Onko suvussasi ollut rotina-perinne?

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

tässä ei nimenomaan mennä riesoiksi, viedään vain rotinat, avuksi ollaan.. Itse ei niitä pullia ja piirasia jäädä syömään.

Meillä on suvussa tällainen perinne: sillä aikaa kun äiti on sairaalassa, suvun naiset, jotka pääsee ja ehtii, käyvät siivoamassa koko talon ja ovat vastaanottamassa perhettä kahvin ja tarjottavien kanssa. Kyllä kun ekan kerran pääsin tämän itse kokemaan, itku pääsi, niin ihanalta se tuntui. Muut tuovat sitten leivonnaisia ja jopa ruokia, kun käyvät vauvaa katsomassa, myös ystävät. Ennenvanhaan kuulemma kävi naapuritkin, mutta ei enää nykyään edes täällä maalla. Lämmin muisto jäi myös siitä kun tätini, lähes 90-v kävi katsomassa aikoinaan kuopustamme ja oli hänkin leiponut pullapitkon!

Mun suvussa on myos vahva rotinaperinne, itse asun ulkomailla ja olen lanseerannut sen tannekin :D

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

Melko pian vauvan syntymän jälkeen ja ennen ristiäisiä. Meillä rotinoita sanotaan myös vauvaruuiksi ja ne on tarkoitettu nimenomaan perheelle ja sitäkin varten, että jos käy vieraita, niin on tarjottavaa. Ja ainakin meillä niitä on aina tuotu niin paljon, että riittää tarjottavaa ristiäisiinkin. Ja tottakai aina kysytään, että sopiiko tulla ja milloin sopii. Samalla viedään jotain myös vauvalle, perinteisesti vaatetta, nykyään myös vaippoja. Minusta ainakin oli ihanaa, kun kävi vieraita, varsinkin sitten kun mies meni jo töihin.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

No ei sinne riesaksi tietenkään mennä. Naapurit ennen vanhaan pistäytyivät tuomassa sen rotinakorinsa vuorotellen sen jälkeen, kun äiti ja vauva olivat päässeet kotiin. Niin äiti säästyi ensimmäiset viikot ainakin isommilta leipomisilta ja ruuanlaitoilta. Eivätkä sukulaisetkaan jääneet olemaan (jos ei erikseen avuksi toivottu), toivat tuomisensa vain.

Nykyisin kyllä kysyn etukäteen nuorilta sukulaisilta, mikä aika heille sopisi tulla rotinoille. Ei sinne mennä ketään häiritsemään tietenkään vaan toivottamaan vain lapsi tervetulleeksi ja vähän helpottamaan vanhempien arkea tuomisten muodossa.

t. Se melkein seitsemänkymppinen mummo

Olisipa minullekin leivottu , kun umpiväsyneenä kotiuduin synnytyssairaalasta juuri ennen joulua...

Hassua kun tässä ketjussa pidetään vierailuja ihanina kun taas välillä on ketjuja että edes vauvan isovanhemmat eivät saa kurkistaakaan vauvaa ekoina kuukausina kun halutaan olla vain oman perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

Rotinaperinne taitaa juontaa juurensa näistä tavoista, jolloin naista pidettiin synnytyksen jälkeen "saastaisena". Hänen piti majailla saunassa tai jossain peräkammarissa vauvan kanssa. Vasta kun jälkivuoto oli ohi, sai virallisesti osallistua talon töihin ja ruuanlaittoon. Rotinat olivat tätä vaihetta helpottamaan tarkoitettuja. Ja nimenomaan tuodaan heti vauvan synnyttyä, ennen ristiäisiä. Viisas rotinantuoja poikkeaa ovella ja jättää tuomisensa, tulee toki sisälle jos kutsutaan. Ja jos soittaa ja sopii etukäteen niin siinähän on vanhemmilla tilaisuus sanoa ettei nyt sovi.

Ihme negatiivista ajattelua taas.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

Heti kun äiti ja vauva tulee kotiin, eikä edes kysytä saako tulla, sillä rotinat ja lahja annetaan aina ilman saajalta kysymättä, koska se annetaan rakkaudesta ja siihen sisältyy yllätyksellisyys.

Leivon ison pullakranssin, kuivakakun kranssin keskelle, herrasväen pikkuleipiä, karjalanpiirakoita ja sultsinoita, suolaista piirakkaa. Joskus mukaan karjalanpaistia ja porkkanalaatikkoa. Äidille ja vauvalle villasukat.

Ja vain pyydettäessä jään kahville ja ihastelemaan vauvaa, tähän mennessä kukaan ei ole kieltäytynyt. Rotinat vien lähinaapureilke, sukulaisille, ystäville ja muutamalle työkaverille. Kaikki ovat ottaneet ilolla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun tässä ketjussa pidetään vierailuja ihanina kun taas välillä on ketjuja että edes vauvan isovanhemmat eivät saa kurkistaakaan vauvaa ekoina kuukausina kun halutaan olla vain oman perheen kesken.

Makuasia varmaan ja sitä perheen kesken olemistakin pitää kunnioittaa, jotkut haluavat olla rauhassa ja tutustua vauvaan ja perheenä olemiseen. Mulle taas oli alusta asti tärkeää olla yhteydessä isovanhempiin ja sukuun ja ystäviin, kammoksuin ajatusta, että olemme ihan vaan perheen kesken hissuksiin. Mutta yhdet vieraat päivässä vain ja ei mitään tuntikausien vierailuja. Jotenkin ne vieraat oli tuulahdus maailmasta, tunsi, ettei tässä nyt ole ihan vaan "pelkkä" äiti. Oli mukavaa, että oli muutakin elämää kuin vain se meidän ihmeellinen perhe. Vauva vain solahti mukaan siihen meidän elämään.

Meillä sanotaan saunaruuiksi, koska ennen synnytettiin saunassa. En tiedä mitä kaikkea siihen perinteisesti kuului, mutta ainakin iso pullakranssi. Äitini toi minulle saunaruuat, pullaa ja muita makeita herkkuja, ja oli tehnyt ainakin lihapullia, toi perunoita ja vihanneksia ja keitteli meillä ruokaa.

Ei meillä sukulaiset, mutta naapurit toivat kyllä rotinoita. Ja ei silloin tosiaan kyläilemään jäädä, vaan ihan vaan siinä eteisessä annetaan ne leipomukset, kurkataan vauva ja lähdetään menemään. Pullat ja piirakat on tietenkin pakattu valmiiksi pakastuspusseihin, joten äidillä ei ole muuta vaivaa asiasta kuin työntää valmiit pussit pakastimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa noita on tarkoitus tuoda? Jo ennen ristiäisiä? Ei moni vauvaperhe halua mitään naapureita tai tätejä riesoiksi vauvan synnyttyä. Kysyttekö edes saako tulla?

Rotinaperinne taitaa juontaa juurensa näistä tavoista, jolloin naista pidettiin synnytyksen jälkeen "saastaisena". Hänen piti majailla saunassa tai jossain peräkammarissa vauvan kanssa. Vasta kun jälkivuoto oli ohi, sai virallisesti osallistua talon töihin ja ruuanlaittoon. Rotinat olivat tätä vaihetta helpottamaan tarkoitettuja. Ja nimenomaan tuodaan heti vauvan synnyttyä, ennen ristiäisiä. Viisas rotinantuoja poikkeaa ovella ja jättää tuomisensa, tulee toki sisälle jos kutsutaan. Ja jos soittaa ja sopii etukäteen niin siinähän on vanhemmilla tilaisuus sanoa ettei nyt sovi.

Ihme negatiivista ajattelua taas.

Rotinaperinne liittyy lapsivuodeaikaan, jonka soisi tämän päivän äideille eli äiti voisi toipua synnytyksestä ja olla vauva kanssa.

Tuo "saastuneisuus" liittyy taas uskontoon, joskus 1800-luvulla synnytksen jälkeen synnyttänyt äiti kirkotettiin.

Onneksi on! Olin varsinkin toisen lapsen jälkeen tosi väsynyt ja aika huonossa kunnossakin ja miehellä vielä tosi rankka työjakso päällä. Rotinat pelastivat paljon, kun sukulaistädit kantoivat pakkaseen valmista ruokaa. Sieltä sitten sai vain ottaa sulamaan mitä milloinkin teki mieli. 

Mun mummi oli Säkkijärveltä ja pappa Johanneksesta, mutta en kyllä muista kummankaan puhuneen rotinasta. Ehkä se oli jossain muualla Karjalassa.

Sattuipas hauska ketju. Juu, meillä on rotinaperinne kovasti voimissaan. Leivoin tänään koko päivän rotinoita (karjalanpiirakoita ja rahkapiirakoita), jotka kävin äsken viemässä veljenpojalle ja avokilleen  (saivat viime viikolla tytön). Mielellään ottivat paketin vastaan. :)

Ihanaa! Tekisipä esim. Vauva-lehti jutun rotinoista. Perinne jatkukoon!

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Rotinaperinne

Rotinaperinne

Vauvataloon on viety ”rotinoita” eri puolella Suomea, vaikka nimitys on ollut erilainen. Rotinaperinne on ollut ja on edelleen erityisen vahva Itä-Suomessa, jossa sitä harjoitetaan edelleenkin. Muualla maassa perinnettä tuntevat parhaiten ikääntyneemmät kansalaiset. Rotinat olivat etenkin naisten perinnettä.

Perinteen harjoittaminen

Rotinat tarkoittavat ruokalahjoja, joita viedään vastasyntyneen vauvan perheeseen. Tarkoitus on viedä synnyttäneelle äidille ruokaa, niin että äidille jää aikaa levätä ja keskittyä vauvan hoitoon. Nykyäänkin usein vauvaa katsomaan tulevat vievät jotain syötävää mennessään, niin ettei vauvaperheen tarvitse keskittyä kestitsemiseen, vaikka rotinaperinnettä ei tunnettaisikaan.

Perinteen taustaa ja historiaa

Rotinat-sana pohjautuu venäjänkielen sanaan rodiny, joka tarkoittaa synnytystä, lapsivuodetta. Suomen kaakkoismurteissa rotinat merkitsee vastasynnyttäneelle naiselle vietäviä tuomisia tai lahjoja, useimmiten ruokatavaraa tai leivonnaisia. Se ei merkitse kestitystä synnyttäneen luona, vaan yksinomaan tuomisia. Rotinat mielletään karjalaiseksi perinteeksi, ja sisältö kuvastaa karjalaista ruokaperinnettä, sillä rotinaviemiset valmistettiin suurimmaksi osaksi uunia hyödyntäen. Itä-Suomessa ruokia valmistettiin suurimmaksi osaksi uunissa ja Länsi-Suomessa enemmän liedellä.

Rotinoiden perimmäisenä tarkoituksena oli helpottaa äidin toipumista ja voimistumista hyvin varustetulla ruokakorilla. Karjalassa rotinat ovat olleet runsaat ja hyvistä aineista valmistetut. Ne vietiin rotinakorissa, joka oli kannellinen, matala, pitkulainen, laatikon muotoinen kori. Sinne pakattiin viemisiksi iso pullarinkeli, piirakoita, ohrakakkaroita, voita, jopa kypsää lihaa, esimerkiksi palvattu lampaanpaisti. Keski-Kannaksella on 1900-luvun alussa valmistettu erityisiä rotinapiirakoita tai -kukkoja, joita paikallisen väestön perilliset valmistavat vieläkin rotinoiksi. Näissä leivonnaisissa päällinen on vehnäleipätaikinasta, sisällä on keitettyä riisiä ja rusinoita ja seos on maustettu sokerilla.

1930-luvulla yleistyivät pikkuleivät ja kahvikakut (esim. mauste- ja sienikakku) rotinaviemisinä.

Sotien jälkeen rotinoiksi vietiin edelleen pullarinkeli, kakku ja pipareita, joskus myös piirakoita. Karjalaisen tavan mukaan vehnärinkelin keskus oli täytetty pikkuleivillä tai kananmunilla. Sotien jälkeisillä rotinoilla oli taipumus muuttua makeanvoittoiseksi, sillä makean arvostus lisääntyi ja sokeri merkitsi ihmisille konkreettista irrottautumista sota-ajan ankeudesta. Liha ja voi jäivät pois rotinakorista ja täytekakut yleistyivät viemisinä.

Perinteeseen kuului, että rotinat vietiin mahdollisimman nopeasti saajalleen. Kun nähtiin saunaa lämmitettävän päiväsaikaan talossa, jonne odotettiin pienokaista, alettiin monesti paistaa rotinoita. Oli kunnia-asia viedä hyvät rotinat mahdollisimman pian. Usein valmistajat kilpailivat siitä, kuka ehtii viedä ensimmäisenä uunituoreet leivonnaiset. Rotinat piti toimittaa oma-aloitteisesti, nopeasti, tuoreena ja mahdollisimman edustavasti saajalleen.

Rotinoiden vieminen oli ennen kaikkea lähiomaisten ja sukulaisten asia. Maaseudulla myös naapurit ja kyläläiset pitivät velvollisuutenaan viedä rotinoita. Rotinat olivat etenkin naisten perinnettä, vaikka miehet osallistuivatkin niiden vientiin ja antoivat hammasrahan. Hammasrahan piti olla kovaa kolikkorahaa, että lapsen hampaat kasvaisivat vahvoiksi. Raha sujautettiin lapsen tyynyn alle. Hammasrahoilla ostettiin lapselle tarpeellisia tavaroita, esimerkiksi tytölle leninkikangasta.

Lapsen synnyttäneelle on viety aina erilaisia tervehdyksiä, mutta muualla maassa on käytetty yleisesti nimitystä ”varpaiset” tai ”varpajaiset”. Sana on alkujaan tarkoittanut ruokaa, sittemmin lapsen syntymän jälkeen vietettäviä kestejä. Varpaiset on myös tarkoittanut viinaryyppyä, jonka isä tarjosi miesvieraille, tai jonka miehet toivat isälle lapsen syntymän kunniaksi.

Savossa on viety ”saunoja” sauna-akalle. Saunat viittaa synnytyspaikkaan, ja saunojen vienti oli varsin lähellä rotinoiden vientiä myös sisällöltään. Savossa vietiin usein leivonnaisia, kuten rieskoja ja kakkaroita, lisäksi voita, kananmunia tai muuta ruokatavaraa. Yhteistä rotinoille ja saunoille on myös se, ettei kumpaakaan sanaa käytetty tarkoittamaan kestejä vaan ruokatuomisia.

Pohjanmaan murteissa lapsensynnyttäjää nimitettiin pirttivaimoksi ja pirtti tarkoitti saunaa. Pohjanmaalla kannettiinkin rotinoiden sijaan pirttipussia. Pirttipussin viemiset koostuivat ruokatavaroista. Pussiin kuului maitoa, juustoa, puuroa ja muita pohjalaisia herkkuja.

Rotinat ei ollut yhtenäinen nimitys Karjalassakaan. Raja-Karjalassa rotinoista käytettiin nimitystä ”juuville” menosta. Juuvi tarkoitti lautasta.

Varsinais-Suomeen, Hämeeseen, Satakuntaan ja Uudellemaalle rotinat tulivat siirtokarjalaisten mukana. Ennestään niitä ei ole tunnettu.