Mistä työpaikka älykkäälle, sinnikkäälle, luovalle, innovatiiviselle ja mukavalle yliopisto-dropoutille?
Siis olen Mensan rajan ylittänyt sekä parissa yliopistossa reilusti opintopisteitä hyvin arvosanoin kerännyt dropout, joka on puurtanut IT-alalla suorittavissa hommissa viimeisimmät kymmenen vuotta. Olen oikeasti todella sisukas, työnantajalle lojaali, rehellinen, luova ja keksin helposti ratkaisuja ongelmiin sekä tulen erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen.
Olen valmis uhrautumaan ja venymään paljonkin työn vuoksi sekä olen kunnianhimoinen työn laadun ja tulosten suhteen. Olen kaikenlaista tässä pohtinut ja pähkäillyt, mutta miltä tilanteeni kuulostaa? "Pallona jalassa" mulla on perhe, jossa on kaksi pientä lasta sekä ikää 35+ (ja olen nainen). Lisäksi olen hieman ujo, mutta pärjään kyllä sosiaalisissa tilanteissa ihan hyvin.
Onko mulla mitään toivoa ja mikä ala tai työ sopisi minulle? Olisin valmis kouluttautumaan useitakin vuosia sen eteen sekä tekemään muitakin uhrauksia. Tosin ulkomaille en näillä näkymin voine muuttaa. Kaikki ideat ovat tervetulleita! :)
Kommentit (33)
Et sä mikään sinnikäs ole, jos on yliopistot jääneet kesken.
Sinnikkyys ja parin eri yliopiston opintojen kesken jättäminen ei valitettavasti sovi kauheen hyvin yhteen.
Sisukas ihminen olisi tehnyt sen tutkintonsa loppuun...
No, jos olet oikeasti älykäs ja luova, pystyt varmaan kehittämään yritysidean ja työllistämään itsesi. It-alalla yrityksen lähtökustannukset ei välttämättä päätä huimaa.
Perusta pitseria ja myy valkoista jauhetta samalla tiskin alta. Toimii ainakin Helsingissä.
Eikö kunnianhimoisen, luovan ja innovatiivisen yksilön tulisi keksiä lähtökohtaisesti jo itse mihin haluaisi työllistyä? Ihmettelen vähän aloituksen paradoksisuutta. Verkostoituminen ja motivoiva tavoite on kaiken a ja o jos kokee, että olisi jotain tarjottavaa työnantajalle jollain alalla.
Ilman formaalia koulutusta on vaikeaa työllistyä hyvään työhön ellei sulla ole suhteita tai hyviä suosittelijoita.
Heräsin taas vaihteeksi tosiaan tähän tilanteeseeni, kun katselin erästä työpaikkaa, joka kiinnostaisi, jonka jälkeen tsekkasin ne sille valituksi tulevalle tulevat kollegat linkedinistä. Ne kaikki olivat nuoria, edustavan näköisiä miehiä, joilla oli juuri tarkasti tietyn alan ylempi korkeakoulututkinto. Tajusin, että ei mulla ole mitään mahdollisuuksia ko. paikkaan. Mikä työ voisi sopia siis sinänsä varsin oppivaiselle ja fiksulle ihmiselle, joka on kuitenkin "vain" nainen, perheellinen sekä yli 35-vuotias (=yli-ikäisen rajalla)?
T. Epätoivoinen ap
Kuulostaa työnantajalle tältä: 35+, nainen, pienet lapset, alanvaihtaja, dropout. Seuraava hakemus.
Varaa aika te-toimiston ammatinvalinta- ja urasuunnittelupsykologille.
Löytyisikö nykyisestä työstäsi jotain sivuhaaraa tai osaa, jolla haluaisit työskennellä yrittäjänä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kunnianhimoisen, luovan ja innovatiivisen yksilön tulisi keksiä lähtökohtaisesti jo itse mihin haluaisi työllistyä? Ihmettelen vähän aloituksen paradoksisuutta. Verkostoituminen ja motivoiva tavoite on kaiken a ja o jos kokee, että olisi jotain tarjottavaa työnantajalle jollain alalla.
Ilman formaalia koulutusta on vaikeaa työllistyä hyvään työhön ellei sulla ole suhteita tai hyviä suosittelijoita.
Olen miettinyt kaikenlaisia bisnesideoita jo vuosikaudet sekä jutellut niistä lähimpien tuttujeni kanssa. Ne vain ovat jääneet ideatasolle ja sitten pari vuotta myöhemmin joku muu onkin toteuttanut saman.
Verkostoitumisessa on ollut se ongelma, että olen kyllä sosiaalisissa tilanteissa ihan mukava ja asiallinen, mutta olen oikeasti hieman ujo. Asiat siis hoituvat hyvin ja tehokkaasti, mutta olen todellisuudessa introvertti.
Tutkintoni jäivät osittain sen vuoksi kesken, kun menin töihin ja käytin kaiken energiani työnteolle. Nuorempana myös eka seurustelusuhteeni katkaisi sen ensimmäisen tutkintoni (opiskelin tuolloin ulkomailla), kun siis mies asui puolestaan Suomessa, jolloin päätin sitten keskeyttää opintoni miehen vuoksi hieman päälle parikymppisenä. Sen jälkeen opiskelin toista alaa yliopistossa Suomessa, mutta se tutkinto jäi kesken, kun menin vakituiseen työpaikkaan ja sillä tiellä olen edelleen.
T. Epätoivoinen ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työnantajalle tältä: 35+, nainen, pienet lapset, alanvaihtaja, dropout. Seuraava hakemus.
Tätä juuri tarkoitankin. :/ Ikäsyrjinnästä sekä "liian" muodollisesta tutkintojen vaatimisesta pääsisi eroon muuttamalla ulkomaille, mutta miehelläni on hyvä työpaikka ja ura Suomessa, joten hän ei haluaisi muuttaa minnekään.
Minulle olisi myös mahdollista tehdä ne tutkinnot valmiinsi vuodessa-parissa, mutta olisiko niistä muutamista puuttuvista kursseista oikeasti jotain hyötyä työelämän kannalta? Kun siis eihän niissä ole sellaista "substanssia", joka minua oikeasti juurikaan sivistäisi tai kehittäisi. Toki se tutkintopaperi voisi sinänsä avata ovia.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et sä mikään sinnikäs ole, jos on yliopistot jääneet kesken.
Tosiaan suuntasin toisella kerralla sen sinnikkyyden tuolloin työntekoon. Eka tutkinto jäi kesken ihmissuhteen vuoksi, kun muutin miehen perässä Suomeen. Lisäksi ihmetyttää se, miten se tutkintopaperi oikeastaan minua suurestikaan muuttaisi oikeasti, kun kyse on vain parista puuttuvasta kurssista ja minun alallani ei ole sinänsä mitään virallisia pätevyysvaatimuksia toisin kuin esim. lääkäreillä tai psykologeilla ym. Täytyy varmaan tehdä sitten ne tutkinnot valmiiksi, jos se tosiaan on niin olennainen asia. :/
T. Ap
Lähde UPO:lle tai Whirlpoolille konsultiksi. Ensimmäisenä esität niille idean uudesta, vartavasten soluasuntoihin ja kimppakämppiin suunnitellusta jääkaapista: jääkaapin sisällä on useita pienen pienillä ilmanvaihtoaukoilla varustettuja lukollisia lokeroita (jokaisessa erilainen avain). Voisi olla vaikka oma malli kahden hengen, kolmen-, neljän-, viiden-, ja jopa kuuden hengen soluauntoihin. Menekki taattu.
Jopas pälähti taas keskinkertaiset tusinamaisterit paasaamaan sinnikkyydestä, vaikka todellisuudessa ovat sinnittömiä mitättömyyksiä joiden ainoa meriitti elämässä on jokin tusinatutkinto. Äly, sinnikkyys ja osaaminen mitataan ihan muilla määreillä kuin jollain suoritetulla tusinatutkinnolla. Ohis.
Auttaisi, jos kertoisit, että mitä tarkalleen ottaen olet opiskellut? Suosittelen joka tapauksessa työtä rahan parissa, sillä sinne pääsee välillä hyvällä arpaonnellakin. Teet vaikutuksen sopivaan ihmiseen ja aloitat urasi. Liian vaatimaton ei pidä olla ja naisihmisen on syytä hymyillä paljon sekä pukeutua klassisen siististi ja edustavasti. Konsultiksi? Johdon tueksi? Puolivalmiiksi asiantuntijaksi? (lupaat opiskella työn ohessa, esim tutkintosi loppuun tai muuta hyödyttävää).
Miten sitten voisin "taklata" ne ikään ja sukupuoleen liittyvät ihanteet? Kun siis ei 35+ pikkulasten äidistä saa sellaista "geelitukkaista" dynaamista nuorukaista millään. :) Voin olla dynaaminen korvien välissä ja muuten tehokas ja edustava, mutta miten pystyn kilpailemaan nuoria miehiä vastaan? Ehkä tosiaan se oman yrityksen perustaminen voisi tapauksessani auttaa, kun siis uraluoviminen tuntuu hankalalta.
T. Ap
Tuosta perherllisyydestä muutama sana, koska koet sen selvästi taakaksi työnhakutilanteessa. Siviilisääty tai perhesuhteet eivät kuulu hakemukseen, CV:hen tai hakuprosessiin mitenkään. Et voi myöskään tietää niistä LinkedInistä stalkkaamistasi miehistä, montako lasta heillä on. Unohda siis tämä aspekti ja keskity osaamisedi esilletuomiseen. Tutkinnon suorittaminen loppuun olisi myös hyvä asia.
Ilmeisesti fiksuna ihmisenä tajuat varmaan, että ihmiset tulkitsevat tilanteen olevan siltä miltä näyttää. Keskeneräiset tutkinnot kertovat muusta kuin älykkyydestä, pitkäjännitteisyydestä ja sitkeydestä.
Korkeakoulututkinto on Suomessa vaatimus moniin virkoihin, ja osoitus jonkunasteisesta kyvykkyydestä. Muuta sinulla kun oikein ole näyttää, suorita ensin ne opintosi loppuun. Vaikkei niillä opinnoillasi lopulta olisikaan paljoa tekemistä työn sisällön kanssa... no, jos olet oikeasti älykäs, pitäisi sinun tajuta itsekin.
Suomi 2016: Siivoustyötä on tarjolla, nollasopimuksella, jos palkalla ja työehdoilla ei ole niin väliä. A