Pitäisikö huolestua? Meidän 4 vuotias..

täytti 4 kesän lopussa. On todettu oppimishäiriö, jonka vuoksi käy puheterapiassa. Sanavarasto on normaali, mutta puhe on epäselvää, tuottaa puhetta aika vähän ja puheen vastaanottaminen on hieman ikätasoa jäljessä.

Hän käy puheterapiassa kerran viikossa ja kotona tehdään harjoituksia. Lähinnä ne liittyy tuohon puheen selkeyttämiseen ja siihen että oppisi muodostamaan pikkuhiljaa pitempiä lauseita.

No tietysti jo se väsyttää ja turhauttaa kun lapsi ei puhu juuri mistään mitään, ei esim. osaa omin sanoin kertoa mitä vaikkapa päiväkodissa on tapahtunut. Se asia pitää aina "kalastaa" lapsesta ulos ja usein hän kertoo sen vain yhdellä tai parilla sanalla ja tekeminen on lähes aina ollut sama. "Leikin autolla" tai "leikin kepeillä". Lapsi ei vielä kysele juurikaan asioita, eli jos muilla on kyselykausi mitä missä miksi milloin - meidän lapsi ei kysy mitään.

Tuntuu myös etten välillä saa lapseen ollenkaan kontaktia. Tuntuu välillä liihottelevan omissa maailmoissaan. Jos esim. aamulla laitan pikkuveljeä kuntoon, sanon isommalle että laita housut jalkaan, niin ei taatusti laita. Möyrii lattialla, riehuu, leikkii leluilla tai haaveilee kaukaisuuteen. On siis vieläkin yleensä ihan täysin puettava (ja riisuttava). Kun mennään vaunulenkille, hänellä on oma potkupyörä (tavallisella pyörällä pyöräily ei oikein vielä onnistu). Potkupyörällä menee jo tosi kovaa, mutta liikenteessä menee miten sattuu. Joudun yhden lenkin aikana toistamaan 30 sekunnin välein suunnilleen että pitää ajaa reunassa. Tämä kun ajelee tiellä siksakkia, ajelee pusikkoon, koittaa ajella pyörällä muurien päältä ja vaikkapa suoraan metsään kalliota ylöspäin.

No ylipäätään kaikki ohjeet pitää antaa pieneksi pureskeltuna edelleen. Eikä ne silti välttämättä perille mene.

Muutakin arjessa jatkuvasti toistuvia hankaluuksia on. Esim. ruuan kanssa on nykyään tosi nirso, vielä nirsompi mitä ennen. Ei syö juuri mitään uutta, pitäisi aina olla tuttua ruokaa. Ja sitten on paljon inhokkeja; sipuli, kaikki marjat, salaatti, vihannekset jnejne. Toinen juttu on se kun ei suostu kakkaamaan muualle kuin vaippaan. Ollaan koitettu vaikka millä lahjoa pytylle tai potalle, käytetty supistajaa, erilaisia pottia, kiinnittää huomio muualle, näyttää esimerkkiä jne. Ei suostu millään kakkaamaan muualle kuin vaippaan, sekin alkaa olla vähän raskasta...

Yöt on aina nukkunut huonosti, vrt, pikkuveli nukkuu täysiä öitä, isompi ei vieläkään.... herää kerran/kaksi yössä ja usein itkee, pelkää jotain mutta ei osaa asiaa itse kertoa tarkemmin. Haluaa viereen ja nukkuu vieressä. Nukkuu levottomasti, potkii ja pyörii.

Ei osaa hirveästi keskittyä mihinkään leikkeihin ja leikit on paljolti riehumista ja painimista. Juoksee vaikka kielletään, hyppii sohvalla ja heittelee kaikki tyynyt ym sieltä alas vaikka kielletään sata kertaa. Ainoa mihin jaksaa keskittyä ja on aina jaksanut, on pikkuautot ja niiden järjestely. Nyt alkanut tulla myös sellaista kiusantekoa että yllyttää pikkuveljeä tekemään pahoja ja sitten nauraa räkättää vieressä. Vaikka torutaan ja komennetaan niin nauraa vain päin naamaa.

Kertokaa nyt kuulostaako tämä normaalin 4-vuotiaan toiminnalta? Minua ainakin väsyttää aivan jäätävästi tämä äitinä olo, vaikka kuinka koitan tsempata niin törmään koko ajan seinään. Mietin että onko se vika vain omassa asenteessa vai voiko lapsella olla jotain isompaa häikkää, pitäisikö minun hakea enemmän vielä apua vai mitä tässä pitäisi tehdä :/ Mieskin on usein todella väsynyt lasten kanssa olemiseen, ja siis erityisesti tämän isomman kanssa touhuamiseen. Se on sellaista riehumista ja säätämistä aamusta iltaan..