Onko 20-vuotias liian nuori keskustelemaan syvällisesti/vastavuoroisesti rankoista asioista ja kokemuksista?

Jos olet vanhempi ja harkitset kippaavasi ongelmasi lapsesi kannettavaksi niin ÄLÄ. Olen 45 enkä vieläkään haluaisi kuulla vanhempieni ongelmista, mutta minulta ei kysytä.

Mikä pakkomielle ihmisillä on tähän ikään? Totta kai voi keskustella syvällisesti. Omat ensimmäiset rankat kokemukset tapahtui, kun olin 13-14 v. Ja ne vasta kasvattivatkin henkisesti. Paljon jäi noiden vuoksi sitä huoletonta teinielämää elämättä, vaan mielenmaisema oli lähellä nuorta aikuista. Ihan syvällisesti keskustelin masentuneen ystävän kanssa mm. hänen masennuksestaan, omasta raiskauksesta ja läheisten ihmisten henkisestä pahoinpitelystä. Vähän myöhemmin kun kaverit alkoivat seurustella, niin puhuttiin mm. siitä läheisriippuvuudesta. 15 vuotiaana keskustelin aikuisten ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta. Väkivaltaisista parisuhteista ja alkoholismista, siitä kun henkilö makselee toiselle takauksia vuosikymmen myöhemmin ja kitkuttelee lopuilla rahoilla jotenkuten, työttömyydestä, sairauksista... you name it. Eihän se nyt ihan "tavallista" ollut, että lapsena niin syvällisiä kokonaisuuksia käsitteli ja pystyi vakavasti keskustelemaan. Monet sanoi, etteivät usko mua 15 kesäiseksi tytöksi. Että ei se henkinen kasvu edelleenkään katso ikää. Ja näin seitsemän vuotta myöhemmin, asioita on tullut koettua paljon lisää. Kokemuksien laaja kirjo vastaa jo enemmän nelikymppisen ihmisen elämää... Ja edelleen sitä syvällisiä keskustellaan, ystävien ja jopa oudompien kanssa.

T. N22

up

Monesko  aloitus tänään? Lopeta jankkaaminen ja kysy joltain ammattilaiselta

Vierailija kirjoitti:

Esim. alkoholismista, läheisriippuvuudesta, traumoista, väkivallasta ja niiden vaikutuksesta ihmiseen.

Se riippuu siitä 20-vuotiaasta. Eikä se kuulu sulle mitenkään koska 20-vuotias on täysi-ikäinen. Lakkaa holhoamasta!

Valmistuin 24-vuotiaana ja menin psykiatriseen sairaalaan töihin. 20-vuotias on aikuinen.

No itsehän olen tuon ikäinen, mutta mielestäni se riippuu paljon ihmisestä. Kuinka kypsä henkilö on, mitä hän on kokenut elämänsä aikana, kuinka kriittisesti hän osaa ottaa tietoa vastaan ja kuinka kriittisesti tarkastella asioita. Myös osaako hän ajatella monipuolisesti.

Toiset eivät vaan luonteeltaan ole kovin syvällisiä, ja toiset ovat enemmän pohtivampia. Jotkut parikymppiset ovat ihan kakaroita ja haluavat vaan bilettää, toiset taas elävät jo kuin aikuiset.

Voihan se keskustella. En vain jaksa uskoa, että se elämänkokemus riittää täyteen ymmärrykseen.

Mä suosittelen myös ap sulle alkuun jotain mielenterveyspuhelinta. Pääsevät pureutumaan traumoihisi vähän paremmin kuin palstamammat.

Up