennyt tilanteesta.

Ihmisen itsetunto tuhotaan vähitellen, ei kerralla. Siksi niin moni jatkaa väkivaltaisessa suhteessa.

Olen erittäin pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat elämään väkivaltaisessa suhteessa.

Olen erityisen pahoillani lasten puolesta, jotka elävät kyseisessä helvetissä.

Ei se oo niin helppoa edes silloin vaikka haluaisi lähteä. Pelkoa on todella paljon mitä sitten käy kun lähtee, viittaan siis uhkailuun joita sitten systemaattisesti myös aletaan toteuttamaan kun lähdet.

Läheisriippuvaisuus

Voi olla esim se klassinen syy, että tuttu h*lvetti tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon taivas. Eli se että pelkää sitä muutosta eikä siksi pysty vaihtamaan toimintatapojaan. Siinä vaiheessa jos itsetunto on poljettu ihan maahan, miettii varmaan että miten selviää jostakin päivästä, eikä osaa ajatella elämää pitkällä aikavälillä. Onneksi ei itsellä kokemusta tällaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaisuus

Alistettu ihminen voi käyttäytyä läheisriippuvaisen tavoin, vaikka ei ole läheisriippuvainen. Väkivaltainen alistussuhde toimii niin, että alistettu on jollakinlailla riippuvainen alistajastaan. Riippuvuus kyllä katkeaa, kunhan suhde katkeaa ja alistettu eheytyy erilliseksi ihmiseksi alistajastaan. Löytää ns. itsensä uudestaan.

Naiselle tärkeintä on näyttää muille naisille että hänellä on mies.