Ahdistaa tuo "olen jossain"- muistisairasmummo

Kaikista tulee vanhoja, kannattaa kohdella lapsiaan hyvin niin on joku joka käy katsomassa ilman palkkaa.

Vanhustenhoitajana (aliarvostettuna ihmiskunnan pohjasakkana), voin kertoa, että suurin osa omaisista käy ainoastaan juhlapäivinä katsomassa omaistaan..Tuodaan kukkapuska, istutaan se 30 minuuttia sängynlaidalla ja lähdetään kiireellä pois. EI edes oteta hoitajiin kontaktia. Jos otetaan, se on pelkkää valitusta siitä, miksi isä/äiti on niin huonokuntoinen, kun 4vuotta sitten hän vielä kykeni puhumaan ja kävelemään omatoimisesti. Ihmetellään, miksi omaista ei viedä joka päivä ulkoilemaan, jumppaan tms. Sitten kun kerrot, että kaikesta ylimääräisestä täytyy maksaa erikseen, ollaan vihaisia. Hoitokodin omistajat ovat oikea osoite valituksille. Me hoitajat teemme vain sen, mitä pomo sanelee. Turha se on meille duunareille huutaa, huutakaa johtoportaalle. Meille valittamisesta ei ole hyötyä. Esimiehet eivät välitä, sanovat vain, että ei täällä ole pakko olla työssä. He palvelevat omistajia, joiden ainoa tehtävä on tehdä voittoa.

Niin, tiedän kyllä että kaikki vanhenevat mutta tarviiko sitä näyttää useita kertoja illassa TV:ssä.

On kyllä todella synkeä insertti minustakin. Varmaan jonkin yleläisen omaa propagandaa.

Muistisairaus on rankkaa ja mä kyllä roikun mamman luona useamman tunnin.

Kannattaa valittaa Ylen katsojapalautteeseen, katoaa vähän äkkiä, kun tarpeeksi moni antaa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valittaa Ylen katsojapalautteeseen, katoaa vähän äkkiä, kun tarpeeksi moni antaa palautetta.

Ikävä kyllä muistisairaat, yksinäiset ja harhaiset vanhukset eivät katoa, vaikka heitä ei enää televisiossa nähtäisikään.

Älkää viitsikö. Tuo insertti ei ole edes paha, te ette nää sitä vaikeinta vaihetta ollenkaan (ellei omaisenne sairastu ko. tautiin).

Ei mua ainakaan ahdista, hengessä elän mukana, sekä tyttären ja äidin. Ei tää elämä ole pelkkää päivänpaistetta ja uusia muotijuttuja, vaan realismiakin voi olla. Sitähän tämä elämä on. Koskettaa niin montaa, minuakin mm. äitini kohdalla. Niin, ja olen koulutukseltani muistihoitaja.

Katsoin tätä nyt areenasta, mutta oli pakko jättää kesken. Minua ahdisti se tyttären suhtautuminen muistisairaaseen äitiinsä. Tuntui, ettei tytär ymmärrä että kyseessä on SAIRAUS. Onhan tuo varmasti läheisille turhauttavaa ja raskasta, mutta ei tämä äiti voinut sille mitään että unohti mennä syömään tai unohti ettei saa käydä itse kaupassa. Tytär suhtautui jotenkin todella nuivasti. Ihan kuin mummo tahallaan tekisi näitä asioita. Ihan sama kuinka monta kertaa tytär selittää miten äidin pitää toimia, kun äiti ei sairautensa takia ole kykenevä noudattamaan ohjeita. Ei hän sitä kiusallaan tehnyt. Jäi jotenkin huono mieli tästä dokumentista. Tyttärellä ei tuntunut olevan minkäänlaista empatiaa tai ymmärystä äidin sairautta kohtaan.