Sanokoo kukaan oikeasti "Rakastan sinua" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten toisillenne puhutte? Miten ylipäätään päätitte mennä sänkyyn? Muuttaa yhteen? Ehkä mennä naimisiinkin?

"Ojennatko perunoita?" "Joo".

Miten sinä sitten puhut?

"Ojennatko perunoita, rakkaani?"

"Ah, kyllä, koska rakastan sinua."

???

Kiitos nauruista :D

Rakastan vaimoani ja sanon sen hänelle monta kertaa päivässä. Ei ole kärsinyt inflaatiota, pikemminkin kasvaa korkoa joka päivä. Äidilleni sanon "olet rakas".

Sanon monta kertaa päivässä, koen vain niin vahvaa rakkautta avokkiani kohtaan. Sanon spontaanisti, tarkoituksella kehuen, helliessäni, revetessäni hänen vitseilleen ja sohvalla maatessani kädet hänen olallaan. Sitä samaa hän myös tekee minulle. Sanoitan tunteitani muutenkin paljon ja näytän niitä myös tekojen ja kosketusteb kautta. :)

Ainoa avokkini lisäksi nuo sanat on kuullut minulta edesmennyt vaarini, maailman ihanin ja lempein herrasmies! Olen tosi onnellinen, että sain sen sanottua hänelle usein viimeisen kahden elinvuotensa aikana ja aina niin lämpimästi häntä myös halailin. Sinua on valtava ikävä!

En itse haluaisi seurustella tuppisuun kanssa tai edes sellaisen, joka vain näyttää tunteet tekojen kautta. Minä haluan myös kuulla ne asiat joita toinen minusta ajattelee sekä hyvässä että pahassa. Meillä ei edes ikinä oikeastaan riidellä, sillä asiat selvitetään ennen niiden paisumista maksimissaan tiuskien ja heti asioiden setvittyä sopien. Tulevaisuudessa tulen kyllä kertomaan lapsilleni monta kertaa päivässä rakastavani heitä.

Tunteiden sanoittaminen vain rikastaa kommunikaatiota, ei se ole mistään pois.

Mä sanon poikaystävälleni päivittäin, että rakastan häntä, puhelimessa tai kasvotusten. Tosin sanon "I love you/love you", koska hän ei ole suomalainen. :) Jostain syystä "Minä rakastan sinua" tuntuu jäykemmältä sanoa, hän välillä sanoo noinkin, silloinkin herkästi vastaan englanniksi. :-D

En muista koskaan sanoneeni vanhemmilleni tai siskoilleni, että rakastan heitä, en muista heidänkään sanoneen niin minulle.

Puolisolle kyllä. Välillä "amerikkalaisittain" kun toinen on lähtemässä aamulla töihin. Aika usein myös nukkumaanmennessä, mutta lähinnä miten missäkin tilanteessa vain tekee mieli. Välillä jopa seksin aikana.

Miehelleni ja lapsilleni sanon kyllä.

Lapsille tulee sanottua usein, että ovat ihania ja upeita ja että tykkään heistä ihan hirveästi.

miehelleni sanon ääneen, meillä on tapana lausua se lähinnä silloin kuin vaan ollaan ihan hissukseen rennosti yhessä, vieretysten. Toki myös silloin jos tunnen suurta kiitollisuutta tai onnellisuutta niin sen saatan asioikseni ilmoittaa, vaikka tietäähän toinen tietty sen. Siinä ei ole mitään paatoksellista, dramaattista nuottia. Itse asiahan on tietysti itsestäänselvyys, sen ääneenlausuminen taas enemmänkin mielestäni vaan tapa osoittaa hellyyttä.

Vanhemmilleni kerroin rakastavani heitä todella usein vielä ollessani pieni, mutta teinivuosina se ei enää tuntunut kevyeltä sanoa. Siltikin muistan aina äitien- ja isäinpäivänä tiristäneeni sen ulos suusta, koska halusin heidän kuitenkin tietävän sen, vaikka vaivaannuttavaa olikin. Nyt kun kesällä olin vanhemmillani pitkästä aikaa kylässä, tuntui elämäntilanteiden ym. erinäisten syiden takia tarpeelliselta kertoa heille se. Kun tein lähtöä takaisin omaan kotiini, olin yksin talossa, ja päätin (nolosti) kirjoittaa sen postit-lappuselle. Kai ne sen luki, vaikka kumpikaan ei jälkikäteen siitä mitään maininnut :) 

Olen yllättynyt vastauksista.

Itse kerron miehelle ja lapsille joka päivä kuinka paljon heitä rakastan. Ja mitä moninaisimmin tavoin, kasvotusten tai viestein riippuen tilanteista. "Rakastan sua, love you, oot rakas, mamman rakkaat, rakastan sinua/ teitä enemmän kuin mitään muuta jne."  Ei ole koskaan käynyt edes mielessä, että tässä olisi jotakin outoa.

Ja nyt kun asiaa mietin, niin kuulen saman mieheltäni joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ja jatkokysymys, että miksi te kerrotte puolisollenne ja lapsillenne rakkautenne? Millaisissa tilanteissa? Sanotteko amerikkalaisittain aina kun lapsi/puoliso lähtee jonnekin että "I love you honey" vai satunnaisesti jossain muussa yhteydessä; missä? Eikö rakkaus tule muuten ilmi arjessanne?

Ap

Mä sanon avomiehelle ja hän minunlle. Perheillemme ei taideta sanoa kumpikaan ikinä. Mutta ei sanota toisillemmekaan mitenkään säännöllisesti, silloin vain kun tulee mieleen. Se saattaa olla rankan päivän jälkeen kun mennään yhdessä nukkumaan tai se saattaa olla silloin, kun toinen yrittää hauskuuttaa toista tekemällä jotain tyhmää. Kaikenlaisia tilanteita on. Mutta en mitenkään päivittäin vaadi kuulla, kyllä mä vähemmälläkin uskon. Mutta on se aina välillä kiva kuitenkin kuulla :)

Lapsille sanon jo sujuvasti. Tai sanon "äiti rakastaa sua".

Puolison kanssa vielä opeteltavaa.

Lapsuudenkodissa ei hirveesti sanottu. Joskus välillä äiti sanos. Äidille itselleen ei koskaan ollut sanottu sitä..

Oppimiskysymys. Toisaalta onhan se jotenkin raskaampi lause kuin esim enkun i love you, joka soljuu ehkä sit jo liiankin helposti :) jos suomalainen sanoo minä rakastan sinua niin se on yleensä kyllä sitten taivahan tosi!

Suu tunnustaa sydämen tunteita. Niin sen pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt vastauksista.

Itse kerron miehelle ja lapsille joka päivä kuinka paljon heitä rakastan. Ja mitä moninaisimmin tavoin, kasvotusten tai viestein riippuen tilanteista. "Rakastan sua, love you, oot rakas, mamman rakkaat, rakastan sinua/ teitä enemmän kuin mitään muuta jne."  Ei ole koskaan käynyt edes mielessä, että tässä olisi jotakin outoa.

Ja nyt kun asiaa mietin, niin kuulen saman mieheltäni joka päivä.

Näin myös meillä. Myös sisaruksilleni (erityisesti siskolleni) sanon tosi usein että hän on rakas. Vanhemmilleni en taas sano, koska en heitä rakasta. Yritän osoittaa rakkauden sanoin ja teoin päivittäin.

Joka päivä miehelle, jo 20 vuotta. Mutta enemmän pitäisi osata sanoa myös muille läheisille, ja hassua on, että esim englanninkielisille ystäville sanon paljon helpommin kuin suomeksi, kai se on se suomalainen jäyhyys... Halataan kyllä ystävien kanssa jne. ja semmoista tyyliin "olet ihana", joskus kännipäissään kun miespuoliset ystävät ovat rakkauttaan (siis kaverillista) tunnustaneet, olen sanonut samoin myös. Vanhemmille hienoin kiertoilmaisuin olen sanonut, ei tule helposti, kun kotona ei koskaan tuommoisia sanottu, vaikka kyllä se tiedossa oli.

Me sanomme toisillemme.

Lapsille sanon olet rakas tms.

Melkein joka ilta ennen nukkumaan menoa sanotaan miehen kanssa toisillemme "minä rakastan sinua". Sen lisäksi usein myös töihin lähtiessä heippojen yhteydessä, yleensä siis ainakin pari kertaa päivässä. :)

Muille läheisille ei kyllä tule sanottua juuri koskaan.. (lapsia mulla ei ole)

Lapsille puhun paljon, että ovat rakkaita, tärkeitä, täydellisiä juuri sellaisena kuin ovat. ❤

Miesystävän kanssa sanotaan viesteillä monta kertaa päivässä ja aina kun nähdään: Rakastan sua. Se on nykyään helppoa ja ihanaa. 😍

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen sanonut äidilleni ja sekin teki uskomattoman tiukkaa. Olen kai jotenkin tunnevammainen kun mua suorastaan oksettaa tuollaiset rakastusjutut. Ne on jotenkin niin teennäisiä. Minusta paljon hienompaa on sanoa vaikka olet todella tärkeä mulle tai että välitän susta syvästi. Minun aivoissani se rakkaus on jotain abstraktia hötöntöttöä.

Aah, sukulaissielu löytyi! Olin jo ihan kauhuissani, että oikeastiko "kaikki muut" jopa päivittäin näitä hokevat läheisilleen? Miehelle pari ekaa vuotta aina silloin tällöin juuri noilla sanoilla ("rakastan sua") tuli sanottua, nykyään varmaan pari vuotta sitten viimeksi. Muuten kyllä hellitellään sanoilla, halaillaan. Sukulaisille olisi vielä todella paljon vaikeampaa sanoa, vaikka rakastan äitiä ja veljeä lujaa. Kotona ei myöskään sellaista ääneen sanottu. Eikä ehkä tarpeenkaan, kyllä luotan siihen, että rakastetaan toinen toistamme, vaikka ei niitä maagisia sanoja hoeta. Tunnevammainenko siis?

Sanon. Lapselleni lähes päivittäin eikä tuota mitään ongelmaa.

Kumppanille harvemmin mutta useammin kuin kerran kuukaudessa kuitenkin. Joskus se tuntuu todella vaikealta, vähän niinkuin valehtelisi jos en tavallaan koe rakkautta sitä sanoessani. Toisinaan taas se melkein kuin lipsahtaa täysin luonnollisesti ja solmiutuu kumppanin vastavuoroiseen rakkaudentunnustukseen.

Äidilleni aika ajoin, hän itse käyttää kiertoilmaisua "Olet rakas" joten käytän itsekin sitä.

Isälleni sanoin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran miesmuistiin. Pitäisi kertoa useammin.

Muutamalle ystävälle saatan sanoa hyvinkin helposti, toisille en ole sanonut koskaan. Pitäisi.

Mutta kerran pidin sukujuhlissa puheen jossa kerroin rakastavani kaikkia huoneessa olijoita, se on kai paljon enemmän kuin keskiverto suomalainen elämässään tunnustaa rakkauttaan isotädin ex-miehelle :D