Kosketuksen puute

Mä voim tulla kosketteleen sun emätintä kullillani.

T. ISOkaluinen mies

Minä luulin todella pitkään, etten kosketa miestäni siksi, kun en ole lapsena tottunut sellaiseen läheisyyteen. Nyt olen tajunnut, että en vain ole ikinä pitänyt miestäni tippaakaan seksikkäänä. En himoitse päästä koskemaan häntä. Ei ole ikinä sellaista, etten malttaisi pitää sormiani erossa hänestä. Kai tämä sitten on ollut alunperin enemmän järkiliitto. Ihan hyvin toimiva kuitenkin.

Ihminen on ohjelmoitu tarvitsemaan hyväksyvää ja rakastavaa kosketusta. Kosketus on osa meidän selviytymistä. Sitä on aikoinaan tutkittu ja testattu miten ihminen pärjää kosketuksen kanssa ja ilman. Tottakai olet onneton. Minäkin olisin. Vielä huonommaksi asian tekee se, että Suomen kulttuurissa on tapana vierastaa kosketusta, jopa lapsilta kielletään tämä tarve ja varsinkin pojilta. Näin sitten kasvaa tunnevammaisia aikuisia, jotka eivät osaa koskettaa kumppaneitaan. Hienoa että halaat lapsiasi ja edes yrität saada kosketusta mieheltäsi! Jaksamisia sulle ja itse sanoisin että yritä kaikin keinoin ja antamasi kosketuksen kautta saada miehellesi perille se, että tarvitset hänen kosketustaan. Kosketus kertoo hyväksynnästä, hellyydestä ja tunteista. Kerro hänelle että olet onneton ilman tätä kosketusta.

Ihan kun omia ajatuksia lukisi!

Aika järkyttävää miten kylmiä ja etäisiä miehiä täällä on :o itse kärsin aistiyliherkkyydestä enkä pidä jatkuvasta iholla roikkumisesta. En sen enempää lasten, kun miehenkään ja mies välillä valittaa ettei saa tarpeeksi läheisyyttä, mutta meillä kuitenkin on haleja ja kosketuksia päivittäin. Eli ei mielestäni normaalia vähemmän.

Mutta meilläkin on ollut kylmempiä aikoja. Jolloin miehen kanssa puhuttiin ja minä olen yrittänyt huomioida fyysisesti enemmän sen jälkeen :)