Ahdistaa kun multa kysytään jatkuvasti miksi en seurustele tai edes yritä deittailla ketään

Mulla on kaveri, jolla ei seurustelu kiinnosta. On jo 37v, mutta hällä on kyllä seurustelutaustaa alle 27 vuotiaana. Kaksi kertaa asui avoliitossa ja yksi tiivis seurustelusuhde. Nykyisin käy töissä ja harrastaa aktiivisesti. Ei ole mielenkiintoa seurusteluun.

Itse sanon aivan pokerinaamalla, että en kelpaa kenellekään, mutta kaikki ottaa sen vitsinä :/

Ei ne kyllä enää sen jälkeen kysele, eli voit kokeilla tota.

M27

Minä olen 38- vuotias, enkä ole eläessäni asunut kumppanin kanssa. Haluaisinko? Ehkä. Mutta en kyllä kenen tahansa kanssa. Mieluummin elän yksin sinkkuna kuin huonossa suhteessa. - Täydellistä en etsi tai toivo, enhän ole itsekään. Mutta aika lähellä parasta minulle toivoisin löytäväni ja vielä joskus kohtaavani. Mutta oikein hyvää ja laadukasta elämää voi elää näin sinkkunakin. - Vielä ei pelota ajatus esimerkiksi yksinäisestä vanhuudesta. En tiedä pitäisikö. Ja se vasta seurallista elämää olisikin kun viettäisin kaiket päivät omaishoitajana...

Arvostan suuresti heitä, jotka jaksavat ja kykenevät siihen, ehkä minäkin vielä joskus, mutta juuri nyt olen melko tytyväinen siihen, ettei tarvitse huolehtia tai vastata juurikaan kenestäkään muista kuin itsestäni. 

Muilla tarkoitan sitä, että vaikkei minulla kumppania olekaan, niin on minulla(kin) ihmissuhteta, joista yritän pitää yllä ja huoltehtia. Vaikka huomaankin, että yhä useammin pariskunat viettävät aikaansa toisten pariskuntien kanssa. -Perheelliset keskenänsä tai toisten perheiden kanssa.  Ja eikä siinä mitään näin varmaan minäkin tekisin. Ja varmaan osa, ainakin toisinaan ajattelee ihan minun parastani kun jättää esim kutsumatta mukaan perhejuhliin. Mutta kiva kuitenkin, että vielä joku kutsuu. Ja niiin yritän itsekin.  - Vaikka joskus olen kyllä miettinyt, että toivottavasti nuorimmat vieraat eivät pitkästy luonani, vaikka yritän huomioida myös heidän läsnäolonsa.  Hieman on erilaista viettää aikaa, kun voi olla ilman, että mukana yhtään -enemp vähempi erityistä huomiota tarvitsevia- lapsia tai välttämättä yhtään lasta.     

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan monille ongelma, itselleni taas ei ole ongelma, joten en niin hirveästi välitä. Mutta kyllähän ne utelut ja jankkaamiset vituttaa, sille ei mahda mitään. Silti sanon aina vaan että mua ei kiinnosta sellaiset ihmissuhdekuviot, en ole jaksanut vaivautua valehtelemaan.

Toivottavasti et lähesty ihmisiä missään muussakaan tapauksessa ikinä. Pysy siellä himassasi äläkä poistu sieltä koskaan

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon aivan pokerinaamalla, että en kelpaa kenellekään, mutta kaikki ottaa sen vitsinä :/

Ei ne kyllä enää sen jälkeen kysele, eli voit kokeilla tota.

M27

Vitsihän se onkin koska se on totta. Ne nauraa sinulle

Samoin, mutta kyselyt loppuivat siihen kun käskin lakata painostamasta.

"Sussa on jotain pahasti vialla. Normaali ihminen haluaa elää jonkun toisen kanssa eikä olla yksin. Itse en olisi kaltaisesi kanssa edes kaverisuhteessa koskaan."

- Etkö voi ajatella, että Ap ei vain ole kohdannut hänelle mieluista elämänkumppania? - En oikein usko siihen, että se kumppani löytyy nopeammin, jos ja kun ajamalla toinen nurkkaa ja tivaamalla, että mikäs ssinussa on vikana, kun et halua seurustella kenenkään kanssa. - Voi olla että ei halua tai kuten itse en hirveästi, jos lainkaan halua käyttää aikaani "Sen" elämänkumppanini etsimiseen ja hakemiseen. Vuorokauteen mahtuu niin paljon muutakin mielenkiintoista. Toki sinkkuus välillä turhauttaa, mutta en nyt lastaisi parisuhteen muodostumisen löytämisllle sellaisia paineita  ja tavoitteita, että vasta sitten alkaisi "oikea elämä" ja ennen sitä elo olisi vain puolinaista, joka muodostuisi parisuhteessa kahdesta puolikkaasta yhdeksi kokonaiseksi, etten sanoisi täydelliseksi.   

Minultakin udellaan ihan jatkuvasti että miksi en seurustele kenenkään kanssa, tätä on jatkunut jo vuosia ja loppua sille ei tunnu näkyvän. Ärsyttää, mitä se kenellekään edes kuuluu että olenko suhteessa vai en?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon aivan pokerinaamalla, että en kelpaa kenellekään, mutta kaikki ottaa sen vitsinä :/

Ei ne kyllä enää sen jälkeen kysele, eli voit kokeilla tota.

M27

Vitsihän se onkin koska se on totta. Ne nauraa sinulle

Vitsi, koska totta? En jotenkin jaksa uskoa, että sukulaiset ainakaan päin naamaa viitsii nauraa tosissaan. Voihan mulla tietty olla harvinaisen vittumaiset sukulaiset.

M27

Sano että olet valinnut naimattomuuden. Mieti miksi et halua kumppania ja parisuhdetta ja laadi vastauksen pohjalta kunniallinen, ytimekäs perustelu valinnallesi.

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii iankaikkisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Minultakin udellaan ihan jatkuvasti että miksi en seurustele kenenkään kanssa, tätä on jatkunut jo vuosia ja loppua sille ei tunnu näkyvän. Ärsyttää, mitä se kenellekään edes kuuluu että olenko suhteessa vai en?

Sano että haista vittu, ei kuulu sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin udellaan ihan jatkuvasti että miksi en seurustele kenenkään kanssa, tätä on jatkunut jo vuosia ja loppua sille ei tunnu näkyvän. Ärsyttää, mitä se kenellekään edes kuuluu että olenko suhteessa vai en?

Sano että haista vittu, ei kuulu sulle!

Hyökkäys on paras puolustus, kannattaa myös kysyä jotain henkilökohtaista arkaa asiaa takaisin.

"Normaali täysijärkinen ihmien haluaa rakkautta, seksiä ja läheisyyttä. Mutta sinähän oletkin narsistinen psykopaatti" - ja todellisen klimaaksin erinomaisen täydellisen superhuippu ihana rakkaus perustuu siihen, että toinen on sairaalloisen läheisriippuvainen toisesta. - Toislilla on pantajalassa toislle on alati kyttäävä ja vähintään puhe-etäisyyden päässä oleva kumppani, joka vaatii ja painostaa alati toista ottaakseen itselleen sen tai ne kokemukset ja tunteet ja kaiken sen mitä toinenkin, mahdollisesti saattanut , vielä silloin kun toinen ei ollut liimautunut kiinni.    

En sitten vissiin ole normaali, kun en kaipaa läheisyyttä keneltäkään. Minulla ei ole yhtäkään toista ihmistä, joka on minulle läheinen. En kaipaa parisuhdetta, kuin ajatuksen tasolla. Toisaalta en ole sen näköinenkään, että joku ihastuisi minuun. Joskus harmittaa, mutta pääsääntöisesti olo on tyytyväinen :) t.19v

Vierailija kirjoitti:

"Sussa on jotain pahasti vialla. Normaali ihminen haluaa elää jonkun toisen kanssa eikä olla yksin. Itse en olisi kaltaisesi kanssa edes kaverisuhteessa koskaan."

- Etkö voi ajatella, että Ap ei vain ole kohdannut hänelle mieluista elämänkumppania? - En oikein usko siihen, että se kumppani löytyy nopeammin, jos ja kun ajamalla toinen nurkkaa ja tivaamalla, että mikäs ssinussa on vikana, kun et halua seurustella kenenkään kanssa. - Voi olla että ei halua tai kuten itse en hirveästi, jos lainkaan halua käyttää aikaani "Sen" elämänkumppanini etsimiseen ja hakemiseen. Vuorokauteen mahtuu niin paljon muutakin mielenkiintoista. Toki sinkkuus välillä turhauttaa, mutta en nyt lastaisi parisuhteen muodostumisen löytämisllle sellaisia paineita  ja tavoitteita, että vasta sitten alkaisi "oikea elämä" ja ennen sitä elo olisi vain puolinaista, joka muodostuisi parisuhteessa kahdesta puolikkaasta yhdeksi kokonaiseksi, etten sanoisi täydelliseksi.   

Minä en ainakaan menisi suosittelemaan nuorelle(?), ahdistuneelle ihmiselle, että juu kyllä se varmaan on hieno elämä tuo, kun kerran itse sitä haluat. Tai no, ehkä käänteispsykologia on parasta tässäkin.

Ahdistuksella on tärkeä tehtävä, se ajaa ihmisen kohti muita sitten, kun se akuutti haavanhoito oman rotkon rauhassa on hoidettu. Noinpa tässäkin vakuutellaan, ettei tarvita toista ihmistä, mutta samaan aikaan valitetaan, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen asioistaan. Miksi olisi, jos hän ei ole kiinnostunut niitä avaamaan? Sen sijaan hän haluaa ajatella, että elämänratkaisu on toimiva ja hyvä, vaikka se tarkoittaa, että hän reagoi umpimielistymällä ja tyhmistäytymällä toisten auttamistarkoitukseen, ja pohtii valehtelijan uraa, kun pelkkä pelkurin ura ei riitä.

Mene menojasi yksinäisyyteen, jos siltä tuntuu. Joillekin se on elintärkeä elämänvaihe. Mutta älä jää sinne hetkeksikään kauemmin, kuin on pakko. Tule sitten takaisin muita kohti, kun uskallat. Elämä kun ei odottele kulkijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin udellaan ihan jatkuvasti että miksi en seurustele kenenkään kanssa, tätä on jatkunut jo vuosia ja loppua sille ei tunnu näkyvän. Ärsyttää, mitä se kenellekään edes kuuluu että olenko suhteessa vai en?

Sano että haista vittu, ei kuulu sulle!

Tuollainen reaktiohan vain yllyttäisi heitä lisää ja antaisi minusta sellaisen vaikutelman että Ikäänkuin asia olisi minulle tulenarka. Voimakkaat tunteenpurkaukset kun yleensä kertovat jostakin. Kaipaan kumppania mutta en minä ala nyt ihan kenen kanssa tahansa seurustelemaan, että kunhan vain olisi joku. Monet tuntemani ihmiset tekevät näin ja heillä on ihan mitäänsanomattomat tai suorastaan onnettomat suhteet. T:30/36

-"Sussa on jotain pahasti vialla. Normaali ihminen haluaa elää jonkun toisen kanssa eikä olla yksin. Itse en olisi kaltaisesi kanssa edes kaverisuhteessa koskaan."

"- - Etkö voi ajatella, että Ap ei vain ole kohdannut hänelle mieluista elämänkumppania? - En oikein usko siihen, että se kumppani löytyy nopeammin, jos ja kun ajamalla toinen nurkkaa ja tivaamalla, että mikäs ssinussa on vikana, kun et halua seurustella kenenkään kanssa. - Voi olla että ei halua tai kuten itse en hirveästi, jos lainkaan halua käyttää aikaani "Sen" elämänkumppanini etsimiseen ja hakemiseen. Vuorokauteen mahtuu niin paljon muutakin mielenkiintoista. Toki sinkkuus välillä turhauttaa, mutta en nyt lastaisi parisuhteen muodostumisen löytämisllle sellaisia paineita  ja tavoitteita, että vasta sitten alkaisi "oikea elämä" ja ennen sitä elo olisi vain puolinaista, joka muodostuisi parisuhteessa kahdesta puolikkaasta yhdeksi kokonaiseksi, etten sanoisi täydelliseksi.   "

"- - - Minä en ainakaan menisi suosittelemaan nuorelle(?), ahdistuneelle ihmiselle, että juu kyllä se varmaan on hieno elämä tuo, kun kerran itse sitä haluat. Tai no, ehkä käänteispsykologia on parasta tässäkin.

Ahdistuksella on tärkeä tehtävä, se ajaa ihmisen kohti muita sitten, kun se akuutti haavanhoito oman rotkon rauhassa on hoidettu. Noinpa tässäkin vakuutellaan, ettei tarvita toista ihmistä, mutta samaan aikaan valitetaan, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen asioistaan. Miksi olisi, jos hän ei ole kiinnostunut niitä avaamaan? Sen sijaan hän haluaa ajatella, että elämänratkaisu on toimiva ja hyvä, vaikka se tarkoittaa, että hän reagoi umpimielistymällä ja tyhmistäytymällä toisten auttamistarkoitukseen, ja pohtii valehtelijan uraa, kun pelkkä pelkurin ura ei riitä.

Mene menojasi yksinäisyyteen, jos siltä tuntuu. Joillekin se on elintärkeä elämänvaihe. Mutta älä jää sinne hetkeksikään kauemmin, kuin on pakko. Tule sitten takaisin muita kohti, kun uskallat. Elämä kun ei odottele kulkijaa."

Voiskio joku avata tyhmemmällä, mitä viimeki lainaamani kommentoija tarkoitti todetessaan, että, kuten edellä alleviivasin  reagoi (lainaus alkaa:) reagoi umpimielistymällä ja tyhmistäytymällä toisten auttamistarkoitukseen, ja pohtii valehtelijan uraa, kun pelkkä pelkurin ura ei riitä." - Ymmärryksessäni lienee jotain vikaa kun ei kerta lukemisella ainakaan auennut. 

Tai missä vakuutellaan, että ettei kukaan ole kiinnostunut hänen asioistaan. - Ei kai parisuhde ole ainoa paikka osoittaa kiinnostusta toista tai tois(t)en tekemistä kohtaan? 

Ei kenenkään ole pakko seurustella jos ei halua, ehkä vaan oot hyvännäköinen ja sen oloinen että sopisit seurustelusuhteeseen jonkun kanssa niin siksi kyselevät :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan monille ongelma, itselleni taas ei ole ongelma, joten en niin hirveästi välitä. Mutta kyllähän ne utelut ja jankkaamiset vituttaa, sille ei mahda mitään. Silti sanon aina vaan että mua ei kiinnosta sellaiset ihmissuhdekuviot, en ole jaksanut vaivautua valehtelemaan.

Toivottavasti et lähesty ihmisiä missään muussakaan tapauksessa ikinä. Pysy siellä himassasi äläkä poistu sieltä koskaan

Jaahas, itse kyllä pystyn erottamaan muut ihmissuhteet seurustelusta, joten miksi en lähestyisi. En pidä jokaista ihmistä potentiaalisena seurustelukumppanina. En itse asiassa pidä sellaisena ketään, koska en halua seurustella. Ystäviä kuitenkin on. Mutta eipä niitäkään huvita varsinaisesti enempää hankkia, aivan riittävästi on jo.

En tunne yhtään sinun tapaista ihmistä, eli ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut seurustelusta. En jaksa enää kelata alkuun, mutta kerrotko onko sinulla ystäviä? Siis todellisia ystäviä, ei mitään kavereita. Oletko ollut jo koulussa yksinäinen outolintu? Minkälainen lapsuutesi, onko sinulla sisaruksia, minkälainen suhde sinulla on vanhempiisi ja sukuusi? Missä vaiheessa asian päätit vai onko se sittenkin pakon sanelema juttu? Miksi mietit niin paljon mitä muut ajattelevat ja onko valehtelu mielestäsi paras ratkaisu oikeasti?