Miksi hyviksiä ei kiinnosta kurjuus ja syrjäytyneisyys

Tavallisia hyvinvoivia keskiluokan kansalaisia kiinnostaa yllättävän usein hyväntekeväisyys siinä muodossa, että he ilmaisevat sometukeansa kaukaisille hätää kärsiville. Näin saa kivasti empaattisen hohdon ja muut bohohipit hyväksyvät. Harvemmin ketään kotimaan syrjäytyminen, sen kokemus ja syyt kiinnostavat. Arkipäivässä kiinnostaa ennemmin päteä, ohittaa naapuri, keskustella kulutustottumuksista samankaltaisten kanssa jne. Suotavaahan se on, mutta niin kauan kuin ymmärrys syrjäytymisestä uupuu, on turha puhdistaa omatuntoaan syyllistämällä "oman onnen seppä" -mantralla.

Maailmantuska ei auta, ehkä korkeintaan yhtä ihmistä voi auttaa.  Nähty näitä joilla mielipiteitä, kotonaan ovat silti p-leitä.    Henkinen pahoinvointi syrjäyttää, hyvä edes kehdataan puhua.   Menneisyyttä "itte täytyy"-tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Joskus autoin suomalaisia köyhiä moninkin tavoin mutta en enää. Sylettää niin se kiittämättömyys ja ahneus mitä näin ja koin. Eilen juuri laitoin pokkana kaksi kassia käyttökelpoisia lasten ja aikuisten merkkivaatteita roskikseen. Tästä eteenpäin käytän kaikki varani ja aikani oman perheeni hyvinvointiin.

Miksi odotat kiitollisuutta, auttajan kuuluisi kiittää? 

Vierailija kirjoitti:

Joskus autoin suomalaisia köyhiä moninkin tavoin mutta en enää. Sylettää niin se kiittämättömyys ja ahneus mitä näin ja koin. Eilen juuri laitoin pokkana kaksi kassia käyttökelpoisia lasten ja aikuisten merkkivaatteita roskikseen. Tästä eteenpäin käytän kaikki varani ja aikani oman perheeni hyvinvointiin.

Kerrotko esimerkkejä? Varmasti joku olisi ollut todella kiitollinen noista vaatteista.

Suomessa ei todellakaan valtiolla/kunnilla mitään velvollisuutta järjestää ihmisille asuntoja. Alaikäisille pitää hoitaa katto pään päälle, mutta siitä eteenpäin ei ole mitään asunnonjärjestämispakkoa. Tietysti suurimmassa osassa kunnista on kuntien vuokra-asuntoja, joihin ei vaadita isoja tuloja, mutta isoimpien kaupunkien alueella edullisen yksiön etsintä on melko toivotonta, jos ei ole vakityössä tai opiskelija.

Asuntolat taas on suunnattu päihdeongelmaisille ja narkkareille, eikä siellä ns. tavis pärjäisi. Ne tavalliset asunnottomat yöpyvät kavereiden sohvilla ja yrittävät saada jostain asuntoa. Siinä sitä vain toivoo, että kavereiden ystävällisyys ei lopu ennen kuin asunto jostain löytyisi. Ja kun mielikuvat asunnottomista ovat tuota rappiojuoppotasoa, niin on todella vaikea todistaa olevansa itse täysin päihteetön ja koulutettu, koko ajan töitä etsivä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ap. sait vastauksen.  Kaikki haluaa toistaa sitä valheellista mantraa, jota tyrkytetään valtamedioista.   Eivät halua vastata kysymykseen vaan laittaa pään pensaaseen, kun ei katsele ympärilleen niin ei tarvitse välittää tutuudesta.

Totuushan on se, että Suomessa on asiat ihan helvetin hyvin, kaikesta huolimatta.

Maksan sen verran veroja että ei todellakaan kiinnosta paskan vertaa jos joku asiansa sössinyt ei saa ostettua uusinta puhelinta tai joutuu syömään makaronia pari päivää (tupakkaan ja alkoholiin toki aina riittää rahaa.)

Ei ketään kiinostanut 90-luvun lamavuosina minunkaan toimeentuloni ja selviytymiseni. Asumistukea hakiessa kehotettiin vaan myymään asunto, aika oli sellainen ettei kauppa käynyt. Itse olen itseni tuolta ahdingosta nostanut ja pärjännyt vieläpä melko hyvin. Miksi auttaisin ketään kun itse ei aikoinaan saanut apua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus autoin suomalaisia köyhiä moninkin tavoin mutta en enää. Sylettää niin se kiittämättömyys ja ahneus mitä näin ja koin. Eilen juuri laitoin pokkana kaksi kassia käyttökelpoisia lasten ja aikuisten merkkivaatteita roskikseen. Tästä eteenpäin käytän kaikki varani ja aikani oman perheeni hyvinvointiin.

Miksi odotat kiitollisuutta, auttajan kuuluisi kiittää? 

Kiitos kun sain omalla rahalla ja vähäisen aikani sinuun käyttöen nämä vaatekassit, ja sain itse tuoda ne haisevaan rappukäytävään ja suoraan kotiovellesi! Kiitos että sain nähdä kateudesta rumaksi vääntyneen naamasi ja kokea kuinka tupakan kellastama kätesi repi vaatekassit minulta pois.

Kiitos, sillä sain taas muistutuksen että kaikki se häpeä mitä lapsena koin, kaikki ne tukkapöllyt, luunapit ja huudot mitä otin vastaan, kaikki ne juopuneet illat mitä vierestä katsoin ja se kymmenen vuotta elämästäni mikä meni itseni korjaamiseen, johti kuitenkin siihen missä nyt olen: jaloillani, mukana elämässä, toteuttamassa haaveitani.

Suomalaiset köyhät eivät yleensä tarvitsisi niitä satunnaisia raha-avustuksia, vaan työpaikkoja. Jotkut tehokkaammin toimivan sairaanhoitojärjestelmän tai reilumman eläkevakuuttajan.

Tuntuu vieläpä, että ne äänekkäimmin avustuksia kerjäävät ovat niitä, jotka jo osaavat pummata sossusta ja Kelalta vaikka mitä rahoja, mistä moni muu ei edes ole tietoinen. Kai siihen vaaditaan, että se häpeä yhteiskunnan tukien vastaanottamisesta on kokonaan poistunut. Ne, joita tilanne hävettää ja jotka yrittävät koko ajan parantaa omaa tilannettaan, eivät uskalla leimautumisen pelossa puhua asiasta julkisuudessa. Jos hyväntekeväisyyttä voisi jotenkin kohdistaa näille ihmisille, niin siihen olisi paljon mielenkiintoisempi osallistua. Esim. jokin parin kuukauden työpätkä lahjoitettuna työttömälle, vaikka jossain järjestössä ja rahat kerättäisiin hyväntekeväisyydellä?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin tänään bussissa, kun narkki selitti jollekin että ei ole ottanut mitään pariin kuukauteen kun niin vahditaan s****** joka paikassa. Ja että sossun rahat tulee kuun alussa taas. Ja senkin vielä kuulin, että ei ole kuulemma hänen vika jos poliisit raahaa ambulanssiin ja piipaa-auto vie suljetulle v****.

Asun itse hyvällä asuinalueella, mutta valitettavasti bussilla mennessä yhdeltä toiselta alueelta tulee aina yksi tai useampi Elämäm potkima kyytiin. On syrjäytynyttä jos jonkinlaista.

Heidän juttuja kuunnellessa tulee kyllä selväksi, että rahaa ainakin saadaan mutta silti yhteiskunta on aina p********.

Yksinkertainen ihminen ei ymmärrä, edes sitä että pahasti mielenterveysongelmaiset on ulkoistettu avohoitoon kaduille.

Se on viranomaisten tietoinen päätös, kuitenkin halvempi kuin se laitoksen paikka.

Äärimäisistä tapauksista sitten tehdään yleistyksiä, koska muutakaan tietoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus autoin suomalaisia köyhiä moninkin tavoin mutta en enää. Sylettää niin se kiittämättömyys ja ahneus mitä näin ja koin. Eilen juuri laitoin pokkana kaksi kassia käyttökelpoisia lasten ja aikuisten merkkivaatteita roskikseen. Tästä eteenpäin käytän kaikki varani ja aikani oman perheeni hyvinvointiin.

Miksi odotat kiitollisuutta, auttajan kuuluisi kiittää? 

Auttajan kuuluu kiittää, että saa antaa omastaan? Aha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa syrjäytyminen vaatii aina omaa aktiivista tekemistä (tai tekemättä jättämistä). Syyriassa pommien alle jäävät lapset eivät voi mitenkään muuttaa omaa tilannettaan. Siksi.

Eli kun suomalainen joutuu syrjäytetyksi niin se on aina oma vika. Tämäpä näppärää.

Millä tavalla, ja kenen, syrjäyttämäksi esimerkiksi sinä olet joutunut?

No ihan teidän kaikkien "menestyjien", jotka mittaavat ihmisarvon jollain tutkintotodistuksella ja mamman ja papan meriiteillä. Kyllä, syytän teitä tilanteestani, itse en tätä paskaa ole kohdalleni tilannut.

Toiset eivät arvosta sinua, joten katkeroidut? Jee, onpa aikuinen asenne. Mitä sinussa on arvostamisen aihetta? 

Niitä omia hyviä puoliani ja arvostamisen aiheita en tällä palstalla kykene tuomaan esiin, joten jätän tähän ketjuun kirjoittamisen tähän.

No niinpä. Jos syyt arvostaa sinua ovat noin näkymättömiä, älä ihmettele jos joku sinut syrjäyttää vehreältä oksalta. Ei siellä ole tilaa kahdelle.

Tuossahan se on kiteytettynä, kun polkee toisia, niin on oikeutetusti parempi ihminen.  Joten muiden pilkkaamisella ja syyllistämisellä kasvaa paremaksi ihmiseksi, siihen on tämän yhteiskunnan arvot nyt kehittyneet.

En kyllä vieläkään saanut tietää mitä arvostamisen aihetta kommentoimassani kirjoittajassa on.

Sitäpä minä en tiedä, mutta sinun älyllinen elämä on tullut selväksi.  Voihan se olla että viisas vaikenee, kun huomaa että turha jakaa sioille helmiä. En ole tuo tämän ketjun alussa oleva, vaan tein huomioita sivusta.

Kiinnostaa toki, mutta viime eduskuntavaalitkin osoittivat, että kuulumme vähemmistöön. 

Niinpä, olen luullut että meillä on törpöt päättäjät.  Huomaan olleeni väärässä, kun lukee tämänkin ketjun niin siihen verrattuna päättäjät alkavat näyttää tosi fiksuilta.   Kansa ansaitsee omantasoisensa johtajat, pitää vieläkin paikkansa.

Me hyviksethän elätämme alusta loppuun mm. 32 000 pakolaista, 5 ateriaa päivässä, ilmaiset taksi- ja kylpyläliput sekä täysihoito hotellissa.

Paljonko luulet sen päälle jäävän rahaa ja energiaa kotomaan elämäntapaköyhäilijöiden paapomiseen?

Nämä ns. hyvikset ovat kuin uskovaisia, ulkokultaisia jeesustelijoita, jotka ovat ns. vääriä ihmisä kohtaan julmia, eivät edes tunnista toisten ihmisarvoa.

Uskovaisetkin ovat julmaakin julmempia kaikkia ei-herran enkeleitä kohtaan, manaavat muut helvettiin.

Samalla tavalla nämä "hyvikset" ovat keskimäärästä julmempia ja empatiakyvyttömämpia ihmisiä oman maan heikossa osassa olevia ihmisiä kohtaan, he haluavat kiillottaa sosiaalista sädekehäänsä muiden samankaltaisten ulkokultaisten jessustelijoiden kanssa. 

Uskiksille ja "hyviksille" ihmiset eivä ole ihmisiä vaan on epäihmisiä joita voi suoraan halveksia ja sitten näitä jumalanvalittuja.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ns. hyvikset ovat kuin uskovaisia, ulkokultaisia jeesustelijoita, jotka ovat ns. vääriä ihmisä kohtaan julmia, eivät edes tunnista toisten ihmisarvoa.

Uskovaisetkin ovat julmaakin julmempia kaikkia ei-herran enkeleitä kohtaan, manaavat muut helvettiin.

Samalla tavalla nämä "hyvikset" ovat keskimäärästä julmempia ja empatiakyvyttömämpia ihmisiä oman maan heikossa osassa olevia ihmisiä kohtaan, he haluavat kiillottaa sosiaalista sädekehäänsä muiden samankaltaisten ulkokultaisten jessustelijoiden kanssa. 

Uskiksille ja "hyviksille" ihmiset eivä ole ihmisiä vaan on epäihmisiä joita voi suoraan halveksia ja sitten näitä jumalanvalittuja.

Mainitsit tuossa kaksikin, vaarallista elementtiä. Uskonto vaatii aina verta vihollisilta, hyvin sotaisia puheita näiltä jeesustelijoilta. Aina kaikissa yhteiskunnissa vihollisesta tehdään epäihminen, peto joka vaanii meitä hyviä.

Sitten kolmanneksi kun yhteiskuntaan syntyy syrjäytynyt (syrjäytetty) kansan osa, niin kapinan ainekset on koossa.  Lisäksi meillä valtiovalta vaatii kovempia otteita, se tarkoittaa verta kaduille.  Eikä, emme tosiaankaan tarvitse siihen ulkomaalaisia, mutta ne saattavat sotkeutua jalkoihin kun itse tai joku usuttaa sotkeumaan .  Hyvä veruke ne kuitenkin ovat, ja käsienpesuvesi meidän Pilatuksille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinostanut 90-luvun lamavuosina minunkaan toimeentuloni ja selviytymiseni. Asumistukea hakiessa kehotettiin vaan myymään asunto, aika oli sellainen ettei kauppa käynyt. Itse olen itseni tuolta ahdingosta nostanut ja pärjännyt vieläpä melko hyvin. Miksi auttaisin ketään kun itse ei aikoinaan saanut apua.  

Juuri sen takia mitä olet itse läpikäynnyt, luulisi että nimenomaan sinulta löytyisi empatiaa ja ymmärrystä samassa jamassa olevien kanssa! Olen toki huomannut, että joko on niitä, joita vastoinkäymiset ovat jalostuneet, jotta ne vielä herkemmin auttavat hätää kärsiviä juuri sen takia että ymmärtävät, että aina ei todellakaan ole oma syy jos joutuu syrjitetyksi esim sairauden, onnettomuuden (tulipalon tms), konkurssin tai ehkä syvän kroonisen masennuksen (jolloin on oikeasti jopa ymmärrettävää jos jotkut itselääkitsee, mikäli muu apu ei ole saatavilla!!!) takia. Tai sitten on niitä, joilla on perverssi tarve potkaista maassa jo makaavia, jotta saa "omanarvonsa"pönkittyä. Jokainen tulisi muistaa, ettei ikinä voi tietää mitä omalle kohdalleen voi sattua, jos yhtäkkiä kohtalo heittää kuperkeikkaa.

Mitä teidän hyväksenne pitäisi sitten vielä enemmän tehdä, arvon köyhät ja syrjäytyneet? Mitä teiltä puuttuu, mitä te kaipaatte, mikä palauttaisi teidät sieltä syrjästä yhteiskunnan toiminnan pariin sen aktiivisiksi jäseniksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinostanut 90-luvun lamavuosina minunkaan toimeentuloni ja selviytymiseni. Asumistukea hakiessa kehotettiin vaan myymään asunto, aika oli sellainen ettei kauppa käynyt. Itse olen itseni tuolta ahdingosta nostanut ja pärjännyt vieläpä melko hyvin. Miksi auttaisin ketään kun itse ei aikoinaan saanut apua.  

Juuri sen takia mitä olet itse läpikäynnyt, luulisi että nimenomaan sinulta löytyisi empatiaa ja ymmärrystä samassa jamassa olevien kanssa! Olen toki huomannut, että joko on niitä, joita vastoinkäymiset ovat jalostuneet, jotta ne vielä herkemmin auttavat hätää kärsiviä juuri sen takia että ymmärtävät, että aina ei todellakaan ole oma syy jos joutuu syrjitetyksi esim sairauden, onnettomuuden (tulipalon tms), konkurssin tai ehkä syvän kroonisen masennuksen (jolloin on oikeasti jopa ymmärrettävää jos jotkut itselääkitsee, mikäli muu apu ei ole saatavilla!!!) takia. Tai sitten on niitä, joilla on perverssi tarve potkaista maassa jo makaavia, jotta saa "omanarvonsa"pönkittyä. Jokainen tulisi muistaa, ettei ikinä voi tietää mitä omalle kohdalleen voi sattua, jos yhtäkkiä kohtalo heittää kuperkeikkaa.

Vain köyhä uskoo kohtaloon.